Artikkelisarjasta Koronan jälkeen
5.6.2020
Kirsi Marttinen
erityisasiantuntija, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Järjestötyön arjessa keskitymme useimmiten nykyhetken asettamiin vaatimuksiin. Myös toimintasuunnitelman linjauksissa pyritään vastaaman kulloisenkin tilanteen tarpeisiin. Strategiatyön aikajänne saattaa ulottua useamman vuoden päähän, mutta senkin tavoitteet luodaan usein nykyhetken analyysin pohjalta.
On toki järjestöjä, jotka ovat tehneet ennakointityötä osana toimintaansa jo vuosikymmeniä, mutta uskaltaisin silti väittää, että erilaisia skenaariotyökaluja on käytetty enemmän yritysmaailman puolella, missä kilpailu asiakkaista ja markkinoista on kovaa, ja kilpailussa pärjää parhaiten se, joka onnistuu ennakoimaan tulevaisuuden tarpeita. Se, joka on askeleen edellä muita, hyötyy etumatkasta myös taloudellisesti.
Kriisit luovat uusia tarpeita
Kriisit heilauttavat arjen päälaelleen. Kevään 2020 pandemia pisti kaiken uusiksi politiikassa, taloudessa, järjestötyössä ja ihmisten arjessa. Kun kriisin ensimmäisestä vaiheesta, eli siirtymisestä poikkeustilaan ja toimintojen välttämättömästä sopeuttamisesta oli päästy, katsetta oli aika siirtää jo pandemian jälkeiseen jälleenrakentamisen aikaan.
SOSTEssa pohdittiin, mitä seurauksia pandemialla olisi järjestöille ja ihmisille pitkällä aikavälillä. Tietoa vaikutuksista aloitettiin keräämään heti poikkeustilan alettua, mutta pian heräsi kysymys siitä, miten voisimme ennakoida, mitä tarpeita sote-järjestöillä ja niiden jäsenistöllä tai kohderyhmillä olisi puolen vuoden tai vaikkapa kahden vuoden kuluttua. Millainen olisi se Suomi, missä me toimimme vuonna 2022? Tämän pohdinnan tueksi SOSTE päätti käynnistää skenaariotyöskentelyn, hyödyntäen Adam Kahanen kehittämää Transformative Scenario Planning (TSP)-metodia, missä ei ainoastaan pyritä luomaan mahdollisia tulevaisuusskenaarioita, mutta myös miettimään, miten tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Kahanen TSP-menetelmää on hyödynnetty ympäri maailmaa haastavissa yhteiskunnallisissa murroskohdissa ja yhteiskunnallisen koheesion etsimisessä. Itse tutustuin metodiin Civicuksen AGNA-verkoston järjestämässä koulutuksessa Etelä-Afrikassa, missä simulaation avulla opiskeltiin työkalun käyttöä järjestöjen toimintaedellytysten parantamisessa.
SOSTEssa TSP-prosessia on aiemmin hyödynnetty pohdittaessa järjestöjen toimintaedellytyksiä nykyisessä rahoitusjärjestelmässä, kun tavoitteena on rahapelihaittojen vähentäminen. Skenaariotyöhön osallistui mm. Veikkauksen, sen edunsaajien, pelihaittatyötä tekevien järjestöjen ja THL:n edustajia. Menetelmän ytimessä on se, että skenaarioiden pohjana on riittävän monipuolinen kuva nykytilan haasteista.
Mitä on skenaariotyö?
Poimin suomalaisen tulevaisuudentyön tutkimuksen uranuurtaja Anita Rubinin verkkoartikkelista kaksi määritelmää skenaariotyölle, jotka mielestäni tiivistävät hyvin, mistä tulevaisuuden skenaarioissa on kyse:
Ian Miles (1986) määritteli tulevaisuuden skenaarion siten, että se on ”tapahtumien tai prosessien ketju, jossa maailman, kansakunnan tai järjestelmän nykytila kehittyy joksikin tulevaisuudentilaksi”.
Aito tulevaisuudenskenaario on vapaamuotoinen ja näkemyksellinen, mutta samalla myös vankasti nykyhetkellä saatavilla olevaan tietoon pohjautuva kertomus jostain mahdollisesta tulevaisuudentilasta. Tämä tulevaisuudentila sisältää nykytilan analyysin lisäksi kuvauksen toimijoista ja niistä loogisista tapahtumaketjuista ja prosesseista, jotka johtavat vaiheittain nykyhetkestä tulevaisuudentilaan tai tulevaisuudentilasta taaksepäin nykyhetkeen. Kuvaus purkaa tapahtumien ja niiden seuraamusten ketjun auki.
Skenaariotyö strategiatyön tukena
Skenaariotyötä voi tehdä hyvin erilaisilla menetelmillä. TSP-prosessi sopii käytettäväksi erityisen hyvin silloin, kun nykytila ja tulevaisuus nähdään epävarmaksi tai kestämättömäksi, eikä tilanteen muuttaminen onnistu ilman laajempaa yhteistyötä. SOSTEn työskentelyn kannalta olisi ollut ideaalia, että olisimme voineet saada mukaan laajan yhteiskunnallisen edustuksen skenaariotyöhön, mutta poikkeustilanteessa se olisi ollut mahdotonta. Päätimme hyödyntää järjestöiltä kerättyä tilannekuvaa ja analyyseja tulevaisuuden haasteista ja toteuttaa skenaariotyön lyhennettynä.
SOSTEn skenaariotyössä analysoimme jäsenistöltä kerättyä tilannekuvaa ja tulevaisuuden mahdollisia kehityssuuntia. Kehityssuunnat jakautuivat viiteen kategoriaan: järjestöihin vaikuttavat kehityssuunnat, laajemmat yhteiskunnalliset kehityssuunnat, asenteet ja arvot, päätöksenteko ja kriisin vaikutukset heikoimmissa asemassa oleviin sekä digitalisaatio. Kehityssuuntien jälkeen pohdimme yhteiskunnallisia muutosajureita, joista järjestöjen (ja niiden kohderyhmien) kannalta merkittävimmiksi nousivat julkisen talouden supistuminen (ml. muutokset järjestöjen rahoituksessa), digitalisaatio, sekä poliittiset arvovalinnat. Muita merkittävimpiä esille nousseita muutosajureita oli mm. ilmastonmuutos, polarisaatio ja yhteiskuntien kääntyminen sisäänpäin (globaalisti).
Skenaariotyössä on tarkoitus löytää niitä yhteiskunnallisia muutosajureita, jotka ovat tarkastelunäkökulmasta (tässä tapauksessa siis sote-järjestöjen ja niiden kohderyhmien) kannalta merkittävimpiä, mutta mihin sisältyy myös suuria epävarmuustekijöitä. Tällä perusteella skenaarioiden luomiseen liittyvään vaiheeseen valittiin kaksi muutosajuria: digitalisaatio sekä talousajattelun suunta kriisin jälkeen, joiden ympärille neljä skenaariota luotiin.
Mahdoton tulevaisuus?
Skenaariotyö herättää osallistujissa väistämättä monenlaisia tuntemuksia. Erilaiset skenaariot saattavat tuntua täysin mahdottomilta, joko sen takia, että muuttujien yhtäaikainen toteutuminen ei tunnu mahdolliselta, tai kehityssuunta itsessään ei tunnu (nykytilanteesta arvioituna) mahdolliselta. Tämä havaittiin etenkin digitalisaation kohdalla. Tuntui epätodelliselta, että nykykehitys digitalisaation osalta kääntyisi toiseen suuntaan; mitä pitäisi tapahtua, että syntyisi vahva vastareaktio digitalisaatiolle? Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että todistamme tulevaisuudessa uusia tietovuotoja, tietoturvariskejä tai kyberhyökkäyksiä, mikä saa meidät muuttamaan käyttäytymistämme digimaailmassa. Ja jos joku olisi puoli vuotta sitten sanonut meille, että rajat sulkeutuvat ja lähes koko maailma eristäytyy koteihinsa, niin olisimmeko uskoneet?
Skenaariotyössä ei olekaan tarkoitus keskittyä vain mahdollisilta tuntuviin skenaarioihin. Olennainen osa skenaariotyötä on pohtia, miten voimme vaikuttaa siihen, että olemme matkalla toivottuun tulevaisuusskenaarioon. Mihin voimme itse vaikuttaa? Kuka tekee ne päätökset, mitkä vaikuttavat meidän (tai tässä tapauksessa järjestöjen) toimintaympäristöön ja ihmisten arkeen? Skenaariotyö on yksi tapa tehdä strategiantyön ja toiminnan tavoitteiden päivitystä. Myös SOSTEssa skenaariotyötä hyödynnetään strategian päivittämisessä.
SOSTEn tulevaisuusskenaariot
Kuten pääsihteeri Vertti Kiukas kirjoitti tämän kirjoitussarjan avauksessa, pyrimme tämän kirjoitussarjan avulla nostamaan esiin kysymyksiä, joita kuluneen kevään poikkeustilanne ja tekemämme skenaariotyö on nostanut pinnalle. Mitä tapahtuu järjestörahoitukselle? Jääkö toteutunut pakkodigiloikka pysyväksi? Kuinka suuren sosiaalisen ja terveydellisen velan korona jättää jälkeensä ja miten huolehdimme siitä? Järjestöillä on merkittävä rooli vastausten löytämisessä ja viestin välittämisessä päätöksentekijöille. Ja vaikka pohdimme näitä kysymyksiä omasta toimintaympäristöstämme käsin, kysymykset ovat globaaleja. Jos meillä kriisiaika on tiivistänyt järjestöjen ja viranomaisten yhteydenpitoa, toisaalla poikkeustilaa on käytetty tekosyynä kansalaisjärjestöjen toimintatilan kaventamiseen entisestään.
Miksi skenaariotyötä kannattaa tehdä?
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta muutoksia voi yrittää ennakoida. Skenaariotyön menetelmät, niin myös SOSTEn käyttämä, auttaa työhön osallistuneita hahmottamaan muutoksen kokonaisuutta paremmin, myös niistä näkökulmista, mitkä eivät omassa päivittäisessä työssä ja arjessa välttämättä nouse esiin. Skenaariotyö ei ole hyödyllistä ja merkityksellistä ainoastaan sitä tekevälle, järjestöjen kohdalla yhtä tärkeää on myös viestiä skenaariotyön tuloksista. Järjestöt tuottavat tärkeää tietoa hiljaisista signaaleista, ja tätä tietoa voivat hyödyntää niin toiset järjestöt kuin viranomaisetkin. On toivottavaa, että poikkeusaikana tiivistynyt yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa, niin järjestöjen keräämä tieto voidaan valjastaa käyttöön.
Tämän kirjoitussarjan artikkeleissa nostetaan esiin niitä näkökulmia, mitkä ovat erityisen tärkeitä sote-järjestöjen ja niiden edustamien ihmisten arjessa. Skenaariotyö tiivistyy hyvin lauseeseen: millaiselta tulevaisuus ja toivottu visiomme siitä näyttää tästä hetkestä tarkasteltuna, ja mitä meidän tulee tehdä päästäksemme sitä kohti.
Jos kiinnostuit skenaariotyöskentelystä, mm. Sitran blogista saa käytännön vinkkejä, miten päästä alkuun ennakointityössä.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, 2020
Tämä artikkeli on osa SOSTEn artikkelisarjaa Koronan jälkeen.