Lapsikuolemaperheet selviävät eteenpäin

Lapsensa kätkytkuoleman kokeneita ihmisiä päätyi yhteen 1990-luvun alussa. He eivät tunteneet saavansa hoitojärjestelmästä tarpeeksi tukea – lähinnä vain varmistuksen, että ovat fyysisesti kunnossa. He perustivat yhdistyksen, joka sai nimensä yhdessä tapaamisessa pöydälle pudonneesta kävystä. Nyt Käpy ry tarjoaa vertaistukea suruun lapsen iästä ja kuolinsyystä riippumatta.

Terapiaa on tarjolla ja kehotamme hakemaan sitä. Vertaistuelle ei kuitenkaan ole korvaajaa. Siinä tapaa saman kokeneita. He elävät, vaikka ovat rikki ja osa on selvinnyt eteenpäin, vaikka lapsen kuoleman surusta ei koskaan selviydy.

Ensimmäinen vertaistukiryhmä perustettiin Helsinkiin 1997. Nyt niitä on noin 20 eri puolilla maata. Ryhmään voi tulla oman tarpeen mukaan. Se ei maksa eikä yhdistyksen jäsen tarvitse olla. Osa käy kerran, toiset vuosia ja jotkut palaavat, jos elämään tulee uusi hankala muutos. Tukena on myös auttava puhelin.

”Meille on tärkeää yhdistää tutkimus- ja kokemustietoa. Seuraamme tarkasti myös oman toimintamme vaikutuksia”, kertoo Anita Karttunen, yksi ”vanhoista kävyistä”, joka on ollut mukana 12 vuotta – niistä 10 muita auttavassa roolissa.

Vapaaehtoisia on 140. Ihmiset hakevat yhteisöjä ja haluavat osallistua. Pidämme vapaaehtoisista hyvää huolta, sillä tämä on rankka aihe. Koulutuksella ja työnohjauksella varmistamme, ettei ihminen käsittele enää omaa suruaan vaan pystyy antamaan jotain muille. Koulutetut kokemuskouluttajamme perehdyttävät asiaan ammattilaisia sairaaloissa ja oppilaitoksissa.

Jäseniä on 1 200. Rahoitus tulee STEA:lta, jäsenmaksuista, kunta-avustuksista ja lahjoituksista. Muuttuvassa maailmassa ei voi tuudittautua nykyisiin rahoituskanaviin vaan yhä enemmän tarvitaan lahjoittajia. Se on haasteemme, sillä yleensä lahjoitetaan kohteisiin, joissa nähdään toivoa. Meillä pahin on jo tapahtunut.

Julkinen rahoitus on edelleen perusteltua, koska teemme työtä, jota kukaan muu ei tee.

Talousnäkökulmasta saavutuksemme on saada kuolleen lapsen läheiset toipumaan nopeammin sen verran, että kykenevät käymään töissä. Tärkeintä on kuitenkin saada heidät kuntoon ihmisinä. Vie aikansa päästä pohjamudista, mutta tuki lyhentää toipumista ja vähentää sairauksien ja itsemurhahalukkuuden syntyä.

Kuolemasta pitää puhua. Se ei enää saisi olla tabu. Silloin muidenkin olisi helpompaa vastaanottaa näitä asioita.

Olennaista on lapsen arvostus: hän ei ole kadonnut vaan elää läheistensä mukana loppuelämän.

Anita Karttunen
vertaisryhmäohjaaja, hallituksen jäsen, Käpy ry, Lapsikuolemaperheet ry

[button class=”c-btn–blue-transparent” text=”Järjestöbarometri 2018″ url=”https://www.soste.fi/jarjestobarometri-2018/#” ]