Esitetyllä Kela-korvausmallilla ei tulla ratkaisemaan julkisen perusterveydenhuollon ongelmien juurisyytä eli pitkään jatkunutta aliresurssointia. SOSTE katsoo, että Kela-korvausmalli on tietoinen julkisten varojen siirto yksityiselle terveydenhuoltosektorille, mikä heikentää hyvinvointialueiden mahdollisuuksia kehittää ratkaisuja, jotka tukevat julkisen terveydenhuollon toimintaa. Resurssit tulisikin kohdistaa hyvinvointialueiden rahoitukseen ja sitä kautta julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseen. Hyvinvointialueet voisivat järjestää perusterveydenhuollon parhaaksi katsomallaan tavalla yksityisen sektorin kapasiteettia hyödyntäen. Mikäli hyvinvointialueiden perusterveydenhuollon suoralle rahoittamiselle on jokin lainsäädännöllinen este, tulee rahoituslakia muuttaa tai osoittaa alueille julkisen perusterveydenhuollon vahvistamiseen tarkoitettua hankerahoitusta.
Malli lisää terveyspalvelujärjestelmän eriarvoisuutta
Nyt esitettävässä mallissa on arvioitu, että asiakkaan maksettavaksi jäisi omavastuuosuuden sekä palveluntuottajan perimän palvelumaksun jälkeen yli puolet käynnin kokonaishinnasta. Näin ollen pienituloisimmilla, monisairailla tai pitkäaikaissairailla henkilöillä ei ole edelleenkään taloudellisia mahdollisuuksia käyttää yksityisen sektorin palveluita. Lisäksi korvausten ulkopuolelle jäisivät yksityislääkärin määräämät laboratorio- tai kuvantamistutkimukset, jolloin potilas todennäköisesti hakeutuisi jatkotutkimuksiin julkiseen terveydenhuoltoon. Yksityisiä palveluja siirtyisi käyttämään todennäköisesti keski- ja suurituloisia henkilöitä ja korvaus saattaisi tukea henkilöitä, jotka jo nykyisin käyttävät yksityispalveluita. Tämä ohjaa terveyspalvelujärjestelmää entisestä eriarvoisempaan suuntaan. Hyvinvointialueiden julkinen perusterveydenhuolto hoitaisi sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevia ja usein vaativampia palveluja tarvitsevia henkilöitä, kun taas hyväosaisemmat hakeutuisivat Kela-korvausten kannustamana yksityiseen terveydenhuoltoon. On myös huomioitava, että alueellisesti yksityisten palvelujen tarjonta ja hinta vaihtelevat merkittävästi, mikä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen.
