Yhdistyskentän arjessa tulee toistuvasti vastaan tilanteita, joissa yhdistysten hallitusten jäseniksi valitut henkilöt eivät syystä tai toisesta halua jatkaa tehtävässään. Valitettavan tavallisia ovat myös tilanteet, joissa hallituksiin valitut henkilöt kesken toimikautensa menettävät yhdistyksen jäsenistön, tai ensin yleensä muiden hallituksen jäsenten, luottamuksen.
Näissä tilanteissa esiintyy joskus epätietoisuutta siitä, millä tavalla hallituksen jäsenyydestä eroaminen tapahtuu. Vaaditaanko eroamiseen esimerkiksi jotkut erityiset eroamisperusteet, tai pitääkö yhdistyksen hallituksen tai jäsenistön tehdä päätös eron myöntämisestä? Entä mikä käy hallituksen jäsenen erottamisperusteeksi, ja kuka erottamisesta päättää?
Yhdistyslaista ei suoraan löydy vastausta muihin kuin viimeksi mainittuun kysymykseen. Lain 23. §:n 1. momentin 4. kohdan mukaan hallituksen jäsenen erottamisesta on päätettävä yhdistyksen kokouksessa, tai jos säännöissä on niin määrätty, valtuutettujen kokouksessa. Muilta osin hallituksen jäsenten eroamisissa tai erottamisissa noudatetaan yhdistyksen sääntöjen määräyksiä. Jos sellaisia kuitenkaan ei ole, joudutaan tukeutumaan heikompiin oikeuslähteisiin, kuten oikeuskirjallisuudessa esitettyihin tulkintakannanottoihin ja muusta yhteisöoikeudesta johdettavissa oleviin oikeusperiaatteisiin.
Hallituksen jäsenen eroaminen
Normaaliolosuhteissa yhdistyksen hallituksen jäsenyys syntyy sillä tavoin, että hallituksen jäseneksi halukkuutensa ilmaissut henkilö asettuu tai asetetaan ehdolle vaaleissa. Tämän jälkeen äänivaltaa vaaleissa käyttävä yhdistyksen jäsenistö tai valtuuston jäsenet osoittavat hänelle kollektiivisen luottamuksensa antamalla hänelle enemmän ääniä kuin niille ehdokkaille, jotka eivät tule valituiksi hallitukseen.
Yhdistyksen hallituksen jäsenyys on siis ennen kaikkea luottamustehtävä. Hallituksen jäsenyyteen sisältyy kuitenkin varsin laaja vastuu vahingonkorvausvelvollisuuden uhalla huolellisesti hoitaa yhdistyksen asioita. Siksi hallituksen jäseneksi ehdolle asettautumiseen olisi suositeltavaa suhtautua kohtalaisen huolellisesti harkiten. Kysyen itseltään: olenko valmis kantamaan vastuun yhdistyksen säännöissä määrätyn toimikauden ajan?
Väistämättä yhdistyskentällä silti syntyy tilanteita, joissa huolellisesta etukäteisharkinnastaan huolimatta hallituksen jäsen joutuu kesken toimikautensa eroamaan tehtävästä, esimerkiksi yllättävän elämänmuutoksen seurauksena.
Yhteisöoikeudessa onkin yleisesti pidetty tärkeänä sitä, että luottamustoimista voi erota, ja että eroaminen voi tapahtua mahdollisimman kevyellä menettelyllä. Jäsenten tai osakkaiden luottamushan on annettu henkilölle, joka on ollut halukas toimimaan kyseisessä tehtävässä. Olisi tuskin yhteisön edun mukaista, jos sen päätösvallan käyttäjinä toimivat henkilöt, jotka eivät siihen ole halukkaita.
Siksi myös yhdistyksen hallituksen jäsenellä katsotaan olevan oikeus erota tehtävästään, eikä eroamisen katsota edellyttävän mitään erityisiä perusteita. Menettelyksi riittää se, että jäsen ilmoittaa erostaan muulle hallitukselle. Yhdistyksen omien etujen kannalta suositeltavana pitäisin, etteivät ne myöskään säännöissään pyrkisi asettamaan hallituksen jäsenten eroamisille mitään erityisiä sisällöllisiä tai menettelyllisiä vaatimuksia.
Hallituksen jäsenen erottaminen
Hallituksen jäsenyyden perustuminen yhdistyksen jäsenten tai valtuuston esittämään luottamukseen edellyttää sitä, että luottamuksen rikkoontuessa myös luottamustehtävä voidaan ottaa pois mahdollisimman joustavalla ja helpolla menettelyllä. Siksi hallituksen jäsenen voi milloin tahansa erottaa kesken toimikauden, eikä tämä edellytä mitään erityisiä perusteita tai perusteluja.
Hallituksen jäsenen erottamisesta päätetään yhdistyksen kokouksessa, tai yhdistyksen sääntöjen niin määrätessä valtuuston kokouksessa. Yhdistys ei voi siis edes säännöissään määrätä, että hallitus itse voisi erottaa henkilön jäsenyydestään. Tällainen loukkaisi olennaisesti yhdistysoikeuteen sisältyvää kansanvaltaisuuden periaatetta.
Yhdistyksen tarve hallituksen jäsenen erottamiseen kuitenkin yleensä ensin ilmenee hallituksen sisäisessä toiminnassa. Usein kyse on siitä, että joku yksittäinen hallituksen jäsen syystä tai toisesta menettää muiden hallituksen jäsenten luottamuksen, esimerkiksi välittämällä hallituksessa luottamukselliseksi sovittua tietoa ulkopuolisille.
Kaikessa yhteisöllisessä toiminnassa on siihen osallistuvien kyettävä sietämään ihmisten persoonallisia poikkeavuuksia. Vastuullisissa yhdistyksen hallitustehtävissä tarve tälle kyvylle korostuu. Vaaleihin ehdolle asettumalla ihminen on ilmaissut halunsa kantaa hallituksen jäsenyyteen sisältyvän vastuun yhdistyksessä riippumatta siitä, keitä muita ihmisiä hallituksen jäseniksi valitaan. Ja valitsemalla hänet hallitukseen, jäsenistö on osoittanut luottavansa, että hän siihen kykenee.
Siksi kynnyksen sille, että hallitus sisäisesti ryhtyy valmistelemaan jonkun jäsenensä erottamista, pitäisi lähtökohtaisesti olla varsin korkealla. Jäsenet yleensä olettavat valinneensa hallitukseen vastuulliseen toimintaan kykeneviä aikuisia ihmisiä, jotka pystyvät selvittämään keskinäiset erimielisyytensä, sopimaan yhteisistä pelisäännöistä ja pitäytymään niissä.
Aina tämä ei kuitenkaan onnistu. Ja silloin viimesijaiseksi toimintatavaksi jää se, että hallitus itse ryhtyy toimenpiteisiin jäsenensä erottamiseksi. Edellä mainitusti hallitus ei siis itse voi erottamisesta koskaan päättää, joten käytännössä toimenpiteisiin ryhtyminen tarkoittaa sitä, että hallitus kutsuu koolle yhdistyksen kokouksen tai valtuuston kokouksen asiasta päättämään. Jos asiaa ei voi liittää yhdistyksen sääntömääräisen kokouksen kutsuun, yhdistyslain 20. §:n 2. momentin nojalla yhdistys voi aina pitää myös ylimääräisen kokouksen, kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta.
SOSTEn lakimiehet vastaavat verkkosivujemme Kuukauden kysymys -palstalla kerran kuukaudessa ajankohtaisiin järjestökentän kysymyksiin.