Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson nimittämä selvityshenkilö Mika Pyykkö kertoi tänään 11.10.2024 infossa väliaikatietoja sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustustoimintaa käsittelevästä selvitystyöstään.
Heti alkuun kerrottiin, miten järjestöjen rahoitus on kasvanut lähes koko 2000-luvun ajan. Samalla ei kuitenkaan kerrottu, että rahoitus on kasvanut ennen kaikkea pelituottojen kasvun myötä. Infossa ei myöskään huomioitu viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita yhteiskunnallisia muutoksia, eikä sitä, mitä kuluille on tapahtunut samanaikaisesti.
Vuoteen 2023 asti valtionavustukset olivat sidoksissa valtion rahapelijärjestelmään. Ja kaikkien edunsaajaryhmien avustukset kasvoivat rahapelivoittojen myötä. Avustusjärjestelmä olisi myös voinut jättää osan tuotosta jakamatta, jos olisi arvioitu, että järkeviä avustuskohteita ei ollut.
Sote-järjestöjen tarjoama tuki ja apu täydentävät julkisen sektorin työtä ja vastaavat monimuotoisiin tarpeisiin, joita yhteiskunnassa on syntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana.
”Esimerkiksi väestön vanheneminen on lisännyt tarvetta ikääntyneille suunnatulle järjestötoiminnalle. Erityisesti viime vuosina on voimistunut kehitys, jossa julkisen sektorin leikkaukset ja resurssien väheneminen ovat johtaneet siihen, että sote-järjestöjen on täytynyt paikata palveluaukkoja”, muistuttaa SOSTEn hallituksen puheenjohtaja Hanna Markkula-Kivisilta.
Globalisaatio, taloudelliset ja kansainväliset kriisit ja muuttoliikkeet ovat tuoneet mukanaan uusia sosiaalisia haasteita, kuten pitkittynyttä työttömyyttä, köyhyyttä ja maahanmuuttajien kotoutumishaasteita. Sote-järjestöt ovat monesti keskeisessä asemassa auttamassa näitä haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä ja tarjoamassa tukea, jota muut toimijat eivät tarjoa.
Mielenterveysongelmien, kuten masennuksen ja ahdistuksen, esiintyvyys on kasvanut erityisesti nuorten ja työikäisten keskuudessa. Sote-järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen palveluita, vertaistukea ja ennaltaehkäisevää tukea, mikä on tullut entistä tärkeämmäksi näiden ongelmien käsittelyssä. Lisäksi monet ihmiset kokevat entistä enemmän tarvetta yhteisöllisyydelle ja osallisuudelle, jota järjestöt voivat tarjota esimerkiksi vertaistuen ja harrastustoiminnan muodossa.
Myös kulut ovat kasvaneet samana aikana paljon. Palkat, vuokrat ja muut toimintaan liittyvät kulut ovat kasvaneen ja ne ovat ihan eri tasolla kuin 20 vuotta sitten.
”Yhteiskunta on muuttunut toiseksi 2000-luvun myötä, mutta nyt järjestöleikkaukset palauttavat järjestöjen rahoituksen 90-luvun tasolle”, huomauttaa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas.
SOSTEn muistilista selvitystyön seuraavaan vaiheeseen
Info nosti hyvin esiin useita keskeisiä tehtäviä, joihin on nyt syytä keskittyä sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustustoiminnan kehittämisessä. Kuitenkin avustusjärjestelmän rakenteellisiin ongelmiin on syytä paneutua vielä huomattavasti perusteellisemmin.
Jatkossa selvityshenkilön tehtävä tulee painottumaan valtakunnallisen, alueellisen ja paikallisen tason sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöjen toiminnan avustamiseen liittyvien käytänteiden kuvaamiseen, arvioimiseen sekä niihin liittyvien ehdotusten laatimiseen. SOSTE odottaa selvitykseltä paljon uusia avauksia sekä järjestöjen toimintaa ja hallinnollista taakkaa helpottavia ratkaisuja. SOSTE toivoo, että aktiivinen yhteistyö selvityshenkilön ja järjestökentän välillä jatkuu, jotta varmistetaan parhaiden ratkaisujen päätyminen lopulliseen selvitysraporttiin.
Järjestötyön vaikuttavuus ja ennakoiva ja ehkäisevä työ
Järjestöjen ennakoivan ja ehkäisevän toiminnan merkitys korostuu selvitystyössä, mutta samalla korostetaan vahvasti tehdyn työn vaikuttavuuden merkitystä avustuskohteita valittaessa. Tämä edellyttää konkretisointia siitä, miten avustustoiminta voi tukea erityisesti pitkäjänteisiä, ennakoivia toimenpiteitä ja vähentää korjaavan työn tarvetta. Kun samalla muistetaan, että usein ennaltaehkäisevää työtä, kuten yksinäisyyden vähentämistä, päihdeongelmien ehkäisyä tai itsemurhien ehkäisyä, on hyvin vaikea mitata perinteisillä vaikuttavuusmittareilla. Näiden toimien vaikutukset näkyvät usein pitkällä aikavälillä ja niissä pyritään estämään ongelmien syntyminen jo ennen kuin ne muuttuvat akuuteiksi kriiseiksi.
Järjestöt ovat perinteisesti olleet ketteriä auttamaan kaikkia avun tarpeessa olevia ihmisiä. Liiallinen vaatimus vaikuttavuuden mittaamiseen voi vaarantaa muun muassa järjestötyön, joka tarjoaa anonyymia apua arkoihin ongelmiin. Vaikuttavuusmittarit eivät aina myöskään tunnista järjestöjen tuottamaa sosiaalista pääomaa, kuten vertaistukea ja yhteisöllisyyden vahvistamista, joilla on merkittävä, pitkäaikainen vaikutus yhteiskunnan hyvinvointiin.
Järjestöjen yhteistyö
Järjestöjen halutaan tekevän aiempaa enemmän järjestöjen välistä yhteistyötä. Ensi vuoden avustusleikkausten kohdistaminen suurimpiin yleisavustuksiin ei kuitenkaan tue tätä ajattelua. Tarvitaan ratkaisuesityksiä, joilla päällekkäisyyttä vähentävää ja synergiahyötyjä tuovaa yhteistyötä tuetaan, ilman pelkoa järjestöjen perustyöhön kohdistuvista leikkauksista.
Hallinnollinen taakka ja byrokratia
Tarvitaan myös konkreettisia esityksiä järjestöjen avustustoiminnan byrokratian vähentämiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen. Hallinnollisten vaatimusten monimutkaisuus ja runsaat raportointivelvoitteet vievät resursseja varsinaiselta järjestötyöltä ja vaikuttavuuden parantamiselta. Byrokratian purkamiseksi on tärkeää yksinkertaistaa avustushakuprosesseja ja keventää raportointivaatimuksia, jotta järjestöt voivat keskittää voimavaransa suoraan toimintaan ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Tämä vaatii selkeitä linjauksia ja konkreettisia muutoksia prosesseihin, jotta avustusjärjestelmä voisi olla joustavampi ja paremmin järjestöjen tarpeisiin soveltuva.
Avustusjärjestelmä ja toimintaedellytykset
SOSTEn mielestä avustuksissa on siirryttävä kohti yleisavustuksia eli suurempia kokonaisuuksia. Järjestöille on annettava vapaampi mahdollisuus kohdentaa saamiaan avustuksia sääntöjensä tarkoituspykälän toteuttamiseksi jäsentensä päättämällä tavalla. Yleisavustusten myöntäminen lisää vaikuttavuutta sekä parantaa tuottavuutta, kun järjestöjen hallinnollinen taakka kevenee.
Järjestöiltä odotetaan enemmän omaa varainhankintaansa, mutta siihen ei myönnetä resursseja. Järjestöille tulisikin antaa mahdollisuus kohdentaa avustusta myös pienimuotoiseen varainhankintaan. Avustusjärjestelmän tulee myös mahdollistaa se, että toimintaan voidaan suunnata järjestön omia tai ulkopuolisia varoja ilman, että ne automaattisesti vähennetään avustuksesta.
Toimintaedellytyksistä on pidettävä huolta koko maassa. Avustamisen edellytyksenä ei voi olla kuuluminen valtakunnalliseen järjestöön. Valtakunnallisilla liitoilla on oltava mahdollisuus valita niille tarkoituksenmukainen alueellisen toiminnan avustamistapa.
Järjestötoiminnan autonomia ja ketteryys
Järjestötoiminnan vahvuudeksi tunnistetaan ketteryys reagoida nopeasti nouseviin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja tavoittaa ne ihmiset, jotka usein jäävät julkisten palveluiden ulkopuolelle. Samalla korostetaan tarvetta tehostaa avustustoiminnan vaikuttavuuden mittaamista ja resurssien kohdentamista, mutta avustusjärjestelmän kehittämisessä on tärkeää varoa, ettei samalla hukata järjestöjen kykyä toimia joustavasti ja paikallisesti. Tämä on autonomisen kansalaisyhteiskunnan ydin, jota ei tule uhrata järjestökentän ulkopuolelta tulevan ohjauksen jalkoihin. Pienenevien resurssien ajassa ratkaisut on löydettävä aktiivisessa yhteistyössä kansalaisjärjestökentän kanssa.
Järjestöille on annettava mahdollisuus itse kehittää uusia tapoja toimia. SOSTEn hallitus käynnisti elokuussa kaksi uutta hanketta, joiden tavoitteena on tarjota lisää tietoa ja työkaluja sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuustyön tueksi.
Hallintopalvelu-hankkeen tavoitteena on löytää järjestöille käytännön keinoja, joilla järjestöt voivat alentaa hallinto- ja toimitilakulujaan. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhdistymisten kartoittamishankkeessa selvitetään sote-järjestöjen yhdistymisvalmiutta. Molempien hankkeiden tarkoituksena on tarjota SOSTEn jäsenistölle työkaluja reagoida aleneviin valtionavustuksiin.
Hankkeessa teetetyn kyselyn perusteella yhtä lukuun ottamatta kaikki (144 järjestöä) vastanneet järjestöt ovat valmiita harkitsemaan yhteistyötä jonkin tukitoiminnon osalta. Yhdistymisiä oman liiton sisällä on valmis harkitsemaan 23 järjestöä ja yhdistymisiä muiden järjestöjen kanssa 57 järjestöä eli 40 prosenttia vastaajista.
Yksittäinen huomio selvitystyöstä
Selvitystyön tekniseen toteutukseen SOSTE haluaa nostaa järjestökyselyn toteutustavan. Järjestökysely toteutettiin avoimella verkkolomakkeella, johon kuka tahansa saattoi vastata useita kertoja. Tämä heikentää vastauksien luotettavuutta ja edustavuutta. Tällainen toteutustapa altistaa tulokset vastaajien mahdolliselle yli- tai aliedustukselle sekä toistuville näkemyksille, mikä voi vääristää kokonaiskuvaa. Jotta aineisto olisi luotettavampi, olisi ollut tärkeää rajata vastauskertojen määrää ja varmistaa, että vastaajat edustavat tasapainoisesti eri järjestöjen näkemyksiä ja kokoja.
