Asiakasmaksut Suomessa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa ja asiakasmaksuasetuksessa. Lainsäädäntö määrittää sosiaali- ja terveyspalvelujen maksuille enimmäismaksut. Hyvinvointialueet päättävät siitä, peritäänkö enimmäismaksu, alennettua maksua vai onko palvelu maksuton. Osa sosiaali- ja terveyspalveluista on säädetty kokonaan maksuttomiksi. Maksut ovat joko tasasuuruisia tai tulosidonnaisia. Tasasuuruisia maksuja ovat esimerkiksi lääkärikäynnit ja erilaiset sarjahoidot. Tulosidonnaisiin maksuihin lukeutuu puolestaan sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoito, palveluasuminen ja kotipalvelu.

Terveyspolitiikan lähtökohta on tarjota jokaiselle terveydentilan edellyttämät riittävät ja laadukkaat palvelut riippumatta sosioekonomisesta asemasta, taloudellisesta tilanteesta tai asuinalueesta. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on linjannut, ettei henkilön taloudellinen tilanne saa olla esteenä palvelujen saamiselle. Palvelujen saatavuudessa ilmenee kuitenkin paljon ongelmia. OECD:n mukaan Suomella on terveydenhuoltoon pääsyssä enemmän ongelmia kuin muissa Pohjoismaissa, ja haavoittuvassa elämäntilanteessa olevat ja pienituloiset jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja (OECD 2017). Tämän taustalla ovat asiakasmaksut, palveluetäisyydet ja potilasjonot.

Asiakasmaksut kohdentuvat pienituloisille

Vuoden aikana noin puolet suomalaisista maksaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, 70 % saa lääkekorvauksia ja n. 10 % matkakorvauksia. Suuri osa maksuista kasautuu kuitenkin pienelle osalle väestöstä. Kymmenesosa asiakkaista maksoi lähes puolet tasasuuruisista maksuista.

Eri väestöryhmien ja asiakasmaksulajien välillä on suurta vaihtelua maksujen yleisyydessä ja suuruudessa. Esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaat maksoivat maksuja muuta väestöä useammin ja naiset miehiä useammin. Vaikka osa maksuista on tulosidonnaisia, ovat maksut kuitenkin regressiivisiä, eli pienituloiset maksavat enemmän suhteessa tuloihinsa. Asiakasmaksuja maksaa enemmän paljon sairastavat ja heikkokuntoiset, jotka usein kuuluvat pienituloisiin. Katastrofaaliset maksut (asiakasmaksujen osuus yli 40 % tuloista) koskettaa etenkin iäkkäitä ja pienituloisia. (Vaalavuo ym. 2018.)

Asiakkaan suoja korkealle maksurasitukselle

Asiakasmaksuista aiheutuvaa maksurasitusta on pyritty vähentämään säätämällä asiakasmaksulakiin maksukatosta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen alentamisesta ja perimättä jättämisestä. Lisäksi asiakasmaksuihin voi hakea toimeentulotukea.

Asiakasmaksulain (734/1992) 11 §:n mukaan palveluista määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava, jos maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Sen tarkoitus on turvata asiakkaiden toimeentulon ja tarvittavien palvelujen saannin. Hyvinvointialueet tekevät päätökset maksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä sosiaalipalveluissa ja tulosidonnaisissa maksuissa. Aiemmin tätä säädöstä ei ole noudatettu johdonmukaisesti kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä. Se on ollut laajasti tuntematon, heikosti ohjeistettu ja vähän sovellettu (EAPN-Fin 2016).

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatto säädettiin estämään maksurasituksen nousemista kohtuuttoman korkeaksi paljon terveydenhuollon palveluja käyttävillä. Maksukaton täyttymisen jälkeen maksukattoa kerryttävät palvelut ovat maksuttomia kalenterivuoden loppuun asti. Maksukattoa kerryttävät maksut terveyskeskuksessa avosairaanhoidon palvelusta, yksilökohtaisesta fysioterapiasta, poliklinikkakäynnistä, päiväkirurgisesta hoidosta, sarjahoidosta, yö- ja päivähoidosta, kuntoutushoidosta sekä lyhytaikaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon laitoshoidosta ja heinäkuun 2021 jälkeen myös suun terveydenhuollon palveluista. Lyhytaikaisesta laitoshoidosta voidaan maksukaton täyttymisen jälkeenkin periä palvelun käyttäjän ylläpidosta hoitopäivämaksu. Asiakasmaksuasetuksen mukaan asiakkaan on itse seurattava maksukaton kertymistä ja osoitettava sen täyttyminen. Monet eivät hae todistusta maksukaton ylittämisestä, koska eivät joko tiedä maksukatosta tai osaa sitä hakea. Alkuvuosi on pitkäaikaissairaille haastava, kun maksukatot nollautuvat vuodenvaihteessa.

Sairastamisen kalleus ajaa ihmiset ahdinkoon

Suomessa kotitaloudet maksavat terveydenhoidostaan monia muita maita enemmän. Vuonna 2019 kotitalouksien osuus terveydenhuoltomenoista oli Suomessa 17,45 prosenttia, kun muissa pohjoismaissa osuus oli noin 13,8–14,2 prosenttia ja OECD maissa keskimäärin 13,86 prosenttia. Tilannetta vaikeuttaa entisestäänkin se, että palveluista ja lääkkeistä maksaa suhteellisesti eniten pienituloiset. Joka viides suomalainen on säästänyt lääkkeistä, palveluista tai hoidosta ja noin joka neljäs pitkäaikaissairas tinkii muista välttämättömistä menoista, kuten ruuasta lääkkeiden vuoksi ja viidesosa asiakasmaksujen vuoksi. Sosiaalipalvelujen asiakkaista 20-30 prosentilla korkeat asiakasmaksut ja heikko taloudellinen tilanne ovat vaikeuttaneet palvelujen saamista.

Jos palveluihin ja hoitoon ei hakeuduta oikea-aikaisesti ja lääkkeet jäävät ostamatta, kasvattaa se entisestään sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja. Tämä lisää sosiaali- ja terveyssektorin menoja, kun tarve kalliimpiin palveluihin kasvaa.

Kun rahat eivät riitä, ihmiset joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen, pikavippeihin tai tinkimään tarpeenmukaisista palveluista ja hoidosta.  Yhä useammin asiakasmaksut johtavat ulosottoon: vuonna 2021 lähes 560 000 julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista perittyä asiakasmaksua päätyi ulosottoon. Määrä on yli kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana. Ulosotot koskettavat arviolta noin 85 000 ihmistä. Kaikista ulosotoista noin 40 prosenttia koskettaa julkisia maksuja, kuten asiakasmaksuja. Julkisten maksujen osuus ulosotoista on kasvanut.

Pylväskuvaaja, jossa julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden ja varhaiskasvatuspalveluiden vireille tulleita asiamääriä ulosotossa 2011 – 2021. Vuonna 2011 240539 kappaletta ja vuonna 2021 559453 kappaletta.
Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden ja varhaiskasvatuspalveluiden vireille tulleita asiamääriä ulosotossa 2011 – 2021

Yhteiskunnan tehtävänä on turvata palvelujen ja hoidon saatavuus kaikille niitä tarvitseville, ja siksi järjestelmässä tulee olla asianmukaiset keinot väliinputoamisten ehkäisemiseksi.

SOSTEn tavoitteet:

  • Asiakasmaksulain uudistamista on jatkettava.
  • Palvelu-, matka- ja lääkemaksukatot on yhdistettävä yhdeksi maksukatoksi ja yhteisen maksukaton tason sidottava takuueläkkeen tasoon. Mallissa erilliset maksukatot säilyisivät ja niitä seurattaisiin jatkossakin. Kunkin erillisen maksukaton täyttyessä asiakas ei maksaisi kyseistä palvelu-, matka- tai lääkekohtaista maksua. Kun palveluista, matkoista ja lääkkeistä perityt maksut ylittävät maksukaton, ne olisivat tämän jälkeen maksuttomia.
  • Maksukaton seuranta tulee automatisoida. Osamaksujärjestelmällä tai maksukaton hajauttamisella eri kuukausille voidaan välttää korkeat maksut seurantajakson alussa.
  • Terveyskeskusten lääkärikäynnit on säädettävä maksuttomiksi.
  • Lainsäädäntöön on luotava toimiva järjestelmä maksujen alentamiseksi ja sen soveltamista on seurattava tarkasti. Asiakasmaksut on kohtuullistettava aina kun asiakkaan elämäntilanne sitä vaatii.
  • Asiakasmaksujen perintä on siirrettävä hyvinvointialueiden hoidettavaksi.
  • Asiakasmaksujen lisäksi rationaalista eli asianmukaista lääkehoitoa edistettävä eri toimijoiden yhteistyönä niin, että ihmisten ja yhteiskunnan lääkekustannuksia saadaan alennettua.
Anne Perälahti edunvalvontapäällikkö
Näytä enemmän >