Jos omaishoitoon panostettaisiin lisää, yhä useampi saisi inhimillistä hoivaa kotona edullisin kustannuksin

Omaishoitajaliitto on ollut kehittämässä omaishoitoa ja sen tukemista yli neljännesvuosisadan. On muun muassa saatu laki omaishoidon tuesta, mutta edelleen riittää haasteita: tunnistamisessa, tunnustamisessa ja tukipalveluiden saatavuudessa ja laadussa. Omaishoitajat tarvitsevat myös riittävän toimeentuloturvan ja eläkkeen.

Päättäjät tietävät omaishoidon inhimillisen ja kansantaloudellisen merkityksen ja korostavat sitä puheissaan. Laki omaishoidon tuesta ei kuitenkaan toteudu lain hengen mukaisesti. Yleensä törmätään rahan puutteeseen, vaikka omaishoidon ansiosta muissa sosiaali- ja terveysmenoissa säästetään 2–3 miljardia euroa vuodessa. Jos panostettaisiin enemmän, pystyttäisiin tuottamaan lisää inhimillistä hoivaa kotioloissa edullisin kustannuksin.

Nykyhallitus on myöntänyt lisää resursseja omaishoidon tukemiseksi, mutta koska se on kuntien sosiaalipalvelu, rahat voidaan käyttää kunnissa muuhunkin. Omaishoito perustuu läheiseen ihmissuhteeseen, ja päättäjät luottavat siihen, että ihmiset huolehtivat läheisistään ilman tukeakin – niinhän se usein menee.

Suomessa on arviolta 350 000 omaishoitajaa, joista noin 44 000 on omaishoidon tuen piirissä. Heillä on kunnan kanssa sopimus, johon kuuluvat palkkio, hoitajan vapaapäivät ja omaishoitoa tukevat palvelut.

”Omaishoitotyö kerryttää syvällistä hoitamisen asiantuntemusta. Se tulisi ottaa saavutuksina huomioon työelämässä ja opinnoissa niihin paluun helpottamiseksi”, Sari Tervonen sanoo.

Sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteena on yhdenmukaistaa tuen kriteerit maakunnittain. Jos se tehdään oikein, omaishoitoperheet jaksavat paremmin ja kuntien väliset erot pienenevät. Jos tuen kriteerit nostetaan liian ylös, yhä useammat putoavat sen ulkopuolelle.

Tukea saavista hoitajista ja hoidettavista lähes 60 prosenttia on yli 65-vuotiaita, mutta sekä hoitajina että hoidettavissa on kaiken ikäisiä. Uusi esille tullut ryhmä ovat nuoret, alle 18-vuotiaat hoivaajat. Heillä on vastuuta perheen arjesta esimerkiksi vanhempansa sairauden takia. Perheet ovat erilaisia ja tarvitsevat räätälöityä tukea.

Omaishoitajaksi ryhtyminen on suuri päätös, joka pitäisi tehdä tietoisesti. Moni kokee, ettei hänellä ole juuri vaihtoehtoja. Kylkiäisenä tulee taloudellinen epävarmuus: pieni veronalainen palkkio, minimissään alle 400 euroa, ja minimaalinen eläkekertymä.

Sari Tervonen
toiminnanjohtaja, Omaishoitajaliitto

[button class=”c-btn–blue-transparent” text=”Järjestöbarometri 2018″ url=”https://www.soste.fi/jarjestobarometri-2018/#” ]