Hyvinvointiin investoidaan eri sektoreilla ja erilaisissa ihmisyhteisöissä monin eri tavoin. Käytännössä hyvinvointi-investointi on panostus, jolla lisätään yksilön tai yhteisön hyvinvointia kestävästi. Koska tämän päivän hyvinvointi on perusta tulevaisuuden hyvinvoinnille, lähes kaikki hyvinvointia aidosti lisäävät ja hyvinvoinnin edellytyksiä parantavat panostukset ovat hyvinvointi-investointeja. Toisin sanoen tämän päivän hyvinvointi on pääomaa tulevaisuuden hyvinvoinnin luomiseen.
Panostukset hyvinvointiin voivat olla esimerkiksi rahaa, työtä, materiaalisia resursseja tai vaikka muutoksia elämäntavoissa. Hyvinvointi-investointi voi tapahtua rahatalouden piirissä, mutta näin ei välttämättä ole. Rahataloudellisen hyvinvointi-investoinnin tavoitteena on tuottaa säästöä pitkällä aikavälillä. Tämä toteutuu, jos hyvinvointi-investointi vahvistaa ihmisten hyvinvointia ongelmia ehkäisten sekä voimavaroja lisäten. Hyvinvoivat ihmiset tarvitsevat pidemmällä tähtäimellä vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluita ja he pystyvät osallistumaan aktiivisesti työelämään: sekä julkinen talous että kansantalous vahvistuvat hyvinvoinnin lisääntyessä.
Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat keskeisiä hyvinvointi-investoijia ja hyvinvointitalouden rakentajia. Järjestöt luovat osallisuutta sekä hyvinvoinnin edellytyksiä parantavia rakenteita ja tarjoavat palveluita sekä tukea ihmisille erilaisissa elämäntilanteissa lukuisin eri tavoin. Järjestöt pyrkivät lisäksi vaikuttamaan siihen, että investointinäkökulma vahvistuu yhteiskunnassa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa ohjaavat hyvinvointitalouden perusperiaatteet ja järjestöjen toiminnassa korostuu yhteiskunnassa haavoittuvimmassa asemassa olevien tukeminen. Hyvinvointitalouden ytimessä on toimiva kansalaisyhteiskunta, joka vahvistaa luottamusta demokratiaan ja yhteiskuntajärjestelmään.
Miten vaikuttavuus liittyy hyvinvointitalouteen?
Jotta hyvinvointia tuotettaisiin tehokkaasti ja hyvinvointi-investoinnit kohdennettaisiin viisaasti, on pystyttävä arvioimaan erilaisten hyvinvointia lisäämään pyrkivien toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tästä syystä hyvinvointitalouden rakentamisessa SOSTEssa ja sosiaali- ja terveysjärjestöissä on kiinnitetty enenevissä määrin huomiota vaikuttavuuden arviointiin ja osoittamiseen.
Järjestöissä keskitytään ennen kaikkea kehittävään ja käytännölliseen vaikuttavuuden arviointiin. Sen tavoitteena on luoda edellytyksiä toiminnan kehittämiselle niin, että toiminnalle asetetut tavoitteet saavutetaan paremmin. Esimerkiksi vaikuttavuusketju on paljon käytetty menetelmä kehittävässä vaikuttavuuden arvioinnissa. Vaikuttavuusketjussa määritellään toiminnan tarpeet, tavoitteet eli tavoiteltu muutos sekä ne toimenpiteet ja mekanismit, joiden kautta tavoitteet pyritään saavuttamaan. Vaikuttavuusketju on yhtä aikaa sekä vaikuttavuuden arvioinnin että toiminnan suunnittelun väline ja se tuottaa käytännön toiminnan kehittämisen kannalta monenlaista arvokasta tietoa.
Kun vaikuttavuustietoon yhdistetään tiedot toimintaan käytetyistä resursseista, voidaan toteuttaa niin sanottua kustannusvaikuttavuuden arviointia. Erityisesti hyvinvointi-investointeja arvioitaessa kustannusvaikuttavuuden näkökulma on tärkeä. Kun tiedetään, millainen muutos kohderyhmässä on tietyllä investoinnilla saavutettu ja millaiset resurssit tähän investointiin on käytetty, on paljon helpompi tehdä johtopäätöksiä investoinnin onnistumisesta ja siitä, kannattaako vastaavia investointeja hyvinvointiin tehdä jatkossa.
Joskus tiettyjen keskeisten hyvinvointi-investointien tai hyvinvointia tuottavien toimintamallien vaikuttavuutta kannattaa tutkia myös tieteellisesti. Tällöin saadaan perusteellisempaa todistusaineistoa siitä, mikä tietyn intervention vaikuttavuus on ollut. Tieteellinen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointi perustuu satunnaistettuihin ja kontrolloituihin tutkimusasetelmiin, joissa tietyn toimenpiteen vaikutus pyritään eristämään muista tekijöistä johtuvista vaikutuksista. Luonnolliset koeasetelmat tai muulla tavalla aikaan saadut satunnaistetut koeasetelmat ovat vaikuttavuuden osoittamisen välineitä. Tieteellinen arviointi on usein monimutkaista ja sen toteuttaminen vaatii runsaasti resursseja, joita kaikilla hyvinvoinnin tuottajilla ei välttämättä ole saatavilla. Siksi painopisteenä SOSTEn sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen hyvinvointitaloudellisessa arviointityössä on kehittävä ja käytännöllinen arviointi.