Europarlamenttivaaleihin on enää viisi viikkoa. Puolueet ovat jättäneet ehdokaslistansa, ja vaaliohjelmat ovat valmiina.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja arvatakseen, että vaalikentillä ja -tenteissä puhuttavat eritoten turvallisuus ja puolustus naapurimaamme käydessä sotaa Ukrainassa. Muina teemoina noussee esiin myös EU:n itälaajentuminen, joka on ollut jäissä vuosia sekä toisaalta ilmastoasiat maapallomme kohtalonkysymyksenä.
Mutta tiesitkö, että EU:n agendalla on myös sosiaali- ja terveysasioita? Teemat ovat tuntemattomampia, koska ne harvoin pääsevät otsikoihin ja ne mielletään usein kansallisen toimivallan alla oleviksi asioita. Mutta paljon unionin maat voivat tehdä myös yhdessä – ja voisivat vielä enemmän.
Talouden ja hyvinvoinnin kytköstä vahvistettava osana ohjausjaksoa
EU:ssa yksi keskeinen politiikan väline on eurooppalainen ohjausjakso, jossa tarkastellaan jäsenmaiden taloudenpitoa sekä muuta yhteiskuntapoliittista kehitystä. Se on myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanon keskeinen väline. Pilarin keskeiset periaatteet liittyvät esimerkiksi oikeudenmukaisiin työoloihin, koulutukseen ja tasa-arvoon sekä sosiaaliseen suojeluun ja osallisuuteen.
SOSTE on lähtenyt eurovaalitavoitteissaan siitä, että ohjausjaksoa pitäisi uudistaa kohti hyvinvointitalouden periaatteita. Hyvinvointitalous-ajattelussa sosiaali- ja terveyskysymykset kietoutuvat tasa-arvoisesti talouspolitiikkaan. Hyvinvointi ei siis ole talouspolitiikalle alisteista, vaan ne kulkevat käsi kädessä.
EU-slangissa tämä tarkoittaa esimerkiksi ohjausjakson sosiaalisten oikeuksien pilarin vahvistamista. Tämä saisi aikaan sen, että myös talouspolitiikkaa olisi mahdollista suunnata entistä enemmän hyvinvoinnin tukemiseen kestävällä tavalla – niin ihmisten kuin planeettamme.
Osana ohjausjaksoa ja sen suosituksia olisi säännöllisesti seurattava myös EU:n asettaman köyhyyden vähentämisen tavoitetta ja jäsenvaltioiden vastaavia kansallisia tavoitteita. Riittävästä toimeentulosta huolehtiminen vakauttaa yhteiskuntaa ja ehkäisee syrjäytymistä ja on siten osa kokonaisturvallisuuden rakentamista. Ei mikään vähäpätöinen asia siis.
Tärkeää on sekin, että kansalaisyhteiskunta pääsisi nykyistä paremmin osalliseksi ja säännöllisesti kuultavaksi ohjausjaksoprosessiin. Järjestöjen kautta välittyy niiden edustamien ihmisryhmien ääni päätöksentekoon, mikä osaltaan vahvistaisi demokratiaa.
Lääkkeiden saatavuus, pandemiat ja antibioottiresistenssi – parlamentin listalla isoja asioita
Koronapandemia osoitti, että EU:n on tärkeää toimia yhdessä vastaavan kaltaisten kriisien estämiseksi ja niistä selviämiseksi. Kriisitilanteiden lisäksi tarvitsemme enemmän myös normaaliajan yhteistyötä terveyden alalla. Rajat ylittävien terveysuhkien ennakointiin, varautumiseen, torjuntatoimiin ja tutkimukseen on investoitava entistä enemmän tulevalla komission kaudella.
Pandemioiden lisäksi muun muassa antibioottiresistenssi ja lääkkeiden saatavuus ovat sellaisia asioita, joissa yhteistyö on välttämätöntä. Tällä hetkellä lääkkeiden saatavuus on iso, koko Euroopan unionia koskeva ongelma. Asia on tärkeä varautumisen ja kriisivalmiuden näkökulmasta, mutta myös laajemmin.
Lääkkeiden valmistus on keskittynyt viime vuosina globaalisti. Kansainväliset tuotanto- ja logistiikkaketjut ovat pitkiä ja alttiita häiriöille. Erityisesti Suomen kaltaiset pienet markkinat ovat herkkiä lääkkeiden saatavuuden häiriöille.
SOSTE lähtee vaalitavoitteissaan siitä, että lääkkeiden saatavuus on varmistettava sekä EU:ssa että sen jäsenmaissa. Komission on edistettävä kohtuuhintaisten lääkkeiden saamista markkinoille. Myös lääkkeiden saamista markkinoille on nopeutettava.
Lääkkeiden toimitusketjujen riskit on tunnistettava hankinnoissa, ja olisi vältettävä tukeutumista vain yksittäisiin toimittajiin. On turvallisuuspoliittisestikin järkevää, että EU:n riippuvuus kolmansista maista vähenisi myös lääkekysymyksissä.