Vapaaehtoistyöntekijät ovat yleishyödyllisille yhteisöille merkittävä voimavara niiden aatteellisen tarkoituksen edistämiseen. Vapaaehtoistensa ansiosta yhteisöt pystyvät tarjoamaan esimerkiksi tukihenkilö- ja ystävätoimintaa, tapahtumia ja tilaisuuksia sekä kerhoja ja harrastustoimintaa, jotka ilman vapaaehtoisia jäisivät toteutumatta.
Joskus kuitenkin yhdistyksissä esiintyy epätietoisuutta vapaaehtoistyön osapuolten, eli vapaaehtoistyön mahdollisuuksia tarjoavan yhteisön ja vapaaehtoistyöntekijän, välisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Epätietoisuutta osaltaan aiheuttaa se, että vapaaehtoistyön käsitettä ei ole suomalaisessa lainsäädännössä määritelty. Yleishyödyllisten yhteisöjen vapaaehtoistyössä on kyse vapaan kansalaisyhteiskunnan toimintamallista, johon perusoikeusnäkökulmastakaan ei ole valtion toimesta asianmukaista puuttua. Kuitenkin lainsäädännöstä, erityisesti työ- ja vero-oikeudellisesta sääntelystä, löytyy ja on johdettavissa sääntöjä, jotka tulevat suoraan sovellettaviksi myös vapaaehtoistyöhön. Tässä kirjoituksessa käsittelen näitä sääntöjä erityisesti vapaaehtoisille maksettavien korvausten osalta.
Vapaaehtoistyön tunnusmerkit: vapaaehtoisuus ja vastikkeettomuus
Vapaaehtoistyön keskeisimpänä tunnusmerkkinä voidaan työn vapaaehtoisuuden ohella pitää sen vastikkeettomuutta. Vapaaehtoisuudella viitataan siihen, että henkilö sitoutuu tekemään vapaaehtoistyötä omasta halustaan yhteisön aatteellisen tarkoituksen edistämiseksi ja voi kieltäytyä työn teosta tai lopettaa vapaaehtoistyön tekemisen milloin vain ilman pelkoa, että näistä päätöksistä aiheutuisi hänelle taloudellisessa mielessä haitallisia seuraamuksia.
Vastikkeettomuudella tarkoitetaan puolestaan sitä, ettei vapaaehtoistyöstä anneta rahaa, tavaraa tai muita taloudellisia etuja, jotka on sovittu korvaukseksi kyseisestä työstä. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä lähtökohtana on, että työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettua vastiketta pidetään joko työsopimussuhteen nojalla maksettuna palkkana tai toimeksiantosuhteeseen perustuvana työkorvauksena. Toisin kuin työ- ja toimeksiantosuhteisiin, vapaaehtoistyöhön ei siis liity työntekijän oikeutta vaatia työn teettäjältä mitään suorituksia.
Työstä maksettu vastike toisin sanoen muuttaa vapaaehtoistyön järjestäjän ja vapaaehtoistyöntekijän välisen suhteen työ- tai toimeksiantosuhteeksi, jolloin kyse ei enää ole vapaaehtoistyöstä, vaikka sitä sillä nimellä osapuolten välillä kutsuttaisiinkin.
KKO 1990:29. A oli vapaaehtoisuuteen perustuen työskennellyt yhdistys B:n invalidilasten ja -nuorten hoitolaitoksessa tämän johdon ja valvonnan alaisena saaden työstään asunnon, ruoan, vaatteet ja terveydenhoidon sekä vähäisiä rahasuorituksia. B:n katsottiin suorittaneen A:lle työsopimuslain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua vastiketta. A oli siten ollut sanotun lainkohdan mukaisessa työsuhteessa yhdistykseen.
Kun vapaaehtoistyötä koskeva suhde katsotaan työsuhteeksi, tulevat työsopimuslaki ja muu työlainsäädäntö suhteeseen laajasti sovellettavaksi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työstä on maksettava työehtosopimuksen mukainen palkka, tai tavanomaisena ja kohtuullisena pidettävä palkka, mikäli sovellettavaa työehtosopimusta ei ole. Työsopimuksen päättäminen puolestaan edellyttää, että osapuolet noudattavat työsopimuslain mukaisia päättämisperusteita ja -menettelyjä sekä lain tai työehtosopimuksen määrittelemiä rtisanomisaikoja.
Vapaaehtoisille maksettavien korvausten verotus
Määritelmällisestikään kyse ei siis enää ole vapaaehtoistyöstä siinä vaiheessa, kun työstä maksetaan korvaus. Vaikka osapuolten välillä työtä edelleen kutsuttaisiin vapaaehtoistyöksi, ovat maksetut korvaukset luonteeltaan palkkaa tai työkorvausta, joka taas on saajalleen verotettavaa ansiotuloa. Tällöin korvauksista on maksajan suoritettava myös ennakonpidätys, paitsi jos kyse on työkorvauksesta ja korvauksen saajakin on ennakkoperintärekisterissä.
Vapaaehtoistyöstäkin voi kuitenkin vapaaehtoistyöntekijälle aiheutua kuluja sekä ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksiä, joiden kattamiseen vapaaehtoistyötä teettävä yleishyödyllinen yhteisö voi osallistua ilman, että tätä tulkittaisiin korvaukseksi tehdystä työstä.
Verovapaat matka- ja kulukorvaukset
Tuloverolain ohella keskeinen oikeuslähde vapaaehtoisille maksettavia verovapaita korvauksia koskien on Verohallinnon antama ohje vapaaehtoistyön ennakkoperintäkysymyksistä. Näiden nojalla mahdollisia vapaaehtoiselle maksettavia verovapaita korvauksia ovat esimerkiksi vapaaehtoistyössä tehtyyn työmatkaan liittyvät matkakorvaukset. Tuloverolain 71 §:n mukaan yleishyödyllinen yhteisö voi maksaa vapaaehtoistyöntekijälle matkakorvauksia yhteisön hyväksi sen toimeksiannosta tehdystä matkasta. Verovapaasti voi maksaa:
- päivärahan enintään kahdeltakymmeneltä päivältä kalenterivuodessa;
- majoittumiskorvauksen;
- matkustamiskustannusten korvauksen, matkakustannusten korvauksesta muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdystä matkasta on verovapaata kuitenkin enintään 3 000 euroa kalenterivuodelta.
Matkasta, jolta korvauksia maksetaan pitää olla etukäteen sovittu vapaaehtoistyön teettäjän ja vapaaehtoistyöntekijän välillä, matkoista tulee tehdä matkalasku, johon liitetään matkakustannuksia koskevat tositteet (kuten junaliput tai hotellikuitit). Vapaaehtoisten matkakustannusten korvaamisessa sovelletaan Verohallinnon kustannuspäätöstä, jossa on määritelty mm. kilometrikorvausten ja päivärahojen enimmäismäärät.
Vastaavasti yhteisö voi tositteita vastaan korvata verovapaasti vapaaehtoisille heidän yhteisön puolesta suorittamiaan menoja, joita voi syntyä esimerkiksi vapaaehtoistyössä tarvittavien varusteiden ja materiaalien hankkimisesta. Tällaisten kulujen korvaamisen edellytyksenä on, että hankinnasta on etukäteen sovittu vapaaehtoisen ja yhteisön välillä. Jos kyse on esimerkiksi vapaaehtoistyössä käytettävistä työvälineistä, niiden tulee myös työn päättymisen jälkeen jäädä yhteisön omistukseen. Jos ne jäävät vapaaehtoiselle itselleen, tulkitaan niiden olevan korvausta tehdystä työstä.
Muita verovapaita etuja
Vapaaehtoistyötä teettävä yhteisö voi tarjota vapaaehtoistyöntekijöille näiden vapaaehtoistyössä tarvitsemaa koulutusta ilman, että tästä katsottaisiin syntyvän vapaaehtoistyöntekijälle verotettavaa etua. Samoin yhteisö voi maksaa vapaaehtoistyöntekijälle tämän tehtävässään tarvitsemat rokotukset.
Vapaaehtoistyöntekijälle voidaan myös kustantaa yhteisön nimissä oleva ja yhteisön maksama internet-yhteys vapaaehtoistyöntekijän kotiin. Internet-yhteyden yksityiskäytöstä ei synny vapaaehtoiselle veronalaista tuloa edellyttäen, että yhteyttä käytetään työn tekoon yhteisön hyväksi eikä edun antamista voida pitää korvauksena työstä. Sen sijaan, jos yhteisö antaa vapaaehtoisen käyttöön puhelimen, jota voi käyttää myös yksityispuheluihin, yksityispuhelujen osuus katsotaan vapaaehtoisen veronalaiseksi ansiotuloksi.
Vapaaehtoistyöntekijöille voidaan tarjota verovapaasti myös tavanomainen ja kohtuullinen ruokailu vapaaehtoistyön yhteydessä, kunhan sitä ei ole sovittu korvaukseksi talkootyön tekemisestä. Sen sijaan tuloverolain mukaisia henkilökuntaetuja, jotka ovat verovapaita palkansaajille, kuten lounas-, liikunta- ja kulttuuriseteleitä ei voi verovapaasti tarjota vapaaehtoistyöntekijälle.
Kiitos- ja muistamislahjat
Yleishyödyllinen yhteisö voi muistaa vapaaehtoistyöntekijöitä työstä, jota he tekevät vastikkeetta yhteisön hyväksi. Muistaminen on mahdollista myös vapaaehtoistyöntekijän merkkipäivän, kuten 50-vuotissyntymäpäivän, kunniaksi. Muistamisena taikka kiitollisuuden osoituksena annettavat arvoltaan vähäiset tavaralahjat ovat saajalleen verovapaita silloin kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
- henkilö on tehnyt vapaaehtoistyötä yleishyödyllisen yhteisön hyväksi,
- lahjaa ei ole sovittu vastikkeeksi vapaaehtoistyön tekemisestä,
- henkilö ei ole saanut valita lahjaa vapaasti,
- lahja on saatu muuna kuin rahana tai siihen verrattavana suorituksena, ja
- sen arvo on enintään 100 euroa.
Arvokkaammat tavaralahjat sekä vapaavalintaiset lahjakortit ja muut rahaan verrattavat suoritukset ovat veronalaista etua saajalleen. Veronalaisena etuna pidetään arvosta riippumatta myös esinelahjaa, jonka vapaaehtoistyöntekijä saa valita vapaasti.
SOSTEn lakimiehet vastaavat verkkosivujen Kuukauden kysymys -palstalla kerran kuukaudessa ajankohtaisiin järjestökentän kysymyksiin.