Autonomia eli riippumattomuus ulkopuolisten tahojen vaikutuksista tai vaikuttamispyrkimyksistä on yksi keskeisistä kansalaisjärjestötoiminnan edellytyksistä. Järjestöjen näkemykset oman autonomiansa toteutumisesta ovat yleisellä tasolla varsin myönteisiä. Tällä hetkellä kaksi kolmesta valtakunnallisesta sosiaali- ja terveysjärjestöstä pitää autonomiaansa riittävänä ja vain noin joka kuudes riittämättömänä, ilmenee uudesta Järjestöbarometri 2022 -kyselystä.
Lue lisää ja lataa barometri: Järjestöbarometri 2022
Kuitenkin selvä enemmistö (71 %) järjestöistä arvioi, että niiden autonomiaan kohdistuu erilaisia riskejä. Järjestöjä huolestuttaa yleisimmin rahoitus, sen poliittisen ja resurssien käytön ohjauksen lisääntyminen sekä strategisen autonomian väheneminen.
Autonomian ongelmat liittyvät erityisesti järjestöjen rahoitusriippuvuuteen
Vaikka järjestöjen yleisarvio autonomiastaan ei vaikuta erityisen huolestuttavalta, kriittiset näkemykset tulevat esiin tarkasteltaessa lähemmin ja konkreettisemmin autonomian eri ulottuvuuksia.
Autonomian puutteisiin liittyvät arviot koskevat yleisimmin rahoitusriippuvuutta. Neljä viidestä vastaajasta on sitä mieltä, että rahoittajien arviointimittarit vaikuttavat järjestön tavoitteiden asetteluun. Kolme neljästä järjestöstä arvioi, että rahoittajien avustuslinjaukset vaikuttavat toiminnan suuntaamiseen tai kohderyhmien valintaan. Yli puolet järjestöistä on sitä mieltä, että rahoittajien avustusstrategiat vaikuttavat myös järjestöjen strategisiin linjauksiin, kertoo tutkija Juha Peltosalmi.
Noin joka kolmas järjestö tunnistaa vajeita myös toiminnallisessa ja toimintatapoja koskevassa autonomiassaan. Tämä ilmenee niin, että rahoittajat tai muut ulkopuoliset tahot pyrkivät vaikuttamaan järjestötoiminnan yksityiskohtiin tai puuttumaan järjestön sisäisiin asioihin. Moni järjestö arvioi myös, ettei voi päättää käytännön toimintamuodoistaan itsenäisesti ilman rahoittajien tai muiden ulkopuolisten tahojen vaikutusta.
Järjestöt tunnistavat jossain määrin jännitteitä pyrkiessään vastaamaan samanaikaisesti rahoittajan sekä jäsentensä ja kohderyhmiensä odotuksiin. Riippuvuus rahoituksesta kaventaa myös järjestöjen mahdollisuutta esittää yhteiskuntakritiikkiä. Lähes kolmasosa vastaajista kokee näin. Yli neljäsosa arvioi joutuvansa miettimään rahoittajan näkemystä omissa kannanotoissaan, Peltosalmi toteaa.
Järjestöjen autonomia turvattava tulevassa valtionavustusjärjestelmässä
Järjestöjen huolia autonomian kaventumisesta on syytä kuulla tarkasti ja pitää järjestöt tiiviisti mukana valmistelussa, kun valtionavustusjärjestelmän säädöspohjaa ja käytäntöjä uudistetaan, toteaa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas.
“Nyt on mahdollisuus oikeilla päätöksillä vahvistaa järjestöjen autonomiaa ja elinvoimaa. Pitää myös muistaa, että osallisuus ei ole vain järjestöjen kuulemista. Se on jatkuvaa rakenteellista vuorovaikutusta. Vapaa ja vahva kansalaisyhteiskunta on osa pohjoismaista elämäntapaa, avointa ja demokraattista toimintakykyistä yhteiskuntaa”, Kiukas muistuttaa.
Lisätietoja antavat