Julkisiin hankintoihin käytetään noin 35 miljardia euroa vuodessa. Valtiovarainministeriön Hankinta-Suomi -toimenpideohjelmassa valmistellaan Suomeen kansallinen hankintastrategia. Tavoitteena on edistää hankintojen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja julkisen talouden kestävyyttä. Strategiasta järjestetään kahdeksan paikkakuntaa kattava aluekierros ja myös järjestöjä toivotaan mukaan keskusteluun.
Lue lisää ja ilmoittaudu Hankintojen vaikuttavuutta edistämässä –aluekierrokselle.
Alueellisissa tilaisuuksissa pyydetään palautetta
Alueelliset tilaisuudet ovat järjestöille mahdollisuus vaikuttaa strategian sisältöön tuomalla esiin omalta kannaltaan tärkeitä näkökohtia. Tilaisuuksissa on mahdollista esittää kysymyksiä ja näkemyksiä, jotka pitäisi strategiassa huomioida.
Sote-järjestöjen yleisesti esiin tuomia näkökohtia
1. Palvelujen käyttäjien osallisuus
Hankintalaki velvoittaa huomioimaan palvelujen käyttäjien erityistarpeet ja kuulemisen sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa. Siitä on yksityiskohtaisia säännöksiä sekä hankintalaissa että sisältölainsäädännössä. Tästä huolimatta asiakkaiden erityistarpeiden selvittämiseen ja huomioimiseen ei useinkaan ole panostettu riittävästi ja siksi hankinnoista on huonoja kokemuksia. Näitä on tuotu vahvasti esiin erityisesti vammaisten henkilöiden palveluja koskevassa ”Ei myytävänä” – kansalaisaloitteessa, minkä käsittelyssä eduskunta edellytti ryhdyttävän toimiin pulmien korjaamiseksi.
Sote-palvelujen asiakkaiden osallisuuden lisäämisen ja heidän erityistarpeidensa huomioimisen tulisi olla hankintastrategiassa keskeisessä osassa ja yhtenä selvästi erottuvana, itsenäisenä tahtotilana.
Osallisuutta ei tule kytkeä markkinoiden elinvoimaisuuteen tai muuhun vastaavaan. Muussa tapauksessa vaarana on, että palvelujen käyttäjien asema jää edelleen liian vähäiselle huomiolle käytännön hankintatoimessa, ja pulmat jatkuvat.
2. Palvelujen laatu ja valvonta
Sote-palveluhankintojen laatu kytkeytyy käyttäjien kuulemisen ja erityistarpeiden huomioimisen lisäksi erityisesti laadun toteutumisen valvontaan. Hiljattain esiin nousseet karmaisevat esimerkit vanhusten palveluissa ja saattohoidossa ovat tuoneet esiin vakavia ja yleisiä puutteita hankittujen palvelujen valvonnassa. Hienokaan hankintaprosessi ja -sopimus eivät ole riittäviä takeita sille, että lopputulos on hyvä, jos sopimuksen toteutumista ei valvonta. Valvonta puolestaan edellyttää sille varattavia resursseja. Hankintastrategia ei saa keskittyä pelkästään hankintaprosesseihin, vaan sen tulee kattaa hankintatoimi kokonaisuudessaan, kaikkine vaikutuksineen.
Hankintastrategiaan tulee olennaisena osana sisällyttää myös hankittujen palvelujen toteutumisen valvonta ja sen resursointi.
3. Hankintojen vaikutukset työllisyyteen ja yhteiskuntaan
Hankintalaki mahdollistaa erialisten yhteiskunnallisten näkökohtien huomioimisen hankinnoissa, mukaan lukien työllisyyteen ja ympäristöön liittyvät näkökohdat. Hankinnoissa voidaan esimerkiksi käyttää työllistämisehtoja, tai hankintoja voidaan kohdentaa yksinomaan heikommassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä työllistäville yrityksille. Näitä mahdollisuuksia on kuitenkin hyödynnetty varsin vähän, otaksuttavasti, koska niiden käyttäminen edellyttää paikallisen elinkeinorakenteen ja työllisyystilanteen hyvää tuntemusta.
Hankintasääntely ei salli paikallisten toimijoiden suosimista muiden yritysten kustannuksella, mutta yhteiskunnallisten näkökohtien huomioiminen mahdollistaa sen, että paikallisten toimijoiden potentiaali pystytään hyödyntämään tarkoituksenmukaisella ja kestävällä tavalla. Esimerkiksi ruokapalveluissa on voitu painottaa lähiruokaa ympäristövaikutusperusteilla. Mahdolliset työllistämisvelvoitteet voidaan kohdentaa ja mitoittaa niin, etteivät ne muodostu esteeksi pienille palveluntuottajille
Hankinnoissa tavoitellaan myös hankinta- ja prosessikustannusten minimointia. Siihen pyritään yleensä kasvattamalla hankintojen kokoa (ml. yhteishankinnoin), mikä on johtanut palvelujen lisääntyvään keskittymiseen. Hanselin ja KL-Kuntahankintojen yhdistymisen pelätään johtavan entisestäänkin kiihtyvään keskittymiskehitykseen.
Pienten palveluntuottajien kannalta sekä liian suuret että liian kuormittavia erityisehtoja sisältävät hankinnat johtavat siihen, etteivät ne pysty osallistumaan kilpailutuksiin. Tuloksena on markkinoiden kaventuminen ja paikallisen yrityspotentiaalin kuihtuminen, mikä ei ole pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan edun mukaista. Suuret hankinnat tulee jakaa sellaisiin osiin, että pk-yritykset pääsevät mukaan kilpailutuksiin. Hankintoja koskevaa vuoropuhelua tulee lisätä niin palveluntuottajien kuin palvelujen käyttäjienkin kanssa.
Hankintastrategiassa yhteiskunnallisten näkökohtien huomioimista tulee vahvistaa. Se tulee tehdä tavalla, jolla tuetaan paikallista elinkeinotoimintaa ja yhteiskuntarakennetta. Tämä onnistuu ainoastaan julkisen, yksityisen ja järjestösektorin keskinäisellä yhteistyöllä. Tällaisen yhteistyön tulee olla strategiassa keskeisenä elementtinä.
Lue lisää ja ilmoittaudu Hankintojen vaikuttavuutta edistämässä –aluekierrokselle.