Osallistuin kansalaisjärjestöedustajana YK:n kokoukseen osana Suomen valtuuskuntaa, jota johti sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso. Muut osallistujat tulivat STM:stä, THL:stä, Suomen YK-edustustosta ja kansalaisjärjestöstä.
Kyse oli YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnasta (Commission For Social Development – CSocD), joka kokoontui 63. istuntoonsa 10.–14.2.2025 New Yorkissa. Se on tärkein valmistelufoorumi YK:n Sosiaalisen kehityksen huippukokoukselle Second World Summit for Social Development 2025, joka järjestetään 4.–6.11.2025 Qatarissa.
Kuvassa on Suomen valtuuskunta Suomen YK-edustustossa New Yorkissa.
Professori Heikki Hiilamo (THL), yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru (SOSTE), toiminnanjohtaja Virpi Dufva (VALLI ry), lähetystöneuvos Matleena Virkkunen (UH/YKE), johtava tutkija Laura Kestilä (THL), neuvotteleva virkamies Satu Leino (STM), valtuuskunnan johtaja, sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (STM), erityisavustaja Nuutti Hyttinen (STM), kansainvälisten asiain johtaja Pasi Korhonen (STM/KVY) ja tutkimuspäällikkö Merita Mesiäislehto (THL).
CSocD-kokouksen tavoitteet
Vuoden 2025 CSocD-istunnon pääteemana oli solidaarisuuden, sosiaalisen osallisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen. Kokouksen tavoitteena oli Kööpenhaminan sosiaalisen kehityksen julistuksen ja sosiaalisen kehityksen huippukokouksen toimintaohjelman sitoumusten toteuttaminen sekä kestävän kehityksen Agenda 2030:n täytäntöönpanon vauhdittaminen. Kokouksen nouseva teema, jolla pohjustettiin seuraavan vuoden istunnon pääteeman valintaa, oli sosiaalinen resilienssi ja sosiaalinen kehitys.
”Leave no one behind – ketään ei pidä jättää yksin”
Kokouksen yleiskeskustelun teemoina olivat sosiaalinen koheesio, suojelu ja inkluusio. Puheenvuorojen lähtökohtana oli Kööpenhaminan 30 vuoden takainen julistus, johon peilaten useimmat puhujat kertoivat, miltä maailma näyttää tähän päivään tultaessa ja mitä heidän kotimaissaan on tehty julistuksen toimeenpanon eteen.
Puheenvuoroissa korostuivat maailman epävakaus, sotilaalliset kriisit, ilmastonmuutoksen vaikutukset köyhimpiin maihin, nuorten tulevaisuuden ja työmarkkinoiden epävarmuus sekä epätasa-arvo ja köyhyyden lisääntyminen muun muassa pandemian ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Esillä olivat luottamuksen heikentyminen, mielenterveyden haasteet sekä Euroopan puheenvuoroissa ikääntyvä väestö. Esille tuotiin myös digitalisaation haasteet ja mahdollisuudet, koulutuksen merkitys sekä naisten oikeuksien edistäminen. Tulevien sukupolvien hyvinvointi ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus olivat vahvasti esillä kokouksen keskusteluissa.
Kansalaisyhteiskunnan rooli kansalaisten resilienssin ja sosiaalisen koheesion vahvistajana nousi esiin joissakin puheenvuoroissa, mutta ei järjestelmällisesti.
Haasteista huolimatta puheenvuoroissa muistutettiin, että myös paljon myönteistä kehitystä on tapahtunut Kööpenhaminan julistuksen jälkeen, kuten koulutuskysymyksissä. Meillä on enemmän tietoa köyhyyden ja eriarvoisuuden kehittymisestä kuin 30 vuotta sitten.
Suomen kansallisessa puheenvuorossa sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso korosti hyvinvointitaloudellisen lähestymistavan tärkeyttä: talouspolitiikan ja ihmisten hyvinvoinnin tiivistä kytköstä sekä eri sektoreiden välistä, laaja-alaista yhteistyötä. Käytäväkeskusteluissa hyvinvointitalousajattelu sai kannatusta ja sitä pidettiin edistyksellisenä.
Suomella sivutapahtuma hyvinvointitaloudesta
Suomen sivutapahtumassa, joka keskittyi hyvinvointitalouteen, hyvinvointitalousajattelua pidettiin merkityksellisenä ja lähestymistapa sai kannatusta. Kansainvälisen työjärjestön ILOn apulaispääjohtaja Laura Thompson muistutti, että viimeiset 20–30 vuotta olemme keskittyneet talouskasvuun, ja sosiaalinen ulottuvuus on jäänyt taka-alalle unohtaen ihmiset. Hänen mukaansa ihmiset myös kokevat, että heidät on jätetty jälkeen, ja se näkyy tänä päivänä. Siksikin tarvitaan uudenlaista lähestymistapaa.
Qatarin edustajan puheenvuorossa korostettiin, että ihmisiin investointi on kaiken ytimessä. Etelä-Afrikan puheenvuorossa puolestaan tuotiin esille, että haasteiden keskellä heidän maansa on valinnut uuden suunnan, jossa sosiaali- ja talouspolitiikka ovat kytköksissä toisiinsa. Etelä-Afrikan edustaja korosti, että sosiaalinen suojelu on investointi tulevaisuuteen, ja että myös kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan, sillä ihmisiin ja ihmisten hyvinvointiin on investoitava.
Geopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka puheenvuoroissa
Hieman yllättäen, ainakin eurooppalaisesta ”kuplasta” katsottuna, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ei juuri tullut esille kokouksen puheenvuoroissa. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, kun osallistujamäärältään globaali etelä (Afrikka ja Etelä-Amerikka) sekä Aasia ja Arabimaat olivat enemmistössä. Euroopalle sota on kuitenkin kriittinen niin demokratian puolustamisen, vapauden sekä kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.
Gazan tilanne ja tuki palestiinalaisille sen sijaan nousi jonkin verran esille eri puheenvuoroissa. Kritiikki USA:n uutta hallintoa ja ”imperialistista” politiikkaa kohtaan nousi erityisesti Kuuban puheenvuorossa.
Afganistanin puheenvuorossa vedottiin kansainväliseen yhteisöön, jotta heitä ja heidän kansalaisiaan ei unohdettaisi Taleban-hallinnon kourissa. Edustaja muistutti, että puolet heidän väestöstään on jätetty yhteiskunnan ulkopuolelle ja sananvapaus on hävitetty.
Odotukset ovat korkealla Qatarin sosiaalisen kehityksen huippukokoukselle
Qatarissa huippukokouksen päätteeksi annettavasta julistuksesta toivotaan kunnianhimoista. Kokouksessa toivottiin arvioitavan, minkälaisia puutteita tällä hetkellä on sosiaalisen kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Kokouksesta halutaan konkreettisia, seurattavia päätöksiä.
Monissa puheenvuoroissa korostui globaali vastuu oikeudenmukaisesta kehityksestä ja sosiaalisen koheesion vahvistamisesta. Joissain puheenvuoroissa nousi esiin myös ”taakan jakamisen tärkeys” sosiaalisen kehityksen kustannuksiin liittyen. Puheenvuoroilla viitattiin ennen kaikkea rikkaiden kehittyneiden maiden ja kehittyvien maiden väliseen suhteeseen.
Huomionarvoista oli, että esimerkiksi kansallinen veropolitiikka ja sen merkitys sosiaalisen koheesion tai sosiaalisen suojelun varmistamiseksi ei käytännössä noussut esille ollenkaan. Yllättävän vähän vedottiin myös suoraan poliittisiin päättäjiin, joilla on kuitenkin päätösvalta maansa politiikasta ja siitä, mihin maassa halutaan investoida.
YK:n roolia pidetään merkittävänä, kansakuntien välistä yhtenäisyyttä luovana ja vahvistavana tahona. Toisaalta kritiikkiä kuultiin poliittisen johtajuuden puutteesta erityisesti näinä vaikeina aikoina, jolloin myös resilienssi on koetuksella.
Perjantaina 14.2. aamupäivällä järjestettiin kansalaisjärjestöfoorumi. Kerron foorumin kuulumisia blogisarjani toisessa osassa.
Lisätietoa ja SOSTEblogeja aiemmista istunnoista
- Tilaisuuden tallenteet ja materiaalit YK:n sivuilla
- STM:n uutinen: YK:n sosiaalihuippukokous 2025 lähestyy – Suomi haluaa hyvinvointitalouden mukaan
- Anna Järvinen 2023: Terveisiä YK:n kokouksesta New Yorkista: Näin saadaan resursseja sosiaalisiin investointeihin (osa 2/2)
- Anna Järvinen 2023: Terveisiä YK:n kokouksesta New Yorkista: Valtioiden on lisättävä investointeja ihmisiin (osa 1/2)
- Päivi Kiiskinen 2023: Terveisiä YK:n kokouksesta: Täystyöllisyydellä eriarvoistumista vastaan
- Kirsi Marttinen 2021: Rajat kiinni ja naiset kotiin – näin summaa YK-kokous koronavuodesta
- Kaarina Tamminiemi 2018: Suomi on osa YK-perhettä myös sosiaaliasioissa