Hyvinvointia ja terveyttä ei voida edistää vain pelkästään sosiaali- ja terveyspalvelujen keinoin, vaan siihen tarvitaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita. Hyvinvointi ja terveysnäkökohdat on otettava huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja kaikissa politiikoissa.
Hyvinvointijohtamisen välineitä ovat esimerkiksi hyvinvointikertomus suunnittelun ja seurannan välineenä, hyvinvointi-indikaattorit, ihmisiin kohdistuvien vaikutusten ennakkoarviointi sekä laatusuositukset.
Valtakunnallisella tasolla terveyden ja hyvinvoinnin politiikkarakenteisiin sisältyvät lait, asetukset, strategiat, ohjelmat. Järjestöjen keskeinen tehtävä on edunvalvonta ja vaikuttaminen siten, että järjestön jäsenistön ja asiakkaiden ääni välittyy päätöksentekoon. Tämä on mahdollista vaikuttamalla suoraan päättäjiin, osallistumalla yhteisten asioiden hoitamiseen valmistelutyöryhmien jäseninä, lausunnon antajina, selvitysmiehinä ja toimintaohjelmien toteuttajina. Suomessa on melko vakiintunut keskusteluyhteys eri sektoreiden toimijoiden välillä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus muuttaa toimintatavat täydellisesti, joten jatkossa on huomioitava, myös hyvinvointialuetason päätöksentekoon vaikuttaminen, ts. mitä asioita päätetään valtakunnallisesti ja mitkä kuuluvat hyvinvointialueen päätöksenteon piiriin.
Järjestöjen edunvalvonta ja päätöksiin vaikuttaminen toteutuu myös kuntatasolla. Käytännön esimerkkeinä tästä ovat vaikuttaminen kunnallisiin päätöksiin koskien terveyspalvelujen saavutettavuutta, kaavoitus- ja liikennejärjestelyjä sekä harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueen järjestämisvastuulle, joten myös kuntapolitiikan sisältö muuttuu. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen säilyy edelleenkin kunnan perustehtävänä.
Kunnan ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö on ollut eräs keskeinen kunnan elinvoimatekijä ja on sitä jatkossakin. Kuntalaisten hyvinvointia voidaan vahvistaa järjestöjen palveluiden ja muun toiminnan avulla. Onnistuakseen tässä kunta tarvitsee erilaisia yhteistyöverkostoja kansalaisjärjestöjen, kolmannen sektorin palveluntarjoajien ja yksityisten palveluyritysten kanssa. Tulevaisuuden kunnassa johtaminen on yhä vahvemmin verkostojohtamista, jossa verkostojen välinen vuorovaikutus on keskeinen johtamisen painopiste.
Hyvinvointikertomus on keskeinen hyvinvointijohtamisen väline
Hyvinvointikertomus on eri toimialojen yhdessä laatima hyvinvointitietoa kokoava asiakirja asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Hyvinvointikertomusta käytetään hyvinvointipolitiikan johtamisen, suunnittelun, seurannan, arvioinnin ja raportoinnin työvälineenä. Se auttaa tiivistämään eri alojen asiantuntijoiden näkemykset ja yhteiset tavoitteet.
Hyvinvointikertomus ja -suunnitelma laaditaan sekä hyvinvointialueilla että kunnissa. Niiden laatiminen on lakisääteistä. Hyvinvointialueella alueellinen hyvinvointikertomus ja
-suunnitelma valmistellaan aluevaltuustolle valtuustokausittain. Hyvinvointialue laatii hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman yhteistyössä alueensa kuntien kanssa. Kunnassa laaja hyvinvointikertomus ja -suunnitelma valmistellaan kerran valtuustokaudessa. Kunnat voivat hyödyntää alueellisen hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman aineistoa kuntalaistensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä, niihin vaikuttavista tekijöistä ja tehdyistä toimenpiteistä raportoidaan kuitenkin myös vuosittain niin, että se palvelee hyvinvointialueen ja kunnan vuosisuunnittelua.
Hyvinvointikertomus on tärkeä väline tehdä näkyväksi myös järjestöjen tekemää työtä. Hyvinvointikertomusta kannattaa täydentää sosiaali- ja terveysjärjestöiltä kerättävällä laadullisella kokemustiedolla, jota voidaan hyödyntää päätöksenteossa muun hyvinvointitiedon rinnalla. Kokemustietoa keräämällä tavoitetaan erityisesti palveluiden käyttäjiä ja heidän edustajiaan järjestöjen kautta. Kokemustiedon kerääminen edistää osallisuutta ja tuo ruohonjuuritason tietoa ja hiljaisia signaaleja asioista, jotka eivät muuten välity virkamiehille ja päättäjille. Kokemustieto on ajankohtaista, muun hyvinvointikertomuksessa käytetyn tiedon tullessa monesti viiveellä. Esimerkkejä erilaisista toimintamalleista löytyy Innokylä-verkkopalvelusta.
Hyvinvointikertomus kokoaa tietoa toimenpiteistä, joilla kuntalaisten tai tulevien hyvinvointialueiden ihmisten hyvinvointia ja terveytä on tuettu. Järjestöt tuottavat monenlaista toimintaa erilaisille kohderyhmille, joten on tärkeää, että hyvinvointikertomukseen sisällytetään tiedot kunnan järjestöille myöntämistä avustuksista. Tämä tuo järjestöjen työtä näkyväksi ja luo kokonaiskuvaa toteutetusta hyvinvoinnin ja terveydenedistämistyöstä tiedolla johtamisen tueksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain mukaan myös hyvinvointialueiden on mahdollista avustaa järjestöjä, joten vastaavanlainen käytäntö hyvinvointialueiden myöntämien avustusten suhteen on perusteltua.
Hyvinvointi-indikaattorit
Hyvinvointi-indikaattoreiden osoittama tieto auttaa löytämään kohderyhmiä ja painopistealueita sekä kohdentamaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä oikealla tavalla. Koska järjestötoiminta jo sinänsä luo hyvinvointia muun muassa lisäämällä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, on tärkeää, että indikaattoreita kehitetään myös sote-järjestöjen toiminnan vaikutuksista.
Päätösten ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi
Päätösten ennakkoarviointi on lakisääteinen tapa arvioida ennalta tietyn valmisteltavan päätöksen vaikutuksia ja antaa näin päättäjälle tieto tulevan päätöksen todennäköisistä vaikutuksista. Ennakkoon arvioituja päätöksiä on helppo vertailla ja päätökset ovat vahvemmin punnittuja ja perusteltuja. Ihmisiin kohdistuvien tai lapsivaikutusten arviointi ovat ennakkoarvioinnin näkökulmia. Järjestöjen tehtävänä on seurata ja vaatia, että ennakkoarviointi toteutetaan ja että päätökset kohdistuvat sinne, missä ne lisäävät eniten tavoiteltua asiaa.