Sosiaali- ja terveysministeriö teki 6.2.2025 päätöksen sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista eli STEA-avustuksista vuodelle 2025. Useimmilla järjestöillä valtionavustusten määrä laski viime vuodesta, koska osana valtiontalouden sopeutustoimia sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksista leikattiin noin 20 %.
Leikkaukset ovat johtaneet yhdistyskentällä satojen työntekijöiden työsuhteiden päättymisiin ja lomautuksiin, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että tuhannet ihmiset jäävät tänä vuonna vaille sitä apua, jota olisivat aiemmin voineet saada kääntymällä järjestöjen puoleen.
Tämän ahdingon takia moni järjestö nyt miettii, voisiko STM:n avustuspäätös muuttua heidän kohdallaan kohtuullisemmaksi käyttämällä muutoksenhakumenettelyjä.
Muutoksenhaun pakollinen ensimmäinen vaihe on oikaisuvaatimus
STM:n 6.2.2025 tekemät STEA-avustuspäätökset eivät itsessään ole valituskelpoisia. Valtionavustuslain 34. §:n mukaan valtionapuviranomaisen päätökseen saa vaatia oikaisua. Hallintolain 49 b §:n mukaan silloin, jos laissa säädetään erikseen, että päätökseen saa vaatia oikaisua, päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Silloin kun oikaisuvaatimus tehdään hallintolain nojalla, se on tehtävä kirjallisesti sille viranomaiselle, joka päätöksen on tehnyt. Oikaisuvaatimuskirjelmässä on ilmoitettava, mitä päätöstä oikaisuvaatimus koskee sekä millaista oikaisua vaaditaan ja millä perusteilla sitä vaaditaan.
Oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Koska STM:n päätökset järjestöille on lähetetty STEA:n verkkoasiointipalvelun kautta, sovelletaan tiedoksisaannin ajankohtaan lakia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Sen 19. §:n mukaan asiakirja katsotaan annetun tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Siten, jos järjestölle on lähetetty STM:n päätös verkkoasiointiin 6.2.2025, katsotaan järjestön saaneen päätöksen tietoonsa 9.2.2025.
Varsinainen valittaminen valtionavustuspäätöksestä on siis mahdollista vasta oikaisuvaatimusmenettelyn jälkeen. STM antaa oikaisuvaatimuksesta päätöksen ja liittää siihen hallintolain 47. §:n mukaisen valitusosoituksen. Koska valtionavustuksia koskeviin päätöksiin valtionavustuslain nojalla sovelletaan hallintolakia sekä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia, on valitustie jälkimmäisen lain 8. §:n mukaan hallinto-oikeuteen. Kyse on valtakunnallisen viranomaisen päätöksestä, joten sen päätöstä koskevan valituksen käsittelemiseen alueellisesti toimivaltainen on se hallinto-oikeus, jonka tuomiopiirissä valittajan kotipaikka sijaitsee.
Laillisuusperusteet ja tarkoituksenmukaisuusperusteet
Merkittävä periaatteellinen ero oikaisuvaatimusmenettelyn ja valitusmenettelyn välillä on siinä, miten oikaisuvaatimusta käsittelevän viranomaisen tai valitusta käsittelevän tuomioistuimen har-kintavaltaa on laissa rajoitettu. Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 13. §:n mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen.
Varsinainen muutoksenhaku, eli valittaminen hallinto-oikeuteen, edellyttää siis laillisuusperustetta. Tuomioistuin jättää valituksen tutkimatta, jollei valittaja muutosvaatimuksissaan tai niiden perusteluissa tuo ilmi asioita, joiden perusteella valituksen kohteena olevan päätöksen voidaan olettaa olevan lainvastainen.
Vastaavanlaista rajoitusta ei ole oikaisuvaatimusmenettelyä koskevassa hallintolain 7 a -luvussa. Hallintoasian asianosainen voi siten tehdä oikaisuvaatimuksensa myös yksinomaan tarkoituksenmukaisuusperusteisiin vedoten, vaikkei pitäisikään oikaisuvaatimuksen kohteena olevaa päätöstä lainvastaisena.
Oikaisuvaatimusta käsittelevän viranomaisen harkintavalta on näin laajempi kuin valitusta käsittelevän tuomioistuimen. Periaatteessa mikään ei estä oikaisuvaatimusta käsittelevää viranomaista ottamasta huomioon yksinomaan poliittisluonteisia tarkoituksenmukaisuusargumentteja ja oikaisemasta päätöstään niiden perusteella.
Päätösten muuttuminen käytännössä?
Valtionavustuslain mukaisessa itseoikaisuun perustuvassa hallintolainkäyttömenettelyssä tarkoituksenmukaisuusargumenttien merkitys on kuitenkin käytännössä yleensä vähäinen. Viranomainen on tehnyt tarkoituksenmukaisuusharkinnan jo oikaisuvaatimuksen kohteena olevaa valtionavustuspäätöstä tehdessään.
Ei siksi ole todennäköistä, että viranomainen 30 päivän kuluttua päätöksestään muuttaisi käsitystään sen tarkoituksenmukaisuudesta. Sellainen olisi omiaan viestimään viranomaisen sisäisestä epävakaudesta ja ennakoimattomuudesta. Toisaalta se olisi valtionavustuksia myönnettäessä viranomaiselle haasteellista siksikin, että se on jo käyttänyt kyseisiin avustuksiin varatut määrärahat.
Yleisesti ottaen viranomaisetkin tarkistelevat oikaisuvaatimuksia lähinnä laillisuusnäkökulmasta ja oikaisevat päätöksiään vain, jos ne ovat niin selvästi lainvastaisia, että ne valituksen seurauksena kumottaisiin tai muutettaisiin. Kun on kyse harkinnanvaraisia valtionavustuksia koskevista päätöksistä, on hyvin poikkeuksellista, että niihin sisältyisi sellaisia lainvastaisuuksia, joiden takia päätös oikaisuvaatimuksen seurauksena muuttuisi.
Siitä huolimatta on mielestäni hyvä, että järjestöt osoittavat ministeriölle näkemyksensä, jos kokevat itseään koskevan ministeriön valtionavustuspäätöksen epäoikeudenmukaiseksi. Vaikka päätös ei oikaisuvaatimuksen seurauksena muuttuisikaan, tarkoituksenmukaisuusperusteiden kirjallinen esittäminen oikaisuvaatimuksessa sekä STM:n niiden johdosta antama perusteltu ratkaisu voivat tuottaa hyödyllistä aineistoa järjestön tulevaisuuden avustushakemuksia ja muita hallintoprosesseja varten.
SOSTEn lakimiehet vastaavat verkkosivujemme Kuukauden kysymys -palstalla kerran kuukaudessa ajankohtaisiin järjestökentän kysymyksiin.