Väestöryhmien välinen tasa-arvo on kotimaisen terveyspolitiikan keskeinen tavoite. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi terveyseroja on aktiivisesti seurattava ja kavennettava.
Suomessa työttömyys on merkittävä terveyseroja selittävä tekijä. Sen on osoitettu lisäävän niin väestön sairastavuutta kuin kuolleisuuttakin.
Työttömät sairastavat työssäkäyviä enemmän
Työttömyys vaikuttaa laajasti sekä yksilön fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Esimerkiksi päihdeongelmat ja sydän- ja verisuonisairaudet ovat yleisempiä työttömillä kuin työssäkäyvillä. Näitä eroja selittävät useat eri tekijät, kuten elintavat ja eriarvoisuus terveyspalveluissa. Työttömyyteen kytkeytyy myös taloudellinen niukkuus, joka sekin lisää sairastavuutta, kun esimerkiksi lääkkeistä ja ruuan laadusta on tingittävä.
Vaikutus toimii kahteen suuntaan: Työttömyys lisää sairastumisriskiä ja sairaudet työttömyysriskiä. Tämä näkyy myös Sosiaalibarometrin tuloksissa. Valtaosa työ- ja elinkeinotoimiston johtajista arvioi työttömyyden heikentävän työkykyä ja huonokuntoisuuden vaikeuttavan työllistymistä.
Terveyspalvelujen saatavuudella ja saavutettavuudella on suuri merkitys terveyserojen kaventamisessa ja työttömyyden kielteisten vaikutusten vähentämisessä. Kun ongelmat tunnistetaan ja niihin puututaan varhain, estetään tehokkaasti myös yhteiskunnalle aiheutuvien kustannusten kasautumista. Työttömien terveysneuvonnan ja – tarkastusten järjestämisvastuu on kunnilla ja työkyvyn arviointivastuu TE-toimistolla.
Väestön terveyttä edistetään parhaiten yhteistyöllä. Siksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen roolia palvelutuotannossa tulisi jatkossa vahvistaa. Järjestöt tuottavat maksuttomasti esimerkiksi kuntouttavaa, työkykyä ylläpitävää ja toimintakykyä vahvistavaa toimintaa. Järjestöjen matalan kynnyksen palvelujen avulla voidaan tavoittaa myös heitä, jotka muissa palveluissa jäävät syrjään.
Palvelujärjestelmä joko tasoittaa, ylläpitää tai vahvistaa terveyseroja
Työttömien sairastavuus on työssäkäyviä korkeammalla tasolla, ja siten myös heidän terveyspalvelujen tarpeensa suurempi. Jos tähän palvelutarpeeseen ei vastata riittävällä tavalla, on vaarana, että heidän terveytensä entisestään heikkenee ja työllistyminen vaikeutuu.
Palvelujärjestelmä voi korjata ja tasoittaa väestöryhmien välisiä terveyseroja tai ylläpitää ja vahvistaa niitä. Tämä tulee tunnistaa terveyspalvelujen suunnittelussa ja ottaa huomioon myös niiden toteutuksessa. Esimerkiksi työttömien ohjausta työkykyä ylläpitäviin ja kuntouttaviin palveluihin tulisi kehittää. Kunnissa täytyy huolehtia myös siitä, etteivät asiakasmaksut muodostu työttömille palvelujen käytön esteeksi.