SOSTE julkaisemassa raportissa pohditaan perusturvan roolia ja oikeutusta. Siinä paneudutaan perusturvaan yhteiskuntafilosofisesta ja erityisesti normatiivisesta näkökulmasta. Mitä perusturva on ja mikä merkitys sillä on yhteiskunnassa? Millainen perusturva olisi moraalisesti oikeutettu? Mitä syitä on ylipäätään turvata ihmisten viimesijainen ja riittävä toimeentulo? Raportin ovat kirjoittaneet Teppo Eskelinen ja Joonas Pennanen.
Perusturvaa koskevassa keskustelussa sen taustalla vaikuttavat arvovalinnat unohtuvat usein: se, miksi perusturva on tarpeellista ja perusteltua. Debatissa keskitytään liiaksi joko teknisiin yksityiskohtiin, pohtimaan etuuksien lyhyen aikavälin taloudellisia kustannuksia tai pelkästään kannustinvaikutuksiin. Perusturvaa ja sen uudistamista koskevaan keskusteluun tarvitaan filosofista jäsentämistä. Sen kautta on helpompi ymmärtää, miksi ja millä tavoin perusturva on välttämätön osa oikeudenmukaista ja hyvinvoivaa yhteiskuntaa.
Perusturva on ihmisoikeus ja kuuluu kaikille
Perusturva voidaan ymmärtää universaalina ihmisoikeutena. Tällöin ajatellaan, että perusturva ja sen tietty minimitaso tulee taata pelkästään ihmisyyden nojalla. Tämän luonnonoikeusajattelusta nousevan näkökulman mukaan sen tehtävänä on taata kaikille ihmisille oikeus hyvään ja ihmisarvoiseen elämään.
Vahvaa oikeudenmukaisuus- ja yhdenvertaisuusnäkökulmaa on Suomessa pyritty sisällyttämään myös niin sanottuihin TSS-oikeuksiin (taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet), jotka on kirjattu perustuslakiin. Ihmisoikeusajatteluun nojautuvien perusoikeuksien päälle on siinä lisätty subjektiivisia ja sosiaalisia oikeuksia. Tämä osoittaa, että ihmisoikeusnäkökulmaa perusturvaan voidaan laajentaa eikä siitä muodostu yhteiskunnallista kehitystä rajoittavaa periaatetta.
Perusturva on normaalitilanne, jonka päälle inhimillinen toiminta rakentuu
Usein perusturvaa lähestytään julkisessa keskustelussa uudelleenjaon näkökulmasta. Ajatellaan, että yhteiskunnassa normaalitilanne on ”ensijaon” tilanne eli palkkatulojen ja pääomatulojen syntymisen hetki. Verotuksen ja etuuksien maksun varaan rakentuva perusturva nähdään normaalitilanteen rikkomisena ja niin sanotusta ”alkutilasta” poistumisena.
Tämä näkökulma on kuitenkin mahdollista ja jopa perusteltua haastaa. Voidaan nimittäin ajatella, että elämisen perusedellytysten turvaaminen kuuluu yhteiskunnan perustehtäviin aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi omistusoikeuksien turvaaminen. Jos elämän perusedellytysten turvaaminen otetaan yhteiskunnallisen toiminnan lähtökohdaksi, silloin perusturvan takaamisen jälkeinen tilanne on todellinen ”alkutila”, josta laajempia yhteiskuntapoliittisia tavoitteita vasta lähdetään asettamaan.
Perusturva edistää toimintakykyä ja ihmisen mahdollisuuksia riittävään hyvinvointiin
Mitä sitten ovat ne elämisen perusedellytykset, jotka perusturvan tulee turvata? Toimintakykyteorioiden näkökulmasta vaatimukset perusturvalle kasvavat verrattuna siihen, että perusturvaa pidettäisiin vain aivan viimesijaisten elämän edellytysten takaajana.
Perusajatus on se, että sosiaalisissa ja poliittisissa yhteisöissä toimiminen, ja siten tyydyttävä ja omanarvontuntoinen elämä, vaatii lähes aina enemmän resursseja kuin mitä elämän ylläpitäminen vaatii. Kun ihmisten halutaan olevan aktiivisia yhteiskunnallisia toimijoita, jotka omaehtoisesti pyrkivät kohentamaan asemaansa, heille tulee myös taata edellytykset toimia tällä tavalla. Toimeentuloturvan osana perusturvaa tulisikin ajatella toimintakyvyn edistäjänä ja riittävien hyvinvoinnin mahdollisuuksien takaajana.
Perusturvan on tuettava ihmisten tunnustetuksi tulemista
Perusturva yhteiskunnallisena instituutiona liittyy välttämättä myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja yksilöiden sulautumiseen osaksi yhteisöä. Koska ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, he tarvitsevat myös sosiaalisia hyviä – mahdollisuuden itsekunnioitukseen, kokemuksen täysivaltaisuudesta sekä toimintakykyisyydestä yhteiskunnassa. Tästä syystä perusturvan on tuotettava ihmisille myös tunnustusta.
Tunnustussuhdeteorioiden mukaan tunnustus on erittäin tärkeä tekijä ihmisten psykologisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. Se liittyy oleellisesti myös toimintakykyyn: jos ihminen kokee jäävänsä yhteisössä ilman tunnustusta, myös hänen edellytyksensä toimia yhteisössä ja vaikuttaa omaan elämänpiiriinsä heikkenee. Ihmisten hyvinvoinnin keskiöön nostavassa yhteiskunnassa pitäisikin pyrkiä mahdollistamaan tunnustuksen saaminen ja antaminen mahdollisimman pitkälle.
Keskeiseksi kysymykseksi perusturvan osalta nousee se, kokevatko sen varassa olevat ihmiset saavansa sen myötä positiivista tunnustusta vai synnyttääkö perusturva olemassa olevassa muodossaan (byrokratia, taso, moralisointi) peräti häpeän ja leimaavuuden kokemuksia. Perusturvan on tuettava ihmisten tunnustetuksi tulemista eikä perusturvaan saa sisältyä mekanismeja, jotka koetaan epäinhimillisiksi, nöyryyttäviksi tai leimaaviksi.
Miksi perusturvaa tarvitaan?
SOSTE 3/2017
Teppo Eskelinen ja Joonas Pennanen
Miksi perusturvaa tarvitaan? on filosofinen jäsennys perusturvan roolista ja oikeutuksesta. Raportissa paneudutaan perusturvaan yhteiskuntafilosofisesta ja erityisesti normatiivisesta näkökulmasta. Mitä perusturva on ja mikä merkitys sillä on yhteiskunnassa? Millainen perusturva olisi moraalisesti oikeutettu? Mitä syitä on ylipäätään turvata ihmisten viimesijainen ja riittävä toimeentulo?
Lue raportti pdf-tiedostona (pdf, 1 Mt)
Lue raportti ISSUU-palvelussa