SOSTE antoi eduskunnan valtiovarainvaliokunnalle 17.5. lausunnon julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028. SOSTE ymmärtää tarpeen tasapainottaa julkisen talouden rahoitusasemaa. Toisaalta SOSTE on huolissaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen säästötoimenpiteiden kohdentumisesta ja vaikutuksista.
Pääministeri Orpon hallituksen ohjelmaan on kirjattu nettomääräisesti 4 miljardin euron säästötoimenpiteet vuoden 2027 tasolla, minkä lisäksi hallitus päätti kehysriihessä noin 1,6 miljardin euron lisäsäästöistä vuoden 2028 tasolla. Nämä säästöt sisältävät mittavia sosiaaliturvaan, terveyspalveluihin, koulutukseen ja kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvia leikkauksia.
Säästöt pitkittävät heikkoa talouskehitystä
Hallituksen säästötoimenpiteiden kumuloituvat vaikutukset pienituloisille ihmisille ovat merkittäviä, ja leikkaukset tulevat lisäämään pienituloisuutta entisestään. Kela on arvioinut, että sosiaaliturvaleikkaukset tulevat myös vähentämään työnteon kannustimia, eli leikkauksilla ei tule todennäköisesti olemaan toivottuja työllisyysvaikutuksia.
Koska suurituloiset kuluttavat pienituloisia vähemmän uudesta tulostaan, tulojakauman eriarvoistuminen vähentää kysyntää. Valtiovarainministeriö on ennustanut, että Suomen talous ei kasva vuonna 2024, koska kotitalouksien kulutus ja yritysten investoinnit ovat heikentyneet hintojen ja korkojen nousun seurauksena. Kysyntä ei siis nykyiselläänkään riitä talouskasvun turvaamiseksi.
Tällaisessa tilanteessa olisi järkevintä harjoittaa vastasyklistä finanssipolitiikkaa, mutta pääministeri Orpon hallituksen säästötoimenpiteet vaikuttavat talouteen myötäsyklisesti. Siksi on todennäköistä, että heikko taloudellinen kehitys pitkittyy.
Kysyntä on ollut Suomessa riittämätöntä jo pitkään, mikä johtuu 1990- ja 2000-luvuilla vallinneen vientivetoisen kasvumallin kriisiytymisestä. Näinä vuosikymmeninä nettovienti oli poikkeuksellisesti selvästi positiivista. Finanssikriisin jälkeen Suomen talous kuitenkin palasi vuosille 1960–1989 tyypilliseen tilaansa, kun nettovienti laski lievästi negatiiviseksi.
Finanssikriisistä lähtien Suomessa on vallinnut kotimaiselle kysynnälle perustuva kasvumalli. Suomen talous on kehittynyt heikosti, koska tätä kasvumallia ei ole tuettu talous- ja sosiaalipoliittisesti. Palkkakasvu ei ole ollut tarpeeksi nopeaa, jotta kotimainen kysyntä olisi riittänyt yritysten odotusten ylläpitämiseksi ja yksityisten investointien edistämiseksi. Tästäkin huolimatta 60 prosenttia Suomen talouskasvusta 2010-luvulla perustui yksityiseen kotimaiseen kulutukseen.
Pääministeri Orpon hallituksen säästötoimenpiteet tulevat heikentämään kotimaiselle kysynnälle perustuvan kasvumallin toimintaa ja lisäämään Suomen talouden ahdinkoa. Kustannuskilpailukyvyn parantaminen ei tule todennäköisesti elvyttämään vientiä, koska suomalaisten tuotteiden vienti perustuu laatukilpailukyvylle, ei kustannuskilpailukyvylle.
ALV-korotusten vaikutukset ovat epätasaisia
Kehysriihessä pääministeri Orpon hallituksen merkittävin veropoliittinen päätös oli kiristää arvonlisäverotusta (ALV). SOSTE on arvioinut, että ALV-korotukset lisäävät eniten pienituloisimman tuloviidenneksen ja vähiten suurituloisimman tuloviidenneksen verotaakkaa. Työttömien verotaakka kasvaa selvästi eniten, ja yrittäjien ja ylempien toimihenkilöiden verotaakat kasvavat vähiten. Sen lisäksi, että pienituloisten tilanne heikkenee kaksin kerroin muiden säästötoimenpiteiden seurauksena, myös ALV-korotukset vaikuttavat heikentävästi kysyntään.
On tärkeää korostaa, että valtiovarainministeriö on käyttänyt kehysriihipäätösten vaikutusten arvioinnissa tavanomaisesta poikkeavaa finanssipolitiikan kerrointa. Tutkimuskirjallisuudessa yleisemmin todetulla korkeammalla finanssipolitiikan kertoimella tehdyt arviot olisivat osoittaneet hallituksen uusille säästötoimille huomattavasti suuremmat talouskasvua ja työllisyyttä heikentävät vaikutukset. Tämä tarkoittaa, että Suomen talous voi hyvinkin kasvaa ensi vuonna valtiovarainministeriön ennustetta heikommin.
Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset heikkenevät merkittävästi
Vaikka pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa todetaan, että aktiivinen ja elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on keskeinen osa toimivaa demokratiaa. Tästä huolimatta ensi vuonna valtionavustuksia myönnetään sosiaali- ja terveysjärjestöille peräti 80 miljoonaa euroa vähemmän tämän vuoden avustustasoon verrattuna ja 130 miljoonaa euroa vähemmän hallituskauden loppuun mennessä. 130 miljoonaa euroa on kolmannes järjestöjen avustusten nykytasosta, eli järjestöjen toimintamahdollisuudet ja kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuus heikkenevät merkittävästi.
Lopuksi SOSTE huomauttaa, että julkisen talouden tasapainoa olisi erilaisin verotuksellisin keinoin voitu vahvistaa huomattavasti enemmän kuin hallitus päätti kehysriihessä. Tällöin säästötoimenpiteet eivät olisi niin voimakkaasti kohdistuneet kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
