Hallitustunnusteluiden aikana ovat vahvistuneet järjestökenttää huolestuttaneet puheenvuorot siitä, miten suomalaisen kansalaisjärjestötoiminnan rahoittamisesta leikkaamalla voitaisiin pelastaa hyvinvointiyhteiskunta.
Järjestöissä asia nähdään täysin päinvastoin. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehdään valtava määrä niin ammatillista kuin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ruohonjuuritason työtä yhteiskunnan kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien ja eniten sairastavien ihmisten parissa.
”Järjestöjen tekemässä työssä kohdataan joka päivä ihmisiä, joita virallinen auttamisjärjestelmä ei kohtaa. Leikkaukset järjestöjen tekemään työhön kohdistuvat suoraan niihin ihmisiin, joiden hyvinvointi ja pärjääminen ovat muutenkin jo vaakalaudalla”, toteaa SOSTEn valtuuston puheenjohtaja, arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen.
Sosiaali- ja terveysyhdistyksiä on Suomessa yli 11 000 ja valtakunnallisia sote-järjestöjä yli 200. Vapaaehtoisia niissä toimii puoli miljoonaa. Järjestöt tukevat ihmisten terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla ohjausta, neuvontaa ja vertaistukea sekä erilaista matalan kynnyksen tukea. Järjestöjä toimii myös palveluntuottajina erityisesti sosiaalipalveluissa.
”Järjestöjen työn kohteina olevat ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea turvallisempia tulevaisuudennäkymiä. Hintojen nousun seurauksena monien heikoimmassa asemassa elävien ihmisten tilanne on muuttunut jopa aiempaa haavoittuvammaksi. Tällöin järjestöjen ammatillinen ja vapaaehtoisten antama apu ja tuki ovat korvaamattomia”, muistuttaa SOSTEn hallituksen puheenjohtaja Eija Koivuranta.
SOSTEssa nähdään, että järjestöjen työstä säästetyt eurot kääntyvät ennen pitkää suuremmiksi menoiksi. Järjestöjen tekemä työ ja vapaaehtoiset kannattelevat ihmisiä vaikeuksien keskellä. Järjestöjen tarjoamissa henkisen tuen palveluissa kohdataan päivittäin ihmisiä, jotka eivät saa terveydenhuollosta riittävää tukea jaksamiseensa.
Matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset saavat ruokaa, pääsevät peseytymään ja kertomaan huolistaan. Järjestöissä vahvistetaan elämänuskoa ja toiveikkuutta, vähennetään ikäihmisten yksinäisyyttä ja esimerkiksi tuetaan omaishoitajien jaksamista. Niissä tuetaan perheitä vakavien sairauksien tai kuoleman kohdatessa. Järjestöissä ihmiset saavat neuvoja terveellisistä elintavoista, joilla edistetään työ- ja toimintakykyä. Lapsille ja nuorille tarjotaan mielekästä tekemistä ja näin torjutaan syrjäytymistä. Autetaan rikosten uhreja. Tekemisen kirjo on valtava.
Vertaistuen merkitystä ei voi vähätellä – sitä ei julkinen palvelujärjestelmä tarjoa. Valtionavustuksilla, joiden valmistelussa noudatetaan tarkkaa valmistelua ja valvontaa, vähennetään hyvinvointialueiden kustannuspainetta.
”Jos yleishyödyllinen, järjestöjen ennalta ehkäisevä työ jää tekemättä tai sitä karsitaan rajusti, ihmisten hyvinvointi ja turvallisuuden kokemus heikkenevät ja työ- ja toimintakyky vähenee. Hyvinvointialueiden vastuulla olevia kalliimpia korjaavia palveluja tarvitaan tällöin lisää. Leikkausten sijaan järjestöjen ja julkisten toimijoiden yhteistyötä vahvistamalla kyettäisiin entistä paremmin vastaamaan yhteiskuntamme hyvinvointihaasteisiin niin kunnissa, alueilla kuin valtakunnallisesti”, Koivuranta sanoo.
SOSTE edellyttää, että seuraava hallitus sitoutuu kaikkien eduskuntapuolueiden yhteiseen parlamentaariseen linjaukseen valtionavustustoiminnan toteuttamisesta veikkausvoittovarajärjestelmän jälkeen. Tuolloin kaikki eduskuntapuolueet yhdessä sitoutuivat turvaamaan rahapelien tuotolla toimineille järjestöille ennustettavan, vakaan ja edunsaajien autonomian turvaavan riittävän rahoituksen.