Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Valtakunnallisista järjestövastaajista lähes puolet koki muutoksen vaikuttaneen merkittävästi omaan toimintaansa. Alueellisella tasolla muutokset eivät näyttäytyneet yhtä suurina, sillä yhdistysten toiminnan kysyntä, osallistujamäärät ja toiminnan laajuus säilyivät ennallaan.
Kolmannes alueellisista vastaajista katsoo järjestöjen toiminnan ja palvelujen jo päässeen hyvin osaksi hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta. Myös asiakkaiden ohjaaminen järjestöjen avun ja tuen piiriin toteutuu myönteisesti. Samoin kolmannes koki, että järjestöt ovat löytäneet paikkansa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä osana alueellista hyvinvointityötä.
Vaikka yhteistyö on lähtenyt hyvin käyntiin ja järjestöjen sote-palveluja täydentävä rooli tunnistetaan, kehitystä tarvitaan edelleen. “Olemme vasta alussa, mutta suunta on lupaava – vielä on paljon tehtävää”, toteaa SOSTEn erityisasiantuntija Anita Hahl–Weckström.
Huoli vertaistuen, kohtaamispaikkojen ja vapaaehtoistoiminnan tulevaisuudesta kasvaa
Kysely toteutettiin vuoden 2024 alussa ja jo silloin oli tiedossa, että järjestöjen valtionavustuksiin suunnitellaan isoja leikkauksia. Sekä valtakunnalliset että alueelliset järjestövastaajat ovat yhtä mieltä siitä, että leikkaukset osuvat toteutuessaan kipeästi järjestöjen ydintoimintaan, kuten neuvontaan ja tiedonvälittämiseen sairaudesta, vammasta tai elämäntilanteesta, kouluttamiseen, kohtaamiseen sekä ehkäiseviin toimintamuotoihin.
Erityisen uhkaavalta näyttää vertaistuen ja vapaaehtoistoiminnan jatkuvuus sekä matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen säilyminen. Nämä muutokset heijastuisivat suoraan ihmisten arkeen hyvinvointialueilla: paikallistasolla vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki saisivat vähemmän ammatillista tukea, toiminta keskittyisi yhä enemmän suuriin kaupunkeihin, ja osa pienemmistä yhdistyksistä saattaisi joutua lopettamaan kokonaan.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen vapaaehtoistoiminta on vaativaa. Se tarvitsee organisointiin, perehdytykseen ja vapaaehtoisten tukeen järjestöissä työskentelevien ammattilaisten panosta. ”Vapaaehtoistoiminta on järjestöjen sydän, mutta se ei voi toimia ilman palkatun henkilöstön antamaa tukea ja ohjausta”, korostaa Hahl-Weckström.
Hyvinvointialueilla yhteistyö parantunut, mutta rahoitushaasteet kiristävät tilannetta
Alueelliset järjestövastaajat arvioivat yhteistyön rakenteita ja toimintamahdollisuuksia runsaan vuoden kokemuksen jälkeen. Järjestöyhteistyö etenee hyvinvointialueilla eritahtisesti, mutta jopa kaksi kolmesta alueellisesta vastaajasta koki yhteistyörakenteiden toteutuvan alueellaan hyvin.
Vajaa puolet alueellisista järjestövastaajista arvioi hyvinvointialueiden aloittamisen tuoneen muutoksia toimintamahdollisuuksiin. Enemmistön mielestä järjestöavustusten saatavuus oli muuttunut, ja siihen oltiin myös tyytymättömimpiä. Maksuttomien ja edullisten toimitilojen saantiin hyvinvointialueella ilmaisi tyytyväisyytensä vain runsas neljäsosa aluevastaajista.
Kaksi kolmasosaa vastaajista ilmaisi, että on tyytymätön kuntien ja hyvinvointialueiden avustusperiaatteiden erilaisuuteen. Kuntien ja hyvinvointialueen välille toivottiin tiiviimpää vuorovaikutusta, mikä mahdollistaisi yhtenäiset järjestöavustusten hakuajat ja yhdenmukaiset periaatteet toiminnan avustamisessa.
Vaikka toimiminen yhden hyvinvointialueen kanssa on käytännössä helpompaa kuin yhteistyö useiden kuntien kanssa, on tärkeää muistaa myös kuntien rooli ihmisten arjen, hyvinvoinnin ja turvallisuuden turvaajana. “Kuntia ei pidä unohtaa, vaikka käytännön yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa olisikin helpompaa”, summaa Hahl-Weckström.
SOSTEn Järjestöbarometri 2024:n kyselyyn vastasi 118 valtakunnallista järjestöjohtajaa ja 119 alueellista järjestötoimijaa. Tiedot kerättiin tammi-helmikuussa 2024.