SOSTE tapasi 5.2. Euroopan komission edustajia. Tapaaminen oli osa jokavuotista eurooppalaista ohjausjaksoa, jonka yhteydessä komissio kuulee toimijoita eri jäsenmaista. Keväällä komissio antaa niin kutsutut maakohtaiset suosituksensa, jotka perustuvat tapaamisiin ainakin joiltain osin.
Ennen tapaamista komissio lähetti SOSTElle kymmenen kysymystä, joista yhdeksän koski suomalaista terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa. SOSTE ei vastannut viimeiseen kysymykseen, joka käsitteli eläkeuudistusta.
Alla on tiivistelmä SOSTEn kannoista, ja varsinaiset vastaukset löytyvät sivun lopusta.
Hoitoon pääsy heikkenee
Edellisen hallituksen päätös lyhentää perusterveydenhuollon hoitotakuuta 14 päivään paransi merkittävästi potilaiden pääsyä hoitoon. Suunnitelmana oli lyhentää hoitotakuuta entisestään seitsemään päivään.
Uusi hallitus on kuitenkin pidentänyt yli 23-vuotiaiden kiireettömän hoidon enimmäisodotusaikaa kolmeen kuukauteen. Uudistus on osa julkisen talouden sopeutustoimia, ja sen tavoitteena on saavuttaa vähintään 97 miljoonan euron vuotuiset säästöt. SOSTE arvioi, että uudistus tulee päinvastoin kasvattamaan menoja lisäämällä kalliimpien hoitojen tarvetta.
Samaan aikaan terveydenhuollon asiakasmaksuja on korotettu 22,5–45 prosentilla. Korkeammat asiakasmaksut heikentävät erityisesti pienituloisten ja ikääntyneiden mahdollisuuksia saada tarvitsemiaan palveluita, mikä johtaa viivästyksiin. Myös tämä kasvattaa pidemmällä aikavälillä terveydenhuollon kokonaiskustannuksia.
Julkisen talouden säästötoimet ovat johtaneet sairaalaverkon karsimiseen, henkilöstön vähentämiseen ja erikoissairaanhoidon päivystysten keskittämiseen. Uudistukset ovat lisänneet huolta palvelujen alueellisesta saavutettavuudesta ja potilasturvallisuudesta. Erityisesti ikääntyneiden väestöryhmien kohdalla etäisyyksien kasvu voi merkittävästi vaikeuttaa hoitoon pääsyä.
Monikanavarahoitus vaatii uudistusta ja digitalisaatio vastuullisuutta
Terveydenhuollon monikanavaisessa rahoitusmallissa yksityinen ja työterveyshuolto tarjoavat nopeampaa palvelua maksukykyisille asiakkaille, kun taas julkisen perusterveydenhuollon palveluja tarvitsevat joutuvat odottamaan huomattavasti pidempään. Sen sijaan, että hallitus purkaisi rahoituksen hajanaisuutta, se ohjaa 500 miljoonaa euroa yksityisen terveydenhuollon tukemiseen Kela-korvausten kautta. SOSTE esittää, että tämä summa käytettäisiin sen sijaan julkiseen terveydenhuoltoon.
Digitalisaatio etenee väistämättä, ja digipalveluiden merkitys terveydenhuollossa kasvaa jatkuvasti. Digitalisaatioon liittyy kuitenkin myös haasteita, kuten ikäihmisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien heikot digitaidot sekä laitteiden ja verkkopalveluiden saavutettavuus. Nämä ongelmat on pidettävä mielessä ja digipalveluita kehitettävä vastuullisesti niin, että heikoimmassa asemassa olevat eivät jää palveluiden ulkopuolelle.
Pitkäaikaishoidon tulevaisuus herättää huolta
Pitkäaikaishoidon osalta keskeinen huolenaihe on ympärivuorokautisten palveluasumispaikkojen vähentäminen arviolta 10 000–11 000:lla vuoteen 2030 mennessä. Tämä muutos lisää kotihoidon ja omaishoitajien taakkaa, mikä voi puolestaan vähentää omaishoitajien työmarkkinaosallistumista ja aiheuttaa taloudellisia tappioita yhteiskunnalle.
Kotihoidon palvelut ovat jo nykyisellään kuormittuneet, eikä niiden resurssit riitä vastaamaan kasvavaan hoivan tarpeeseen. Keskimäärin kotihoidon asiakkaat saavat vain 33 minuuttia apua päivässä, mikä on riittämätöntä monisairaiden tai muistisairaiden hoitoon. Henkilöstöpula pahenee entisestään, kun hoiva-alalta poistuu työntekijöitä raskaiden työolojen vuoksi samalla, kun väestön ikääntyminen kasvattaa palvelutarpeita.
Mikä avuksi työvoimapulaan?
Terveydenhuollon työvoimapulan ratkaiseminen vaatii monipuolisia ratkaisuja, kuten koulutuspaikkojen lisäämistä, ulkomailla koulutettujen ammattilaisten houkuttelemista Suomeen, yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön vahvistamista sekä hoiva-avustajien koulutuksen laajentamista. Lisäksi tukihenkilöstön, kuten siivoojien ja hallintohenkilökunnan, määrää tulisi kasvattaa, jotta terveydenhuollon ammattilaiset voisivat keskittyä ydintehtäviinsä. Työperäisten maahanmuuttajien integrointia hoiva-alalle voidaan helpottaa joustavammilla kielitaitovaatimuksilla, mikä tukisi rekrytointia ja henkilöstön saatavuutta heikentämättä hoidon laatua.
Hyvinvointialueiden alijäämät olivat 1,3 miljardia euroa vuonna 2023 ja 1,4 miljardia euroa vuonna 2024. Alijäämät syntyivät osin sote-uudistuksen aikana tehdystä alibudjetoinnista, minkä vuoksi hyvinvointialueet olivat alijäämäisiä heti ensimmäisestä vuodesta lähtien. Tilanne on pahentunut entisestään muun muassa terveydenhuollon tilavuokrien nousun vuoksi.
Lain mukaan alueiden pitää kattaa 2,7 miljardin euron kumuloitunut alijäämä vuoden 2026 loppuun mennessä. Koska hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, ne joutuvat kattamaan alijäämänsä lyhytnäköisillä säästötoimilla. SOSTEn mielestä hyvinvointialueille pitäisi myöntää lisäaikaa alijäämiensä kattamiseen, jotta sote-sektorille ja ihmisten hyvinvoinnille koituvat tarpeettomat haitat vältettäisiin.
Seuraa Otto Kyyröstä Blueskyssa: @ottokyyronen.bsky.social.
