SOSTEn suositukset:
Turvataan kaikin tavoin järjestöjen elinvoimaisen vapaaehtoistoiminnan toimintaedellytykset
Järjestöjen verokohtelun kokonaisuus tulee selvittää ja selkiyttää yhdessä järjestöedustajien ja viranomaisten kesken. Vapaaehtoistyötä ei saa vaarantaa verottajan käytännöillä. Esimerkiksi talkoissa tarjottavasta ruoasta tai muusta pienimuotoisesta palkitsemisesta ei pidä pelätä joutuvansa maksamaan veroa. Myös vapaaehtoistoimijalle maksettavan matkakorvauksen verovapausrajaa tulee nostaa nykyisestä.
Näillä ratkaisuilla ei menetetä mittavia verotuottoja, mutta niillä vältetään suurempi yhteiskunnalle koituva uhka, talkootyön hiipuminen. Vapaaehtoisia on voitava palkita jotenkin, jotta heitä saadaan ja myös pidetään mukana toiminnassa. Tämäntyyppinen palkitseminen on ominaista nimenomaan järjestöille ja niiden organisoimalle yleishyödylliselle toiminnalle, ei voittoa tavoitteleville yrityksille.
Vapaaehtoistoimijat ovat suomalaisen järjestökentän keskeinen voimavara. Järjestöjen vapaehtoistoimintaan – sen kehittämiseen, koordinointiin, koulutukseen ja tukeen – on varattava riittävät avustusresurssit, joilla turvataan järjestöjen ja niiden vapaaehtoisten toimintaedellytykset. Tämä on tärkeää huomioida niin valtionavustuksissa kuin kuntien ja/tai maakuntien toiminta-avustuksissa.
Päätulokset
Järjestöt ovat merkittävä vapaaehtoistoiminnan areena ja toimintamahdollisuuksien tarjoaja. Koko sote-järjestökentän vapaaehtoisten määrä on noin puoli miljoonaa. Valtakunnallisten järjestöjen vapaaehtoistoiminnan tilanne on myönteinen. Valtaosalla vapaaehtoistoiminta on lisääntynyt ja sen edellytykset parantuneet tai pysyneet ennallaan kahtena viime vuonna.
Valtaosassa järjestöistä on syntynyt uutta vapaehtoistoimintaa, esimerkiksi sähköisiä tapoja tarjota apua, tukea ja neuvontaa. Usein toimintaan voi osallistua myös nopeasti ja lyhyen aikaa.
Lähes kaksi kolmasosaa järjestöistä kuvaa erityisiä haasteita vapaaehtoistoiminnassaan. Vapaaehtoiset ovat itse pitkäaikaissairaita, vammaisia, kuntoutujia, ikääntyneitä, heidän läheisiään tai muuten erityisessä ja haastavassa elämäntilanteessa olevia. Se rajoittaa vapaaehtoistoimintaan käytettäviä voimavaroja.
Osalla järjestöistä haasteena on saada riittävästi vapaaehtoisia mukaan. Joillain tehtävien sisältö, vaativuus tai erityisyys, vaikeuttaa sopivien vapaaehtoisten löytämistä. Myös riittävän sitoutuvien vapaaehtoisten saaminen koetaan osassa järjestöjä haastavaksi.
Huoli vapaaehtoisista on konkreettisin useimmiten pelkin vapaaehtoisvoimin toimivissa paikallisyhdistyksissä: vapaaehtoisten määrä huolettaa lähes puolta ja luottamushenkilöiden saanti yli puolta yhdistyksistä.
Inhimilliset resurssit ovat yhdistysten toiminnan jatkuvuudelle keskeisimpiä. Tästä kertoo se, että 49 prosenttia vuonna 2010–2017 purkautuneista yhdistyksistä ilmoittaa purkautumiseen vaikuttaneen ratkaisevasti toimintaan aktiivisesti osallistuvien määrän väheneminen, 47 prosenttia luottamushenkilöiden saamisen vaikeutuminen ja 40 prosenttia vapaaehtoisten määrän väheneminen.
