SOSTE painottaa lausunnossaan elinkeinotoiminnan ja yleishyödyllisen yhdistystoiminnan eroa. Elinkeinotoiminnassa tavoitellaan taloudellista hyötyä, toimintaa ohjaavat markkinat ja kuluttaja päättää minkä palvelun tai tuotteen ostaa, mutta ei käytä valtaa palvelun tuottajan tai tuotteen valmistajan hallinnossa. Yhdistystoiminnassa yhdistys pyrkii tarkoituksensa toteuttamiseen yhdistyksen säännöissä määrätyllä tavalla, toiminta perustuu jäsenten demokraattiseen päätöksentekoon ja toimintaa myös harjoitetaan jäsenistön itsensä toimesta.
Kuten lakiesitysluonnoksessa todetaan, tiedossa ei ole sellaista yhdistysten jäsentoiminnan turvallisuutta koskevaa kielteistä kehitystä, joka loisi tarvetta nykyisen sääntelyn laajentamiseen.
SOSTE pitää lakiesitysluonnoksen johtopäätöstä oikeana: kun otetaan huomioon yhdistyksille aiheutuvat kustannukset ja niiden mahdolliset vaikutukset, turvallisuudesta huolehtimisen nykytila, yhdistysten jäsenten välisen toiminnan ja muun palvelutoiminnan ero sekä tarve turvata kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset, sääntelyn soveltamisalaa ei ole tarpeen eikä pidä laajentaa kattamaan yhdistysten jäsenilleen muussa kuin elinkeinotoiminnassa tarjoamia palveluja.
