Yleishyödylliset yhteisöt on tuloverolaissa osittain vapautettu verosta. Keskeisin peruste tälle verovapaudelle on, että kyseiset yhteisöt hoitavat monia sellaisia toimintoja, joiden hoitamisen julkinen valta joutuisi muutoin verovaroilla järjestämään. Yleishyödyllisenä yhteisönä verotuksessa pidetään tuloverolain (TVL) 22. §:n mukaan yhteisöä, jos
- se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä
- sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin
- se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
22. §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö on kuitenkin verovelvollinen saamastaan elinkeinotulosta. Lisäksi se on verovelvollinen muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta kunnalle.
Mikä on verovapaata elinkeinotoimintaa?
Tuloverolain 23. § sisältää listan tuloista, joita ei pidetä yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulona. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdistysten jäsenlehtien tuottamat tulot, adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnin muodossa suoritetusta varojenkeräyksestä saadut tulot tai bingopelin pitämisestä saadut tulot.
TVL:n 23. §:n lista ei kuitenkaan ole tyhjentävä. Yleishyödyllisellä yhteisöllä voi olla monenlaista tuote- tai palvelumyyntiä, jota ei välttämättä pidetä elinkeinotoimintana. Koska elinkeinotoiminnan käsitettä ei ole lainsäädännössä tarkemmin määritelty, joudutaan arviointi toiminnan luonteesta aina tekemään tapauskohtaisesti ja kokonaisolosuhteet huomioon ottaen. Tuloverotusta koskevassa oikeuskäytännössä on kehittynyt elinkeinotoiminnan tunnusmerkistö, jonka nojalla tapauskohtainen kokonaisarviointi käytännössä tehdään. Nämä tunnusmerkit on verottajan yleishyödyllisille yhteisöille laatimassa verotusohjeessa tiivistetty seuraavasti:
”Jos yhteisö harjoittaa toimintaansa palkatulla henkilökunnalla, kattamalla toiminnasta aiheutuneet kulut suoritteiden myynnistä kertyvillä tuotoilla ja tarjoamalla vastaavia tuotteita tai palveluita kuin samoilla markkinoilla toimivat elinkeinotoimintaa harjoittavat yritykset, kysymys on yhteisön yritysmuodosta riippumatta lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnasta.”
Vaikka puhutaan tunnusmerkeistä, ei näitä verottajan ohjeita tule kuitenkaan tulkita niin, että kyse olisi elinkeinotoiminnasta vain, jos ”tunnusmerkistö” täyttyy. Yllä oleva verottajan kiteytys ei siis tarkoita sitä, että yhdistys voisi tulkita toiminnan muuksi kuin elinkeinotoiminnaksi yksinomaan sillä perusteella, ettei toimintaa harjoiteta palkatun henkilökunnan vaan vapaaehtoisten voimin.
Yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennus
Yleishyödyllinen yhteisö on siis tuloverolain nojalla aina tuloverovelvollinen elinkeinotulostaan sekä muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta. Tuloverolain 23. §:n 2. momentissa kuitenkin säädetään, että yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen vapauttamisesta tuloverosta säädetään erikseen. Tämä tuloverolain säädös on toimeenpantu lailla eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista (veronhuojennuslaki).
Veronhuojennuslain 1. §:n mukaan yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavien yleishyödyllisten yhteisöjen tulo, joka tuloverolain mukaan on veronalaista, voidaan tuloverotuksessa katsoa osittain tai kokonaan verovapaaksi sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulo voidaan katsoa verovapaaksi kuitenkin vain silloin, jos kiinteistöä on käytetty pääasiallisesti yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen.
Yleishyödyllisiä yhteisöjä, joita on verohuojennuslain nojalla vapautettu osittain tai kokonaan maksamasta veroja myös elinkeinotoiminnan tuloistaan ja kiinteistötuloistaan, kutsutaan epävirallisessa kielenkäytössä usein superyleishyödyllisiksi yhteisöiksi.
Veronhuojennuksen edellytykset
Huojennuslain mukainen verovapautus voidaan siis myöntää yhteiskunnallisesti merkittävää toimintaa harjoittavalle yleishyödylliselle yhteisölle. Yhteiskunnallisesti merkittävänä toimintana lain 3. §:n mukaan pidetään valtiollisiin asioihin vaikuttamista rekisteröitynä puolueena sekä sosiaalisen tai muun yhteiskunnallisesti tärkeitä tarpeita palvelevan toiminnan harjoittamista, mikäli tämä toiminta on koko valtakunnan alueen kattavaa tai muuten laajaa, vakiintuneen muodon saavuttanutta ja pysyvää.
Verotuskäytännössä tällaisina toimintoina on pidetty esimerkiksi urheiluseurojen kuntoliikunta- ja junioritoimintaa, opiskelijoiden edunvalvontaa sekä ammattiosastojen toimintaa. Huojennus voidaan myöntää vain silloin, kun sitä voidaan pitää perusteltuna hakijan yhteiskunnalle tuottamaan etuun nähden. Tämän on katsottu edellyttävän esimerkiksi sitä, että myös yhteisön elinkeino- ja kiinteistötulojen tuottamat voitot käytetään valtaosin tai pääasiassa yleishyödylliseen toimintaan.
Vaikka huojennuksen edellytyksenä on 3. §:n perusteella se, että toiminta kattaa koko valtakunnan tai on muuten laajaa, käytännössä huojennuksia myönnetään usein hyvinkin paikallisesti toimiville yhdistyksille. Jos yksittäinen paikallisyhdistys kuuluu valtakunnalliseen järjestöön, voidaan huojennuksen edellytyksiä harkittaessa ottaa huomioon koko järjestön toiminta. Paikallisyhdistyksen toiminta voidaan siis katsoa valtakunnalliseksi ja laajaksi sillä perusteella, että se on jäsenenä liitossa, jolla on toimintaa tai jäseniä laajasti tai valtakunnallisesti. Esimerkiksi paikallisen jalkapalloseuran voidaan katsoa toimivan valtakunnan alueen kattavasti tai muuten laajasti sillä perusteella, että se on Suomen Palloliitto ry:n jäsen.
Verotuskäytännössä ehkä keskeisimmäksi veronhuojennuksen myöntämisen esteeksi on muodostunut huojennuslain 2. §:n vaatimus, jonka mukaan huojennus ei saa aiheuttaa vastaavaa toimintaa harjoittaville elinkeinonharjoittajille haittaa, joka ei ole vähäinen. Se, mitä pidetään vähäistä suurempana haittana, ratkaistaan tapauskohtaisesti. Kynnystä ei kuitenkaan ole huojennuksia myönnettäessä pidetä yleensä kovin korkeana. Jos esimerkiksi urheiluseura on hakenut verohuojennusta urheiluhallin kahvilamyynnistä saamastaan elinkeinotulosta, on huojennuksen myöntämiseen voitu katsoa olevan este siksi, että hallin lähialueella toimii yritysten ylläpitämiä kahviloita. Aiheutuvan kilpailuhaitan vuoksi veronhuojennukset eivät lähtökohtaisesti tule kyseeseen esimerkiksi julkiselle palvelunjärjestäjälle myytävien sosiaali- ja terveyspalvelujen kohdalla, etenkään silloin kun kyse on hankintalain nojalla kilpailutetusta palveluhankinnasta.
KHO 2013:70
Yhdistys ryhtyi harjoittamaan kunnassa ensihoito- ja sairaankuljetustoimintaa osallistuttuaan kunnan järjestämään sairaankuljetustoiminnan tarjouskilpailuun. Eräiden yleishyödyllisten yhteisöjen veronhuojennuksista annetun lain mukaisen veronhuojennuksen myöntämisen yhdistyksen tästä toiminnasta saamalle elinkeinotulolle katsottiin aiheuttavan muille vastaavaa toimintaa harjoittaville elinkeinonharjoittajille haittaa, joka ei ollut vähäinen. Verovuodet 2008–2012.
Huojennusta voi hakea enintään 5 vuodeksi kerrallaan
Yleishyödyllisen yhteisön veronhuojennuspäätöstä haetaan kirjallisesti enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Hakemuksen voi jättää Verohallinnon sähköisen asiointikanava OmaVeron kautta tai paperilomakkeella. Veronhuojennuspäätös on maksullinen, ja sen hinta tätä kirjoitettaessa on 500 tai 850 euroa riippuen päätöksentekoon vaadittavan selvitystyön määrästä.
Verohallinnon on ennen huojennuspäätöksen tekemistä hankittava asiasta lausunto yleishyödyllisten yhteisöjen verovapauslautakunnalta. Lautakuntaan kuuluu puheenjohtaja ja kymmenen muuta jäsentä, jotka valtiovarainministeriö määrää nelivuotiskausittain. Vuonna 2024 verovapauslautakunnan jäsenenä toimii SOSTEsta lakimies Kirsi Väätämöinen.
Veronhuojennuksen osalta huomioitavaa on myös se, että huojennukset koskevat yksinomaan tuloveroa. Lähtökohtaisesti yleishyödyllinen yhteisö on elinkeinotoiminnastaan verovelvollinen arvonlisäverotuksessaan huojennuksesta riippumatta. Huojennuksella ei myöskään voida vapauttaa yhteisöä kiinteistöverosta tai velvollisuudesta jättää veroilmoitus. Jäljennös huojennuspäätöksestä tulee liittää veroilmoitukseen.
SOSTEn lakimiehet vastaavat verkkosivujemme Kuukauden kysymys -palstalla kerran kuukaudessa ajankohtaisiin järjestökentän kysymyksiin.