Sosiaaliturvauudistusta valmistelee parlamentaarinen komitea, jonka toimikausi on 2020–2027. Komitea keskittyy tällä hetkellä linjaamaan sosiaaliturvauudistuksen suuntaviivoja. Sillä on myös mandaatti ehdottaa sosiaaliturvan nopeampia osauudistuksia.
Kokouksessaan 6.9. komitea linjasi useita tällaisia nopeampia osauudistuksia. SOSTE kannattaa komitean jatkovalmisteluun siirtämien uudistusten edistämistä sekä esittää lisäksi useampia jäsenistönsä näkökulmasta tärkeitä uudistuksia, joissa olisi edettävä viipymättä.
Sosiaaliturvakomitean jatkovalmisteluun siirtämät osauudistukset:
- Etuuksien hakemisen yksinkertaistaminen
- Etuuksien maksuajankohtien yhdenmukaistaminen
- Tietosuojalainsäädäntöä koskeva selvitys
- Tulokäsitteiden yhtenäistäminen, tarkastelussa mukana myös yrittäjät
- Perhekäsitteitä koskeva selvitys
- Mahdollisuus hakea samalla kertaa useita etuuksia
SOSTE kannattaa etuuksien hakemisen yksinkertaistamista. Erityisesti tulee keskittyä hakemisen helpottamiseen asiakkaiden näkökulmasta. Sen lisäksi, että etuuden hakemisen on oltava helppoa, on päätöksen oltava selkeä ja tultava nopeasti. Asiakkaan kannalta hakemista helpottaisi myös se, että mahdollistettaisiin samalle kertaa useampien etuuksien hakeminen. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää ensisijaisten etuuksien ratkaisujen nopeuttamiseen. Ratkaisuaikojen venyessä joudutaan turvautumaan toimeentulotukeen, jossa muun muassa varallisuuskriteerit ovat täysin erilaiset.
Myös etuuksien maksuajankohtien yhdenmukaistaminen on kannatettavaa. Ihmisten omalle taloudenhallinnalle on tärkeää, että etuudet maksettaisiin niin, että rahat ovat käytettävissä helposti ennakoitavassa rytmissä ja silloin kun suuremmat menot, erityisesti vuokra, tulevat maksuun.
Etuusjärjestelmän selkeyttäminen vaatii sujuvaa tiedonvaihtoa eri viranomaisten välillä, jotta asiakkaita pystyttään palvelemaan paremmin ja vähentämään heidän pallotteluaan eri luukuilla. Tietosuojalainsäädäntöä koskeva selvitys on tarpeellinen.
Tulokäsitteiden yhtenäistäminen tarkoituksenmukaisilta osin on kannatettavaa. Yhtenäistämistä tulee arvioida ennen kaikkea edunsaajan näkökulmasta – onko järjestelmä hänelle ymmärrettävä, ennakoitavissa ja yhdenvertainen. Aina ongelma ei varsinaisesti ole erilaiset tulokäsitteet, vaan tulojen epätarkoituksenmukainen huomioiminen. Esimerkiksi sijoitettuna olevan lapsen kulukorvaukset vaikuttavat perhehoitajan biologisen lapsen opintotukeen, vaikka kulukorvaus on osoitettu sijoitettavan lapsen kuluihin, ei perheen tuloksi.
Myös perhekäsitteiden kehittämisessä on hyvä päästä nopeasti eteenpäin ja tehdä uudistusten pohjaksi selvitys. Tavoitteena tulee olla, että tuet ja etuudet kohtelevat erilaisia perhemuotoja ja asumisratkaisuja yhdenvertaisesti: tuet ja etuudet tunnistavat erilaiset perhemuodot, eivätkä muodosta rakenteellisia esteitä erilaisille asumisratkaisuille. Käsitteiden määrittelyssä tulee pyrkiä inklusiivisempaan perhekäsitykseen ja huomioida muun muassa ne (etä-)vanhempien lapsiperheet, joissa lapsi vuoroasuu, mutta on kirjoilla toisen vanhempansa luona. Myös esimerkiksi sijoitettujen lasten juridiset vanhemmat tulisi huomioida erityisesti asumistuessa eikä mekaanisesti siirtää asumistukioikeutta perhehoitajalle, mikä muodostaa rakenteellisen esteen lapsen palauttamiselle syntymäperheeseensä.
SOSTEn lisäehdotukset
SOSTE näkee, että ylläolevien uudistusten lisäksi tarvitaan nopeaa etenemistä muun muassa alla esitetyissä kysymyksissä. Monet näistä uudistuksista eivät aiheuttaisi suuria kustannuksia julkiselle taloudelle, mutta helpottaisivat merkittävästi niiden ihmisten elämää, joita ongelmat koskettavat.
- Asumistuen kuntaluokitus tulisi uudistaa vastaamaan paremmin nykytilannetta. Yleisessä asumistuessa on tällä hetkellä neljä kuntaryhmää. Niistä säädetään asumistukilain 10 §:ssä. Kuntaryhmittely vaikuttaa yleisessä asumistuessa hyväksyttäviin kuntakohtaisiin enimmäisasumismenoihin. Voimassa oleva kuntaryhmittely ei vastaa enää nykypäivän asuntomarkkinatilannetta.
Ensinnäkin voisi olla perusteltua perustaa uusi kuntaryhmä nykyisen 3. ja 4. kuntaryhmän väliin, jolloin 3. kuntaryhmään jäisi suurimmat kaupungit, kuten Turku ja Tampere ja joitakin Helsingin seudun suurimpia kehyskuntia, ja muut kunnat siirrettäisiin uuteen 4. kuntaryhmään. Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista tarkastella tulisiko nykyisestä 4. kuntaryhmään kuuluvista kunnista siirtää joitakin kuntia muihin kuntaryhmiin, lähinnä mahdolliseen uuteen kuntaryhmään. Olisi perusteltua myös selvittää, voitaisiinko kuntaryhmittely siirtää asumistukilaista valtioneuvoston asetus tasoisena säädöksenä annettavaksi. Tällöin muutoksia kuntaryhmittelyyn voitaisiin tulevaisuudessa tehdä ketterämmin kuin lakimuutoksilla.
- Asiakasmaksulain kokonaisuudistus tulee toteuttaa nopeasti. Monet toimeentulon ongelmat eri ikäryhmissä kytkeytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin.
- Yksinhuoltajaperheiden köyhyys on kahden huoltajan perheitä suurempaa. Yksinhuoltajien perusturvaa tulee parantaa nostamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta ja täysimääräistä elatustukea. Vuorotyötä tekevien ja erityislapsen huollosta vastuussa olevien palvelut on varmistettava.
- Lapsen sairaskuluja on kohtuullistettava ja korvaustaso päivitettävä. Lapsen sairastuessa vakavasti perhe joutuu kriisin keskelle, usein täysin ennakoimatta ja yllättäen. Sairastumisen kulut perheelle nousevat helposti tuhansiin euroihin. Vanhemman tai vanhempien läsnäolo on keskeinen osa lapsen sairaalahoitoa sekä ennenaikaisen syntymän että lapsen sairastumisen yhteydessä. Yliopistolliset sairaalat tai keskussairaalat sijaitsevat usein kaukana kotoa. Perheelle koituu lapsen sairaalahoidosta aiheutuvien sairaalamaksujen lisäksi majoitus-, matka- ja pysäköintikuluja sekä poissaoloa työstä jopa kuukausien ajalta. Perheen muiden lasten hoito on myös järjestettävä siten, että läsnäolo sairaalassa mahdollistuu. Näiden kulujen kokonaisuus on jäänyt lainsäädännössä arvioimatta, kohtuullistamatta ja sopeuttamatta nykyiseen kustannustasoon.
Sairaskulut on kohtuullistettava ja jälkeen jääneet korvaustasot esimerkiksi matka ja yöpymiskuluissa korjattava ajanmukaisiksi. Pitkissä hoito- ja terapiajaksoissa matkakulut on korvattava etupainotteisesti. Lasten ja perheiden sosiaali- ja terveyskulujen erilliset maksukatot on yhdistettävä ja kohtuullistettava ja lapsen erillisistä maksukatoista luovuttava.
- Perhehoitajien sosiaaliturvan keskeisiä puutteita ja ratkaisuehdotuksia selvittämään tulee nimetä selvityshenkilö. Perhehoitajien sosiaaliturvan ongelmat liittyvät etenkin työttömyysturvaan, sairausajan toimeentuloon, vapaiden ja sijaisuuksien järjestämiseen, irtisanomisaikaan, asumistukeen ja eläkeasioihin. Tarvetta on muun muassa selkeyttää perhehoitajien työttömyysturvan kannalta keskeisiä käsitteitä, kuten ansaintatarkoitus, yrittäjäksi tulkitseminen ja sivutoimisuus, ja yhtenäistää TE-toimistojen niitä koskevat tulkinnat.
- Omaishoitajien sosiaaliturvan epäkohdat on korjattava. Korjattavaa on etenkin ansiotyön ja omaishoidon yhteensovituksessa, omaishoitajan oikeudessa työttömyysturvaan, palkkion vaikutuksessa muihin etuuksiin ja hoitajan vapaan aikaisten asiakasmaksujen määrässä. Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisessa on kysymys isosta joukosta omaisiaan hoitavista, ei vain sopimusomaishoitajista. Esimerkiksi omaishoidon tuen palkkiosta tulee tehdä etuoikeutettua tuloa suhteessa muihin etuuksiin. Palkkiota ei myöskään tule ottaa huomioon hoidettavan, kuten puolison, etuuksien ja palveluiden määräytymisen osalta. Omaishoidon palkkion eläkekarttuman riittävyyttä tulee arvioida. Omaishoitajan vapaiden aikaisen hoivan maksut on sisällytettävä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukattoon. Omaishoitoon ryhtymisen tulee olla aina vapaaehtoinen valinta. Ihmiset ryhtyvät omaishoitoon varmemmin, kun sosiaaliturva on oikeudenmukainen.
- Sijaisomaishoitajan palkkiosta tulee tehdä etuoikeutettu tulo eläkkeensaajan asumistuessa. Nyt eläkkeensaajan asumistuessa omaishoitajan hoitopalkkio katsotaan etuoikeutetuksi tuloksi, joten se ei vähennä asumistukea. Vapaapäivänä omaishoitajaa sijaistavan kohtelu poikkeaa tästä. Vaikka sijaisomaishoitaja tekee aivan samaa työtä kuin omaishoitaja, jos hän on eläkeläinen, hänen saamansa palkkio vähentää eläkkeensaajan asumistukea.
- Eläkkeensaajan asumistukeen tulee asettaa vastaava suojaosa kuin yleisessä asumistuessa. Tämä parantaisi eläkkeensaajien mahdollisuutta tehdä pieniä keikkatöitä.
- Ikääntyneiden mahdollisuutta saada neuvontaa etuuksista ja palveluista tulee kehittää valtakunnallistamalla Stadin seniori-info:n kaltaisia palveluja.
- Vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden lisäämiseksi tulisi syntymästään saakka tai ennen työuran alkua vammautuneiden ihmisten ansaintaraja poistaa täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Osa vaikeavammaisista henkilöistä saa tällä hetkellä ansaita palkkatuloa rajattomasti eläkkeen päälle. Muutos lisäisi vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja selkeyttäisi järjestelmää. Se koskisi vain pientä ihmisryhmää, mutta helpottaisi heidän mahdollisuuksiaan osallistua työmarkkinoille toimintakykynsä rajoissa.
- Työvoimapalvelu-uudistuksessa sekä vammaispalvelulain uudistuksessa tulee varmistaa, että Kelan työkyvyttömyyseläkettä saaville löytyy heidän tarpeitaan vastaavaa työhönvalmennuspalvelua. Nyt sellaista ei ole saatavilla.
- Tosiasiassa työkyvyttömien työttömien asemaa on parannettava niin, että kaikki saavat toimintakykyään vastaavat etuudet ja palvelut. Ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä kuntoutustarpeita on selvitettävä jo varhaisessa vaiheessa ja tarjottava riittävä tuki ja ohjaus kuntoutumiseen sekä työllistymiseen tai opiskeluun. Työkyvyttömyyden määritelmää tulee muuttaa diagnoosiperusteisesta toimintakykyperusteiseksi.
- Ehdotonta vankeusrangaistusta suorittavien sosiaaliturvan määräytymisperusteet ja ajanmukaisuus tulee arvioida. Nyt etuudet vaihtelevat vankeuslajin mukaan ja ehdotonta vankeusrangaistusta suorittavilla etuudet ovat kaikkein rajoitetuimmat.
Lue lisää: SOSTE: Sosiaaliturvauudistus