Petteri Orpon hallitusohjelmassa on useita julkisia hankintoja koskevia kirjauksia. Niiden toteuttamiseksi työskennelleen työryhmän mietintö on julkaistu lausuntopalvelussa. Mietintö on lausunnolla 11.3. saakka. Alla poimintoja mietinnöstä.
Huomion keskipisteessä sidosyksikköhankinnat
Eniten keskustelua ja paljon vastakkaisia näkemyksiä on herättänyt hallitusohjelman linjaus, jonka mukaan sidosyksikön omistukselle asetetaan yleisen edun huomioon ottava vähimmäisomistusprosentti 10 prosenttia. Lakityöryhmän mietinnön mukaan omistusosuutta koskeva vähimmäisvaatimus kohdistuisi sellaisiin sidosyksiköihin, jotka toimivat osakeyhtiö-, säätiö- taikka yhdistysmuotoisena. Kunkin omistajan tulisi hallita vähintään kymmenesosaa yhtiön äänimäärän tuottavista osakkeista tai vastaavasta osuudesta. 10 prosentin vähimmäisomistusvelvoite ulottuisi myös sidosyksikön mahdollisiin tytär- tai sisaryhtiöihin. Sidosyksikköä koskevaa 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimusta sovellettaisiin kokonaisarvion perusteella siten, siinä otettaisiin huomioon emoyhtiö ja sen tytär- ja osakkuusyhtiöt.
Enemmän sidosyksiköistä löydät kuukauden kysymyksestä.
Sosiaali- ja terveyspalveluhankintoja koskeva luku esitetään kumottavaksi
Vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, että sosiaali- ja terveyspalveluja ja muita erityisiä palveluja koskeva nykyisen hankintalain luku 12 esitetään kumottavaksi. Pääosin säännösten sisältö sovitettaisiin osaksi luvun 11 säännöksiä. Näihin lukeutuu myös nykyisen lain 110 §, jonka mukaan hankintayksikkö voi tehdä suorahankinnan yksittäisissä tapauksissa sote-hankinnoissa, jos tarjouskilpailun järjestäminen tai palvelun tarjoajan vaihtaminen olisi ilmeisen kohtuutonta tai erityisen epätarkoituksenmukaista asiakkaan kannalta merkittävän hoito- tai asiakassuhteen turvaamiseksi. Sen sijaan nykyisen lain 108 §, joka koskee palvelujen käyttäjien tarpeiden huomioon ottamista hankinnoissa, poistettaisiin kokonaan.
Mietinnössä todetaan, että nykyinen hankintalaki säädettiin ennen voimassa olevaa hyvinvointialueita koskevaa lainsäädäntöä. Vuonna 2017 voimaan tulleeseen hankintalakiin lisättiin erityisesti laadun huomioimista koskevia seikkoja ohjaamaan kuntien vastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista. Nyttemmin hyvinvointialueet muodostavat kuntia laajemman kokonaisuuden ja niillä on monilta osin paremmat voimavarat ja osaaminen myös hankintojen laadun huomioimiseen sote-lainsäädännön mukaisesti.
Perusteluina esitetään myös, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislain 3 luvun mukainen sääntely kattaa paljon hankintalakia yksityiskohtaisemmin ja laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluja koskevia laatuvaatimuksia ja eri hankintaehtoja. Tästä syystä katsotaan, että hankintalain 12 luvun sääntely on käynyt kilpailuttamisvelvoitetta lukuun ottamatta tarpeettomaksi. Mietinnössä todetaan edelleen, että hallitusohjelman kirjaus palvelujen sääntelyn keventämisestä voidaan sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintojen osalta toteuttaa kumoamalla hankintalain 12 luvun laatuvaatimuksia koskevaa sääntelyä siltä osin, kun se on päällekkäistä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislain 3 luvun säännösten kanssa. Hankintalain 12 luku voitaisiin siten kumota.
Markkinakartoituksen merkitystä korostetaan
Lakiesitysluonnoksessa täsmennetään markkinakartoitusta koskevaa 65 §:ää ja kannustetaan hankintayksiköitä markkinakartoituksen nykyistä laajempaan käyttöön. Markkinakartoitus tehtäisiin pakolliseksi yli 10 miljoonan euron hankinnoissa. Vaihtoehtoisesti hankintayksikön tulisi arvioida hankinnan eri toteutusvaihtoehtoja osana hankinnan suunnittelua.
Hankintojen jakaminen osiin lähtökohtaisesti pakolliseksi
EU-hankintojen jakaminen osiin tulisi lähtökohtaiseksi pakolliseksi. Hankintayksikön olisi jaettava hankinta erillisiin osiin tai kilpailutettava hankinnan osat erillisillä tarjouskilpailuilla. Hankinta voitaisiin jakaa osiin myös valitsemalla kaksi tai useampi toimittaja puitejärjestelyyn tai perustamalla dynaaminen hankintajärjestelmä. Jakamisvelvollisuus ei koskisi puitejärjestelyjen sisäisiä hankintoja.
Hankintayksikkö voisi jättää hankinnan jakamatta osiin, jos hankinnan tai hankintamenettelyn luonteen, laajuuden, toteuttamistavan, kokonaisvastuun tai hankinnan jakamiseen liittyvien riskien vuoksi jakaminen ei ole perustellusta syytä mahdollista tai hankintaa on edeltänyt 65 §:n mukainen markkinakartoitus. Hankinta voitaisiin jättää jakamatta osiin myös, jos jakaminen lisäisi merkittävästi hankintayksikön tai toimittajan hallintokustannuksia tai johtaisi kustannusten jatkuvaan kasvuun.
Jakamatta jättämisen syyt olisi esitettävä hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä tai hankintamenettelyä koskevassa erillisessä kertomuksessa. Hankinnan jakamatta jättämistä koskevasta ratkaisusta voisi valittaa markkinaoikeuteen
Kilpailutukselle uusimispakko yhden tarjouksen tilanteessa
Avoimena menettelynä toteutettava hankinta tulisi keskeyttää, jos tarjouskilpailussa olisi saatu vain yksi tarjous. Jos hankintayksikkö haluaisi edelleen tehdä hankinnan, siitä tulisi järjestää uusi tarjouskilpailu. Hankintamenettely olisi uusittava vain kerran. Keskeyttämisvelvollisuutta ei olisi, jos hankintayksikkö on toteuttanut 65 §:n mukaisen markkinakartoituksen tai jakanut hankinnan osiin 75 § mukaisesti.
Tarjouskilpailun uusimisesta voitaisiin poiketa vain erityisen painavasta syystä. Erityisen painavana syynä voitaisiin pitää esimerkiksi sitä, että hankinnan kohde on niin vaativa tai luonteeltaan tai kooltaan muutoin sellainen, että kyseistä tarjontaa on vain hyvin rajoitetusti. Rajoitettu tarjonta ei kuitenkaan saisi perustua siihen, että hankinnan kohde tai siihen sovellettavat sopimusehdot on keinotekoisesti määritelty siten, että ne perusteettomasti rajoittavat kilpailua. Uudelleen kilpailuttamisen laiminlyönnistä voisi valittaa markkinaoikeuteen.
Poissulkemisperusteita lisätään
Pakollisiin poissulkemisperusteisiin lisättäisiin rikoslain mukaiset törkeä kirjanpitorikos, törkeä ympäristön turmeleminen ja törkeä luonnonsuojelurikos. Harkinnanvaraisiin poissulkemisperusteisiin lisättäisiin mahdollisuus sulkea tarjouskilpailusta ehdokas tai tarjoaja, jonka tarjous, tuotteet tai toimitusketjut komissio tai muu viranomainen on määritellyt korkean riskin toimittajiksi tai jonka luotettavuus on muutoin todettu siinä määrin riittämättömäksi, että kansalliselle tai paikalliselle turvallisuudelle aiheutuva riski olisi ilmeinen. Hankintayksikkö voisi edellyttää myös tällaisten alihankkijoiden ja voimavarayksiköiden vaihtamista.
Rikosrekisteriotteita ei enää välttämättä vaadittaisi
Mietinnössä ehdotetaan, että näytöksi pakollisten poissulkemisperusteiden soveltumattomuudesta olisi hyväksyttävä ehdokkaan, tarjoajan, voimavarayksikön tai alihankkijan tai sen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenen tai edustus-, päätös- tai valvontavaltaa käyttävän henkilön vakuutuksella vahvistettu ilmoitus siitä, ettei toimittajaa tai henkilöä ole tuomittu mainittujen poissulkemisperusteiden mukaisista rikoksista. Hankintayksikkö voisi lisäksi edellyttää valittua tarjoajaa toimittamaan pakollisen poissulkemisperusteen olemassaolon todentamiseksi rikosrekisteriotteen, mikäli sellainen on kyseisen toimijan alkuperämaasta tai sijoittumismaasta saatavissa.
Turvallisuus-, varautumis- ja huoltovarmuusnäkökohtia vahvistetaan
Lakiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan hankintayksikkö voisi hankinnan kohdetta määritellessään asettaa turvallisuutta ja varautumista koskevia ehtoja, joilla voidaan varmistaa hankittavan tuotteen, palvelun tai urakan tarjouspyynnössä edellytetty saatavuus, toimivuus ja häiriötön käyttö hankinnan kohteen koko elinkaaren ajan. Varautumiseen liittyvät hankinnat voitaisiin kilpailuttaa ennakolta ehdolla, jonka mukaan tavarat, palvelut tai urakat hankintaan vain, jos tarjouspyyntöasiakirjoissa määritelty kriisi- tai vastaava tilanne uhkaa tai vallitsee.
Säännöksellä pyritään varmistamaan se, että hankinnoissa voitaisiin nykyistä selkeämmin huomioida varautuminen ja turvallisuus sekä huoltovarmuus. Hankintayksikkö voisi asettaa varautumisen ja huoltovarmuuden turvaamiseksi sellaisia ehtoja, jotka liittyvät esimerkiksi hankinnan kohteena olevan tavaran alkuperän turvallisuusperusteiseen riskiin (niin sanotut korkeariskiset tuotteet) tai palvelun maantieteelliseen sijaintiin sekä edellyttää tarjoajaa todentamaan, että se kykenee koko hankinnan elinkaaren ajan täyttämään hankintayksikön tarjouskilpailussa asettamat vaatimukset.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltaa laajennetaan
Nykyisessä laissa säädetään, että jos hankintayksikkö on EU-hankinnassa, sote- tai muussa erityisessä palveluhankinnassa tehnyt suorahankinnan ilman laissa mainittua perustetta ja asiassa jo on tehty hankintasopimus, Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi esittää markkinaoikeudelle tehottomuusseuraamuksen määräämistä, seuraamusmaksun määräämistä, sopimuskauden lyhentämistä tai hankintapäätöksen kumoamista. Lakiesitysluonnoksessa tämä oikeus laajennettaisiin koskemaan kansalliset kynnysarvot ylittäviä rakennusurakoita.
SOSTE tulee laatimaan hankintalakimietinnöstä oman lausuntonsa ja kerää sitä varten näkemyksiä jäseniltään. Niitä voi toimittaa lakimies Kirsi Väätämöiselle 5.2.2024 mennessä.