Hallitus ehdottaa uutta vammaispalvelulakia muutettavaksi. SOSTEn mukaan kyseessä näyttää olevan ensisijaisesti säästöjä tavoitteleva esitys. Ehdotetut muutokset merkitsisivät sitä, että vammaisten henkilöiden oikeuksien ja palveluiden turvaaminen alistettaisiin hyvinvointialueiden säästötavoitteille. Ehdotukset eivät lähde vammaisten henkilöiden vaan palvelujärjestelmän tarpeista.
Suomi on korostanut, että uusi vammaispalvelulaki on keskeinen väline toimeenpanna YK:n vammaissopimus. Esitys vesittäisi tämän tarkoituksen ja lupauksen.
Vammainen henkilö typistettäisiin hoivan ja huolenpidon kohteeksi
Lakiluonnoksen perustelujen mukaan Vammaisen henkilön määritelmää esitetään yksinkertaistettavaksi siten, että sen kirjoitustapa vastaisi voimassa olevan vammaispalvelulain määritelmää. Muutosehdotuksen muotoilu ei kuitenkaan vastaa voimassa olevan vammaispalvelulain määritelmää, koska siitä on poistettu kokonaan maininta esteistä osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Näiden esteiden poistamisen tulisi olla vammaispalvelulain ytimessä, mutta nyt se jää huomiotta.
Muutosehdotuksen uuden määritelmän mukaan: Tässä laissa säädetään erityispalveluiden järjestämisestä niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä.
Tällainen muotoilu typistäisi vammaiset henkilöt hoivan ja huolenpidon kohteiksi. Todellisuudessa palveluiden on riitettävä ja oltava sopivia, jotta vammainen henkilö kykenee osallistumaan yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Niiden on tarjottava mahdollisuus itsenäiseen elämään, osallisuuteen ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen.
Palveluita yhä enemmän yleislainsäädännön perusteella
Hallitus ehdottaa muutettavaksi uuden vammaispalvelulain soveltamisalaa ja suhdetta muuhun lainsäädäntöön. Ehdotuksen mukaan vammaispalvelulain perusteella järjestettäisiin palveluita vammaiselle henkilölle vain, jos hänelle ei ole järjestettävissä palveluita ensisijaisen lainsäädännön mukaan ja hänen välttämätön avun ja tuen tarpeensa poikkeaa siitä, mikä on henkilön elämänvaiheessa tavanomainen tarve.
Ehdotuksessa herättää huolta muun muassa muotoilu järjestettävissä. Se ei tarkoita, että palveluita olisi tosiasiassa saatavissa ja että ne vastaisivat vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin.
Esityksen pohjalta voi nähdä todellisen uhan, että henkilö jää ilman myös sosiaalihuoltolain mukaisia palveluita: se, että hyvinvointialue ei järjestä palveluita yleislainsäädännön edellyttämässä laajuudessa, ei olisi peruste soveltaa erityislakia. Mistä henkilö sitten saisi apua? Tällaiset tilanteet ovat yhä todennäköisempiä hyvinvointialueiden kireän talouden, säästöpaineiden ja muun muassa tulossa olevien sosiaalihuollon 100 miljoonan leikkausten vuoksi. Myös sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitusleikkaukset vaikeuttavat ihmisten tilanteita, kuten tuen ja neuvonnan saamista.
