Putoaako ihmisiä entistä enemmän virran vietäväksi ja pelastettavaksi viime hetkellä vai tehdäänkö asioita ennalta putoamisen estämiseksi?
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tai toisin sanoen ennakoivan ja ehkäisevän työn mielekkyyden jokainen tunnistaa. Toivomme, että ihmiset pysyisivät hyvinvoivina ja yhteisöt sekä ympäristöt tukisivat yksilöä. Tästä on puhuttu vuosikymmeniä, mutta silti on paljon tehtävää.
Miltä tilanne näyttää tulevaisuudessa ja miten toivottuun tilanteeseen päästäisiin? Pienen näkymän antaa katsaus, jossa asiaa kysyttiin Delfoi-paneeliin osallistuneilta sekä terveyden edistämisen verkostossa käyty pohdinta.
Ennakoiva ja ehkäisevä työ tulevaisuudessa
Katsaus sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuksiin -julkaisussa (2023) kuvataan kolme skenaariota siitä, miltä sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuuksissa voisi näyttää vuonna 2040. Skenaarioiden laatimiseen hyödynnettiin eri aineistoja, joista yksi oli Delfoi-paneelin tuottama sisältö. Paneelissa 26 asiantuntijaa järjestöistä, järjestöjen erilaisista sidosryhmistä ja yhteistyökumppaneista toivat esiin näkemyksiään yhdeksään eri tulevaisuusteesiin. He arvioivat teesien toivottavuutta ja todennäköisyyttä sekä perustelivat vastauksiaan. Yksi teeseistä koski ennakoivaa ja ehkäisevää työtä.
Vuonna 2040 ennakoivan ja ehkäisevän työn hyötypotentiaali on otettu käyttöön
Yhteiskunnan resurssit eivät riittäneet pelkkien ongelmien korjaamiseen, joten oli pakko tarttua innovatiivisempiin ja ennakkoluulottomampiin toimintatapoihin. Syntyi yhteiskunnan eri toimijoiden kesken vahva yhteinen tahtotila. Kansalliseksi tavoitteeksi asetettiin väestön terveys ja hyvinvointi, jonka toteutumista etupainotteiset investoinnit mahdollistavat. Myös sosiaali- ja terveysjärjestöissä ennakoivan ja ehkäisevän työn painotus on vahvaa, ja ne ovat merkittävässä roolissa kansallisen tavoitteen toteuttamisessa.
Toivottavuudensuhteen vastaukset olivat selkeät. 96 % vastaajista piti teesin toteutumista toivottavana ja näistä erittäin toivottavana 58 %. Kukaan pitänyt teesiä ei-toivottavana.
Todennäköisyyden osalta vastaukset jakaantuivat. Suurempi osa (69 %) piti muutosta todennäköisenä eli suhtautuu optimistisemmin sen toteutumiseen. Kuitenkin vain 1 vastaaja (4 %) piti teesiä erittäin todennäköisenä. 31 % arvioi teesin epätodennäköiseksi.
Onko usko mennyt?
Useampi paneelin vastaaja totesi, ettei jaksa uskoa, että kehitystä tapahtuu riittävästi. Ennakoivan työn tärkeydestä on puhuttu pitkään ja se allekirjoitetaan puheen tasolla laajasti. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen. Kommenteista maalautuu synkkä kuva. Väestö ikääntyy, yhteiskunnan kantokyky heikkenee, korjaavan työn tarve kasvaa, kustannukset nousevat, hoidot kallistuvat, valtio velkaantuu ja resurssit eivät riitä. Keskitymme sammuttamaan tulipaloja.
Vastauksissa mainittiin muun muassa paradigman muutoksen ja poliittisen sitoutumisen tarve. Lisäksi tuotiin esiin pitkäjänteisyyden puute esimerkiksi rahoitussysteemien osalta. Myöskään ennakointitiedon käyttöön ei ole riittävästi osaamista tai resursseja. Tämän seurauksena karsitaan sieltä, mistä voidaan ja koska ennakoivasta työstä tulokset realisoituvat vasta myöhemmin, siitä karsitaan. Tarvittava ajattelutavan muutos on suuri, jotta tapahtuisi systeemitason muutoksia.
Riittääkö toivoa?
Kommenteista välittyy myös toiveikkuutta ennakoivan ja ehkäisevän työn edistymisen suhteen. Hyvinvointialueiden ja kuntien työssä on suuntautumista ennakoivaan työhön. Ylipäätään ainakin tilausta suunnitelmalliseen ja eteenpäin katsovaan työhön todettiin yhteiskunnassamme olevan paljon.
Kommenteissa tuotiin esiin myös keinoja. Muun muassa pitkäaikaisvaikutuksia tulisi todentaa ja kannattavuutta osoittaa nykyistä enemmän. Olemassa olevaa tietoa pitäisi ottaa paremmin käyttöön ja tiedon käyttöä estävää säätelyä purettava. Tietojohtamisen lisäämistä tarvittaisiin valtionhallinnossa. Myös yhteistyön merkitys tuli esiin eli hallintorajat sekä järjestösektoreiden rajat tulisi ylittää. Sote-järjestöjen, hyvinvointialueiden ja yritysten väliset yhteistyömallit ovat avainasemassa tulevaisuudessa ja näihin pitäisi panostaa. Rahoituksen osalta mainittiin uudet innovatiiviset rahoitusmekanismit sekä rahoituksen myöntäminen ehkäisevän työn yhteiskunnallisiin päämääriin.
Järjestöjen rooli ennakoivassa työssä
Järjestöjen roolista ennakoivassa ja ehkäisevässä työssä oli panelisteilla erilaisia näkemyksiä. Toisaalta tuotiin esiin sitä, että toimiakseen tulevaisuusorientoituneesti järjestöjen tulisi itsekin lisätä näkökulman painotusta. Toisaalta järjestöjen kuvattiin olevan sellaisia, jotka kulkevat tähän suuntaan tai jotka nimenomaan toimivat vahvasti edistävän työn saralla. Niillä on erityisosaamista ja ne ovat kehityksen suuntaajia. Pohdintana tuli esiin sekin, että sitooko ennakoivan ja ehkäisevän työn tekeminen järjestöt yhä vahvemmin julkisen sektorin hyvinvointipolitiikkaan ja omaehtoisempi kansalaistoiminta voisi tällöin kaventua.
Joissain kommenteissa pohdittiin ymmärrystä ehkäisevästä työstä ja kaivattiin sitä, että myös jo syntyneiden ongelmien parissa toimiminen nähdään ennakoivana ja ehkäisevänä työnä, koska siinä ehkäistään vaikeampaa tilannetta. Toisaalta toivottiin ennakoivan ja ehkäisevän työn kirkastamista eli sitä, että se ei tarkoittaisi kaikkea tekemistä, koska se vie ajattelutavalta terää.
Esteitä ja mahdollisuuksia ennakoivalla ja edistävälle työlle
Ennakoivan ja ehkäisevän työn esteitä ja mahdollisuuksia pohdittiin myös SOSTEn koordinoiman Terveyden edistämisen verkoston tapaamisessa. Esteinä mainittiin muun muassa resurssipula, johtamisen sekä kansallisen tason ja aluetason yhteensovittamisen haasteet.
Mahdollisuuksia nähtiin myös olevan. Osaamista pidettiin vahvuutena ja käyttämättömänä potentiaalina. Järjestöillä on osaamista esimerkiksi työkalujen luomisessa ja myös ammattilaisilla on osaamista. Vahvuutena nähtiin myös se, että on olemassa näyttöön perustuvia menetelmiä ja keinoja. Yhteistyön osalta mahdollisuutena tuotiin esiin niin järjestöjen keskinäistä kuin järjestöjen ja julkisen välistä yhteistyötä sekä moniammatillisia ja poikkihallinnollisia verkostoja. Oma roolinsa on myös palveluita ohjaavilla asetuksilla sekä kansallisilla ja tutkittuun tietoon perustuvilla suosituksilla.
Miten ennakoivan ja ehkäisevän työn hyvä tulevaisuus tehdään?
Yhteiskunnan kompleksisuus, erilaiset kriisit ja jännitteet haastavat aina vain vaativampaan työskentelyyn systeemisten ratkaisujen löytämiseksi. Tarvitsemme muutosta kaikilla eri tasoilla, niin rakenteissa, ajattelutavoissa kuin toimintamalleissa.
Tulevaisuuskolmiota voi käyttää mahdollisen tulevaisuuden hahmottamisessa. Kolmio muodostuu nykyhetken työnnöstä, menneisyyden painosta ja tulevaisuuden imusta. Nykyhetkessä on ennakoivan ja ehkäisevän työn osalta valtavasti työntöä. Tiedämme, että hyvinvoinnin haasteet vain kasvavat. Menneisyyden paino taas ohjaa katsomaan, miten nykyiseen tilanteeseen on tultu. Menneisyyden painoa tarkasteltaessa nousee esiin myös tieto siitä, mikä meitä estää. Tulevaisuuden imu on sen sijaan näkemyksellistä. Mitä pidämme mahdollisena? Syntyykö yhteiskunnan eri toimijoiden kesken edeltävässä tulevaisuusteesissä visioitu vahva yhteinen tahtotila ja kansallinen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä tavoite? Tätä kohti voimme mennä, jos vain katsomme eteenpäin ja näemme tulevaisuuden mahdollisuudet.
