SOSTEn julkaisu: Hyvinvointitaloudessa eteenpäin

Voisiko hyvinvointitalous vahvistaa terveyden edistämisen lähestymistapaa?

Caroline Costongs ja Alba Godfrey
julkaistu 9.3.2021

Caroline Costongs on eurooppalaisen kansanterveyden ja terveyden edistämisen yhteistyöjärjestön EuroHealthNetin johtaja. EuroHealthNet tavoittelee parempaa terveyden tulevaisuutta huomioiden kaikki terveyteen vaikuttavat yhteiskunnalliset tekijät sekä pyrkien vähentämään eriarvoisuutta niin terveydessä kuin yleisemminkin.

Alba Godfrey toimii projektikoordinaattorina eurooppalaisessa kansanterveyden ja terveyden edistämisen yhteistyöjärjestössä EuroHealthNetissä. Hänen vastuullaan ovat järjestön työ terveyden, hyvinvoinnin ja ekologisen kestävyyden alueilla sekä käyttäytymistieteelliset kysymykset ja rokotukset.

On selvää, että terveyden edistämisen ja hyvinvointitalouden käsitteet liittyvät tiiviisti toisiinsa. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, miten kansanterveystyössä voidaan hyödyntää hyvinvointitaloutta entistä vahvemman terveyden edistämisen lähestymistavan synnyttämiseksi. Lisäksi pohditaan, mitä voidaan tehdä, jotta hyvinvointitaloudesta tulisi vieläkin hyödyllisempi käsite kansanterveyden kentällä ja muutostyökalu yhteiskunnassa laajemmin.

Terveyden edistäminen – varhaista hyvinvointitalouden edistämistä?

“Ihmisten terveyttä ei voida enää erottaa maapallon terveydestä, eikä pelkästään talouskasvu takaa väestön terveyden parantumista.” (WHO 2016)

Jo ennen kuin ”hyvinvointitalous”-käsite nousi keskusteluun, terveyden edistäjät kannattivat talousmallia, joka perustui muuhunkin kuin talouskasvun tavoitteluun. Läpimurto oli vuoden 1986 Ottawan peruskirja, jossa esitettiin terveyden edistämisen perusperiaatteet. Se voi näyttää tämänhetkisen lukijan silmissä varsin visionääriseltä. ”Terveyden edistäminen,” peruskirjassa esitetään, ”on prosessi, jonka avulla ihmiset voivat lisätä oman terveytensä hallintaa ja parantaa terveyttään. Kokonaisvaltaisen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi yksilön tai ryhmän on kyettävä tunnistamaan ja toteuttamaan toiveensa, kyettävä tyydyttämään tarpeensa ja kyettävä muuttamaan ympäristöään tai pärjäämään sen kanssa. […] Siksi terveyden edistäminen ei ole ainoastaan terveyssektorin asia, ja sen on mentävä terveellisten elämäntapojen ylitse hyvinvointiin asti” (WHO 1986).

Myös hyvinvointitalouden määritelmät ja ideat niiden taustalla kuulostavat tutuilta terveyden edistäjien korvaan. OECD:n mukaan hyvinvointitalous on talous, joka: ”1) luo ihmisille lisää mahdollisuuksia ylöspäin suuntautuvalle sosiaaliselle liikkuvuudelle ja parantaa heidän elämäänsä niillä osa-alueilla, jotka ovat heille kaikkein tärkeimpiä; 2) pitää huolen siitä, että edellä mainitut mahdollisuudet muuttuvat aidosti myös hyvinvointilopputuloksiksi kaikissa osissa väestöä, myös heikoimmassa asemassa olevien kohdalla; 3) vähentää eriarvoisuutta ja 4) varmistaa ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden” (Euroopan neuvosto 2019a).

Kuinka hyvinvointitalous-käsite voisi tukea terveyden edistämisen lähestymistapaa?

Hyvinvointitalous nousi Euroopan Unionin politiikka-agendalle Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella. Lokakuussa 2019 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä todettiin hyvinvointitalouden olevan ”politiikka- ja hallintomalli, joka tavoittelee ihmisten ja heidän hyvinvointinsa nostamista politiikan sekä päätöksenteon keskiöön” (Euroopan neuvosto 2019b). Se on tämän jälkeenkin kerännyt huomiota eri politiikkasektoreilla ja korkeilla päätöksenteon tasoilla.

Hyvinvointitalous on sinällään käyttökelpoinen kehys, johon terveyden edistämisen strategioita voidaan ankkuroida siten, että niiden näkyvyys lisääntyy ja yhteisten kärkitavoitteiden toteutumisen edistäminen vahvistuu. Sekä terveyden edistämisessä että hyvinvointitaloudessa on tarkoitus saavuttaa lopulta talousmalli, joka toimii kaikkien ihmisten hyödyksi yli yhteiskunnallisten jakojen ja poliittisten lähtökohtien keskittymällä hyvinvointi-indikaattoreihin ja kunnioittaen maapallon kantokyvyn asettamia rajoja.

Mutta millä tavalla konkreettisesti terveyden edistämisen toimijat voisivat hyödyntää hyvinvointitalouden avaamaa mahdollisuuksien ikkunaa tavoitellessaan systeemistä muutosta kohti yhteiskuntaa, jossa ihmiset ovat terveempiä, talous toimii kaikki mukaan ottaen ja planeetan kestävyys on turvattu. Mitkä ovat seuraavat tarvittavat askeleet?

Vahvistetetaan investointeja terveyteen

Koronaviruspandemia on osoittanut, kuinka keskeinen kysymys ihmisten terveys on talousjärjestelmille – sen tärkeämpi, mitä enemmän pyrimme kohti ”hyvinvointitalouksia”. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja vahvistaminen johtavat vakaampiin yhteiskuntiin ja kestävään kasvuun. Hyvinvointitalousajattelun mukainen painottaminen vahvistaa tätä viestiä ja tarjoaa mahdollisuuden lisätä tietoisuutta sekä aktuaalisia ja ehdottoman tarpeellisia investointeja ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen.

Kuitenkin on muistettava, että tämänkaltaiset investoinnit ovat jääneet riittämättömäksi aikaisempien talouskriisien yhteydessä. Vuonna 2018 Euroopassa julkisen sektorin infrastruktuuri-investoinnit olivat edelleen lähes 20 prosenttia alemmalla tasolla kuin ennen vuoden 2008 finanssikriisiä (Fransen ym. 2018). Euroopan komission laskelmien mukaan yhteiskunnallisten infrastruktuuri-investointien (koulutus, kohtuuhintainen asuminen, terveys ja sosiaalipalvelut) investointikuilu EU:ssa on 192 miljardia euroa joka vuosi (Euroopan komissio 2020). Koronakriisin seurauksena terveysinvestointien investointikuilu kasvoi 20 miljardista eurosta 70 miljardiin euroon (n. 0,6 % EU:n BKT:sta). Maiden välinen vaihtelu investointitarpeessa on suurta. Lisäksi pitää huomioida, että edellä mainittujen investointien kysyntä edelleen kasvaa väestön ikääntymisestä ja kroonisten sekä tarttumattomien tautien lisääntymisestä johtuen.

Koronakriisi on kasvattanut terveyseroja ja tehnyt terveyden edistämiseen sekä terveyteen vaikuttavien sosiaalisiin tekijöihin – esimerkiksi mielenterveyteen – investoimisesta entistä tärkeämpää syntyneiden terveyshaasteiden voittamisen näkökulmasta. Kohdennetut investoinnit kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ovat jatkossa äärimmäisen tärkeitä investointikuilun täyttämisessä, yhteisöjen resilienssin vahvistamisessa, terveysjärjestelmien kestävyyden vahvistamisessa sekä eriarvoisuuksien vähentämisessä – siis hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yleisesti.

Ratkaiseva seuraava askel on selvittää ja tuottaa näkemystä ja ohjeistuksia siitä, kuinka edellä mainitut investoinnit terveyteen käytännössä toteutetaan. Miten investointihalukkuutta kasvatetaan, miten hyvinvointibudjetteja kasvatetaan ja millaisia rahoitusmekanismeja voidaan hyödyntää hyvinvointitalouteen siirtymisessä?

EuroHealthNet, eurooppalainen terveyden, terveyden tasa-arvon ja hyvinvoinnin vahvistamiseen keskittyvä yhteistyötaho, on vastikään julkaissut verkossa käsikirjan terveyttä edistävien palveluiden rahoittamiseksi, mikä voi auttaa terveyden ja sosiaalipalveluiden ammattilaisia sekä poliittisia päätöksentekijöitä kaikilla tasoilla[1]. Oppaan tarkoituksena on osoittaa, kuinka on mahdollista toteuttaa siirtymää raskaammista sairauksien hoidoista terveyttä edistäviin ja ehkäiseviin lähestymistapoihin, jotka samalla vahvistavat kokonaisterveyttä ja -hyvinvointia. Lisäksi käsikirjassa tarkastellaan sitä, kuinka resursseja mobilisoidaan siten, että muutoksen rahoitus ja hyvinvointitalouden rakentuminen tulevat mahdollisiksi. Oppaassa esitellään inspiroivia esimerkkejä ja hahmotetaan mahdollisia uusia rahoituslähteitä sekä -tapoja terveystoimille sekä laajemmille yhteiskunnallisille toimille, jotka pureutuvat suoraan terveysongelmien ja tautien syihin. Edelleen lisää työtä tarvitaan, jotta jatkossa investointimahdollisuudet paranevat ja investointeja tehdään enemmän näillä alueilla.

Sektorirajat ylittävää toimintaa ihmisten ja planeetan terveyden lisäämiseksi sekä eriarvoisuuden vähentämiseksi

Koko ajan näyttää selvemmältä, että kohtaamme jatkossa toisiinsa liittyviä kriisejä. Koronaviruspandemia, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen uhkaavat elämää ja elantoa ympäri maailman vieläpä siten, että suurimmat vaikutukset kohdistuvat niihin, joilla on vähäisimmät edellytykset vastata näihin keskinäisriippuvaisiin haasteisiin. Heikommassa asemassa olevat tulevat kärsimään eniten negatiivisista ilmasto- ja ympäristövaikutuksista – esimerkiksi viheralueiden ja puhtaan ilman saavutettavuuden heikkenemisestä – samalla, kun he hyötyvät vähiten muutosta hillitsemään pyrkivistä toimenpiteistä. Terveyserot täten kasvavat. Myös toimenpiteet, joilla tavoitellaan siirtymää kestävämpiin talouksiin voivat uhata heidän työtään ja toimeentuloaan.

Kun pyrimme toipumaan pandemiasta ja suojelemaan planeettamme elinkelpoisuutta, on välttämätöntä ajatella kokonaisvaltaisesti ja pitää mukana tavoitteenasettelussa yhtä aikaa ympäristöllinen, sosiaalinen, terveydellinen ja taloudellinen kestävyys. Toimimalla sektorirajat ylittäen voimme saavuttaa monenlaisia hyötyjä, mikä on myös hyvinvointitalousajattelun ytimessä (Euroopan neuvosto 2019b). Tätä ajatusta terveyden edistämisen toimijat ovat vaalineet jo vuosien ajan, esimerkiksi ”terveyttä tukeva julkinen politiikka” sekä ”terveys kaikissa politiikoissa” -ideoiden kautta. Ne pyrkivät korostamaan ”julkisten toimien vaikutusta terveysjärjestelmiin sekä terveyden ja hyvinvoinnin tekijöihin” (WHO 2013).

Tarve sille, että terveys-, sosiaali- ja ympäristösektorin sekä talouden toimijat puhuvat yhteisellä äänellä ja keskustelevat avoimesti sekä toisiaan kunnioittaen huolistaan, tuli ilmi EuroHealthNetin vetämässä Horizon 2020 -hankkeessa INHERIT, joka toteutettiin vuosina 2016–2019[2]. INHERIT tuotti muun muassa politiikkatyökalupakin, joka tarjoaa käytännön resursseja sekä suosituksia politiikantekijöille eri hallinnontasoilla. Lisäksi se kannustaa sektorirajat ylittävään ajatteluun eri politiikkojen ja interventioiden suunnittelussa ja implementoinnissa[3]. Tämä on yhä keskeisempää, kun EU alkaa tavoitella asettamaansa Green Deal -tavoitetta ja kun olemme saapuneet vuosikymmenelle, jonka aikana YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet (SDG) on tarkoitus saavuttaa.

Vielä yksi keskeinen tarpeellinen askel liittyy terveyden edistämisen ammattilaisten osaamisen kehittämiseen ja päätöksentekijöiden yhteistyökapasiteetin vahvistamiseen – yli sektorirajojen ja avautuvat mahdollisuudet hyödyntäen. Esimerkkejä tästä löytyy hyvinvointitalouden kentältä, kuten Walesin Tulevien sukupolvien hyvinvointi -asetus[4] sekä globaali yhteistoimintaverkosto Wellbeing Economy Alliance[5], jonka jäsen myös EuroHealthNet on (ks. Abrar tämä julkaisu).

Mitä vielä voidaan tehdä terveyttä edistävien talouksien ja yhteiskuntien luomiseksi?

Hyvinvointitalouden käsitteessä on potentiaalia, mutta jotta siitä tulisi valtavirtainen ja se alkaisi vaikuttaa aidosti yhteiskunnallisiin prosesseihin sen – kuten myös terveyden edistämisen käsitteen – pitää juurtua paikallistasolle ja kansalaisten keskuuteen.

“Glokaalin” lähestymistavan hyödyntäminen

Hyvinvointitalous on visio globaalista systeemisestä muutoksesta. Mutta jotta vision mukainen muutos tapahtuisi, se täytyy laittaa toimeen paikallistasolla. Toisin sanoen on otettava käyttöön ja hyödynnettävä ”glokaalia” lähestymistapaa, jossa maailmanlaajuiset ratkaisut ja huolet käännetään paikallistason toiminnaksi. Tämä on yksi viimeisimmistä EuroHealthNetin yhdessä jäsentensä kanssa tekemän tulevaisuustyön tuloksista. Terveyden edistämisessä kaupunkien ja yhteisöjen merkitys terveydelle on tietysti ymmärretty jo pitkään.

Taloustieteilijä Kate Roworth on yksi tunnetuimmista taloudellisen kasvun paradigman muutoksen edistäjistä. Hänen donitsitalousmallinsa korostaa sitä, että turvallinen ja oikeudenmukainen tila ihmiskunnalle voi löytyä vain riittävän vahvan sosiaalisen perustan sekä maapallon rajojen kunnioittamisen välistä. Vuonna 2020 Raworthin donitsia on hyödynnetty useissa kaupungeissa ympäri maailman esimerkiksi Amsterdamissa, Berliinissä ja Brysselissä. Tavoitteena on, että nämä paikalliset järjestelmät alkaisivat aidosti noudattaa donitsimallia tietyssä todellisessa kontekstissa. Raworth on yhdessä tiiminsä kanssa luonut ”Donitsitaloustoimintalaboratorion”, jonka tavoitteena ”on edelleen muovata donitsitalouden radikaalista ajatuksesta käytännöllistä muutosta synnyttävää toimintaa”[6].

Pidetään kaikki mukana

Sen lisäksi, että globaalin tason ideat saadaan käännettyä paikallistason toiminnaksi, on tärkeää, että yksilöt sekä yhteisöt ovat mukana muutoksessa. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla kansalaisilla kaikista väestöryhmistä pitää olla täysivaltainen mahdollisuus osallistua heitä ja heidän elämäänsä koskevaan päätöksentekoon. Hyvinvointitalous on kaikkien yhteinen ja se rakennetaan yhdessä. Ihmisten voimaannuttaminen, yksilöllisten taitojen ja osaamisen kehittäminen sekä ihmislähtöisten terveysjärjestelmien takaaminen ovat terveyden edistämisen keskeisiä tavoitteita tulevaisuudessakin (WHO 2016).

Jatkossa pitää entistä enemmän luoda mahdollisuuksia kansalaisille kertoa ja keskustella siitä, kuinka hyvinvointitalous toimii heidän näkökulmastaan. On synnytettävä keskustelua kaikenikäisten ja eri taustaisten ihmisten kesken sekä ymmärrettävä erilaiset näkökulmat ja käyttäytymismallit. Muutos uusia talousmalleja ja parempaa terveyttä sekä hyvinvointia kohti luodaan näiden pohjalta.

Ilman osallisuutta kansalaiset voivat tuntea itsensä sivuutetuiksi ja hylätä siksi tärkeänkin agendan, joka tuupataan heille ylhäältä käsin. Tästä valaiseva esimerkki on Ranskan “keltaliiviprotestit”. INHERIT-hankkeen politiikkatyökalut voivat auttaa päätöksentekijöitä merkitykselliseen yhteisölliseen kanssakäymiseen, ruohonjuuritason toimintojen tukemiseen sekä kansalaisten osallistamiseen muutoksentekoon, joka johtaa lopulta kestävään, terveelliseen ja osallistuvaan elämään.

Johtopäätökset

Hyvinvointitalouden ja terveyden edistämisen tavoitteet sekä toimijat voivat monella tavalla tukea toisiaan ja vahvistaa yhteistä viestiään kokonaisvaltaisen yhteiskunnallisen näkökulman kautta. Tässä työssä seuraavat askeleet ovat 1) hyvinvointibudjettien kasvattaminen uusien rahoitusmekanismien kautta ja siten terveyden edistämisen vahvistaminen 2) voimavarojen ja jopa uusien asiantuntijuuksien luominen sektorirajat ylittävän toiminnan vahvistamiseksi ja 3) kansalaisten osallisuuden tukeminen hyvinvointitalouden käytännön toteuttamisessa.

Koronakriisi on luonut lisätarpeen ihmisten ja yhteisöjen tukemiselle eri puolilla maailmaa – nyt on aika tarttua mahdollisuuteen toteuttaa tuki siten, että pitkällä aikavälillä toimemme ovat hyviä planeetan ja ihmisten terveydelle sekä tukevat muutosta kohti kestävämpiä ja osallisuutta sekä terveyttä vahvistavia yhteiskuntia.

Lähteet

Tämä artikkeli on julkaisusta Hyvinvointitaloudessa eteenpäin, 1/2021.
©SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry