Järjestimme yhdessä STEAn kanssa Järjestöjen sote-tulevaisuutta luotaavan kiertueen. Elo-syyskuun aikana sote-järjestöjen yhteistä näkemystä hahmoteltiin kymmenellä paikkakunnalla: Helsinki, Oulu, Rovaniemi, Kuopio, Tampere, Kouvola, Jyväskylä, Joensuu, Kokkola ja Turku. Tilaisuuksiin osallistui yhteensä yli 600 henkilöä. Mukana oli kattava joukko kunkin alueen sote- ja järjestöasiantuntemusta. Ajatuksia ja kommentointia kertyi mittavasti ja niistä koottiin napakat tilaisuuskohtaiset tiivistykset.
Yhteistä näkemystä järjestöjen tarvitsemasta tuesta Järjestö2.0-kauden jälkeisessä sote-tulevaisuudessa jatkojalostetaan sidosryhmien kanssa vielä tämän syksyn aikana.
Tässä huomioitani matkan varrelta.
Nämä pidot eivät välttämättä parane, kun väki vähenee
Jo kiertueen ensimmäisellä viikolla törmäsimme väestöpohjan merkitykseen järjestöjen toiminnassa. Järjestöjen sote-tulevaisuus ja sote-todellisuus ovat huomattavan erilaisia ensimmäisellä etapillamme Uudellamaalla kuin seuraavilla Pohjois-Pohjamaalla ja Kainuussa. Oulu kasvaa ja Kainuussa meno hiljenee. Lapin Kansa uutisoi Rovaniemen kiertuepäivänämme iloisesta yllätyksestä, että ensimmäistä kertaa sitten 1990-luvun Lapin väkiluku kasvoi viime vuonna.
Väestöpohjan suhteen maan eri osat ovat lähtökohtaisesti jo nyt erilaisessa tilanteessa ja kehityksen ennakoidaan eriytyvän lisää. Tällä on järjestöjenkin näkökulmasta suuri merkitys.
Harvaan asutuilla alueilla on luonnollisesti vähemmän jäseniä järjestö- ja yhdistystyöhön. Tekijöiden hupeneminen alueelta on yhtälailla resurssivähennys kuin verotulojen pienennys.
Sote-järjestöt ja erityisesti paikallisyhdistykset kohtaavat hyvinvoinnin haasteet eturintamassa. Hyvät neuvot olisivat tarpeen toiminnan uudistamiseksi, samalla kun uudistamistyötä tekemässä on aiempaa vähemmän väkeä, joko luonnollisen poistuman takia tai siksi, että toimintamuodot eivät ole houkuttelevia ja/tai ajan tasalla.
Kaupunkien väestöpohjan muutokset haastavat uudella tavalla
Lahden Kaupunkifoorumissa pääsin kuulostelemaan tuntoja kaupunkien näkökulmasta. Kaupunkien tukeminen todettiin kirjatun Antti Rinteen hallitusohjelmaan pääosin hyvin tai erittäin hyvin. Asukkaiden hyvinvointia haastavat toisenlaisten tekijät kuin harvaan asutumilla seuduilla.
Aluekehittämisen asiantuntija Timo Aro (HS 25.9.2019) totesi painokkaasti, että uusi kaupungistuminen perustuu muutoksiin yksilöiden elintavassa, identiteetissä ja arvoissa. Kaupungit eivät kasva imemällä väkeä maaseudulta ja syrjäseuduilta, vaan ihmiset itse valitsevat kaupungin. Kaupunkeihin ei jouduta, vaan niihin halutaan ja hakeudutaan.
Kun kaupungit kasvavat sisäänpäin, on mietittävä, onko järjestöillä eväitä vastata toisenlaisiin hyvinvoinnin haasteisiin: asumisen kalleuteen, pienitulosten ahdinkoon, maahanmuuttajien kotouttamisen viiveisiin ja näistä kumpuaviin sote-palveluiden ja toimeentulotuen kasvaviin tarpeisin. Nämä haasteet tulivat esille tuoreessa Sosiaalibarometrissä 2019.
Kaupungeissa järjestöjen toiminnan ydinhaasteena on ajantasaisten, osallisuutta rakentavien toimintamuotojen kehittäminen. Avautuuko kenties naapurusto-ajattelusta saumaa uudenlaiselle osallisuudelle ja järjestöjen työlle?
Lue myös blogin osa 2/2: Sote-muutos on sote-uudistusta suurempi juttu – Huomioita Järjestöjen sote-tulevaisuus -kiertueelta, osa 2/2