Iida Pöntinen, Mieli Suomen Mielenterveys ry
Verkossa on tarjolla jo monenlaisia auttamisen palveluita, jotka voivat tuoda käyttäjälleen vertaistukea, keskusteluapua ja omahoidollisia välineitä. Verkkopalveluiden lisääntyminen ei tarkoita kasvokkaisen avun korvaamista tai ihmisten korvaamista tekoälyllä. Teknologian avulla mahdollistetaan tehokas apu siellä, missä perinteiset palvelut ovat vaikeasti saatavilla, niitä ei ole lainkaan tai kun verkkopalvelut sopivat käyttäjälleen parhaiten.
Verkkoauttaminen ratkaisee monia ongelmia, joita perinteisten palvelujen saatavuuteen liittyy. Esimerkiksi anonymiteetti tarjoaa mahdollisuuden tutustua omaan identiteettiin ja askarruttaviin kysymyksiin yksityisesti ja turvallisesti. Nimettömänä palveluihin on helppo hakeutua matalalla kynnyksellä. Matala kynnys on verkossa toimivien palveluiden peruslähtökohta, joka helpottaa etenkin niiden avunsaantia, jotka eivät uskalla tai pysty muutoin hakemaan apua.
Sekä anonymiteetti että matala kynnys vähentävät stigmaa eli leimautumista. Monet kokevat kasvokkain puhumisen ahdistavaksi, sillä he pelkäävät tulevansa tuomituksi tai määritellyksi oireidensa perusteella. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi myös aikaan ja paikkaan liittyvät rajoitukset poistuvat, joka mahdollistaa avun hakemisen silloin, kun avun tarve on suurin.
Ennaltaehkäisy on yhteiskunnallisesti merkittävää
Verkkopalvelut onnistuvat täydentämään ja tukemaan perinteisiä palveluita sekä tarjoamaan välineitä ennaltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisevää tarkoitusta ajavat etenkin omahoidolliset oppaat ja ohjeistukset, joiden kautta lisätään tietoisuutta ja korostetaan avoimuuden tärkeyttä. Esimerkiksi #chatsafe-ohjeistus tarjoaa nuorille ja ammattilaisille ohjeita, miten itsemurhista voi puhua somessa turvallisella tavalla: on parempi kysyä ja kuunnella, kuin teeskennellä, että kaikki on hyvin.
Mielenterveyttä edistävä työ ja ongelmien ennaltaehkäisy on yhteiskunnallisesti kannattavaa, sillä syventyneet ongelmat ja pitkät hoitojaksot tuottavat enemmän kustannuksia kuin mielenterveyttä tukevat ja ennaltaehkäisevät panostukset. Tällainen sijoitus mielenterveyteen maksaa tutkitusti itsensä takaisin moninkertaisesti.
Korona-aikana syntyi merkittävä ja odottamaton tarve erilaisille tukimuodoille verkossa. Yhtä lailla kiinnostus verkkopalveluja kohtaan kasvoi. Koronakeväänä ihmiset ympäri maailman kohtasivat sosiaalisen eristäytymisen, työttömäksi jäämisen tai tukisuhteen katkeamisen aiheuttamaa ahdistusta. Jokaisella on hyvä ja ymmärrettävä syy olla stressaantunut ja ahdistunut. Epävarmuus ja kasvokkaisten palveluiden puute on viimeistään antanut digitaalisen sysäyksen.
Koronakriisi on haastanut palvelujärjestelmää kehittymään ja vastaamaan lisääntyvään etäyhteyksien ja self helpin tarpeeseen. Monet palvelut ovat hämmästyttävän joustavasti siirtyneet verkkoon, mikä viestii siitä, että paljon on tehtävissä verkkoauttamisen kentällä. Harppaus on tapahtunut reaktiivisesti kriisin aikana, mutta verkkoauttamisen kehittämisen tulee olla myös proaktiivista: kriisinkestävyyttä tulee vahvistaa ja palveluja luoda jo ennen, kuin on pakko. Tämä parantaa myös kriiseihin liittyvää resilienssiä.
Leimautumisen pelko nostaa kynnystä hakea apua
Kuten edellä jo mainittu, stigman haastaminen on verkkoauttamisen erityispiirre. Leimautuminen oireiden takia on yleistä, ja avun hakemiseen liittyy tämän takia korkea kynnys. Voi myös olla, että on vaikea löytää ihmisiä, joille puhuminen olisi luontevaa, sillä kipeistä aiheista puhuminen vaatii turvallisen keskusteluilmapiirin. Pelko leimatuksi tulemisesta tai jo valmiiksi koettu sisäinen stigma hidastaa avun hakemista. Kuulluksi tulemattomuus ja kohtaamattomuus ovat merkittäviä syitä, miksi pulmien kanssa jäädään yksin tai turvaudutaan negatiivisiin ongelmanratkaisukeinoihin, kuten päihteisiin.
Mielenterveys- ja tunnetaidot ovat tärkeitä niin oireita kokevan itsensä kuin läheisten ja ammattilaisten kannalta. Tunne siitä, etteivät toiset ymmärrä omaa kokemusta, lisää leimautumista. Vaikka kyse ei olisikaan empatian puutteesta, on mahdollista, ettei omaa välittämistään osaa viestiä sopivalla tavalla, josta syntyy ymmärryksen kuilu. Matalan kynnyksen palvelut ja omahoidolliset välineet ovat helposti lähestyttävä tapa hakea apua ja opetella mielenterveystaitoja.
Ilman verkkopalveluja moni jäisi ilman apua
Verkkopalvelut tavoittavat erityisesti ihmisiä, jotka ilman matalan kynnyksen verkkopalveluita ovat suurimmassa vaarassa jäädä ilman apua. Tämä havainto on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä se vahvistaa ajatusta, että näkymättömät stigman aiheuttamat esteet heikentävät juuri niiden ihmisten mahdollisuutta hakea apua, jotka kärsivät leimautumisesta eniten.
Valtakunnallisesti verkossa ovat jo monet, etenkin järjestökentän toimijat. Tukinet kokoaa yhteen kolmannen sektorin toimijat ja tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia mielenterveyden tukemiseen ja ongelmien käsittelyyn: tarjolla on chatteja, kahdenvälisiä tukisuhteita ja vertaistukiryhmiä.
Toimijoiden omilla verkkosivuilla on oppaita ja materiaaleja mielenterveystaitojen kehittämiseen. Esimerkiksi Syömishäiriöliitto SYLI on koonnut ohjeita syömishäiriöön sairastuneen läheiselle. Yhtä lailla #chatsafe-julkaisu itsemurhien turvalliseen somekäsittelyyn on oiva apu itsetuhoisen omaan, ystävien, läheisten sekä ammattilaisten käyttöön. Mielenterveystalo.fi-sivuilla on puolestaan lukuisia terapiamenetelmiin pohjautuvia omahoito-ohjelmia niin ahdistuksen hallintaan, kuin muihin elämän kriiseihin. Uutena hankkeena mainittakoon myös Ohjaamoiden psykososiaalista tukea tarjoava ONNI-palvelu, joka haastaa mielen hyvinvointiin, sosiaalisiin suhteisiin ja arjen hallintaan liittyviä ongelmia.
Verkkoalustat mahdollistavat turvallisen kohtaamisen
Vuorovaikutuksen tavat ovat moninaiset. Toisille kasvokkain juttelu on luontevaa ja helppoa. Voi myös olla, että kasvokkaiseen jutteluun liittyvien non-verbaaleiden viestien poisjääminen netissä aiheuttaa tunteen kohtaamattomuudesta. On kuitenkin huomioitava, että toisille kasvokkainen vuorovaikutus ei ole ensisijainen kommunikaatiotyyli. Pääsy näihin tilanteisiin voi myös syystä tai toisesta olla rajoittunut.
Verkkopalveluiden tavoitteena on kohdata ihmiset niissä ympäristöissä, joissa he jo valmiiksi viihtyvät. Kuulluksi tuleminen ja onnistunut vuorovaikutuskokemus anonyymisti ilman pelkoa leimautumisesta voi olla merkittävä sysäys avoimuuden suuntaan ja siihen, että omasta asiastaan voi puhua myöhemmin myös kasvokkain. Vaikeista asioista puhumisen tulee tapahtua siellä, missä on turvallinen tila olla avoin omien haasteidensa kanssa. Loistava esimerkki onnistuneesta verkkoauttamisen muodosta on Sekasin-gaming, joka taistelee syrjäytymistä vastaan videopelaajille tutulla Discord-alustalla.
Verkkoauttamispalveluiden tulevaisuus näyttää tutkimusten perusteella valoisalta. Tämä ei ole ainoastaan sosiaalisen eristäytymisen aikakauteen liittyvä tarve, vaikka pandemiaan liittyvä ahdistus ja tarve uusien palveluiden kehittämiselle onkin antanut sille ison sysäyksen. Verkkopalveluilla on potentiaalia tehdä tunnetaitojen opettelusta ja mielenterveydestä puhumisesta arkipäiväinen asia. Mielenterveystaitojen opettelu ei vaadi, että voi jo valmiiksi tosi huonosti.
Internetin yhteisöihin jalkautuminen on tuoreella tavalla uudistanut avun saamisen ja avun antamisen muotoja. Esimerkiksi chat-keskustelu voi olla nuorelle ensimmäinen kokemus turvallisesta kohtaamisesta vaikeiden asioiden äärellä. Kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesti ei ole itsestäänselvyys, ja tähän haasteeseen verkkopalvelut voivat vastata.
Kirjoittajasta
Iida Pöntinen työskentelee verkkotyöntekijänä Mieli ry:n Sekasin-chatissa. Koulutukseltaan hän on sosiaalipsykologi (YTM). Artikkelissa reflektoidaan havaintoja hänen pro gradu-tutkielmastaan, joka käsittelee mielenterveysongelmiin liittyvän stigman yhteyttä avun hakemishalukkuuteen verkkopalveluissa.
Mieli ry koordinoi niin nuorille suunnattua keskustelupalvelu Sekasin-chattia kuin verkkokriisikeskus Tukinettiä.
Kootut palvelut ja lähteet
- Iida Pöntinen pro gradu -tutkielma
- #chatsafe – Opas nuorille turvalliseen verkkoviestintään itsemurhasta
- SYLI – Sinulle syömishäiriöön sairastuneen läheinen
- Mielenterveystalo – Omahoito-oppaat
- Mieli ry – Tukinet
- Sekasin-chat
- Sekasin-Gaming
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, elokuu 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn verkkojulkaisua Näkökulmia järjestöjen digitaalisiin palveluihin.