Historiasta voidaan ottaa oppia. Sydänmerkin alkutaival palautuu mieleen nyt, kun terveysperusteinen vero puhututtaa. Aina kun luodaan jotain uutta, alussa on vastustajia, ja kannattajien joukko kasvaa hiljalleen. Tämä on hyvä muistaa nyt, kun keskustelu terveysverosta käy kuumana. Nekin, jotka alussa vastustavat ajatusta, voivat muuttaa näkökantaansa.
Sydänmerkki herätti aikoinaan vastustusta, mutta nykyään sitä pidetään kilpailuvalttina
Sekä Sydänmerkissä että terveysperusteisessa verossa ideana on tukea kuluttajia valitsemaan terveellisempiä vaihtoehtoja, mikä puolestaan hyödyttää kyseisten elintarvikkeiden valmistajia. Sydänmerkki perustuu vapaaehtoisuuteen, jossa elintarvikevalmistaja on hakenut Sydänmerkkiä tuotteelleen. Merkin avulla voidaan vahvistaa ja helpottaa kuluttajien ravitsemukselliseen laatuun pohjautuvaa valintaa. Terveysperusteisessa verossa valinta pohjautuisi hintaan, koska vero kohdistuisi vain epäterveellisimpiin tuotteisiin ja siten luotaisiin selkeä hintaero terveellisempien vaihtoehtojen hyväksi.
Terveellisyys tuotetrendinä tulee vahvistumaan, siksi terveysvero on fiksua nähdä mahdollisuutena lisätä terveellisiä valintoja. Lisäksi kaikilla aloilla edelläkävijät vuolevat suurimmat siivut ja voitot, kotimaassa ja kansainvälisesti.
50 % kuluttajista tekee ostopäätöksiä Sydänmerkin perusteella
Sydänmerkki on auttanut kuluttajia jo yli 20 vuoden ajan. Se on nykyisin EU:ssa rekisteröity ravitsemusväite. Sydänmerkki-tuotteet ovat parempia valintoja omassa tuoteryhmässään: merkin voivat saada tuotteet, joissa rasvan laatu on hyvää eli pehmeää ja suolan ja sokerin määrä on maltillinen ja kuitua reilusti.
SOSTEn yhteiskuntasuhdepäällikkö Ulla Kiuru kertoo, että terveysveron myötä esimerkiksi Sydänmerkki-tuotteet tulisivat olemaan edullisempia kuin omassa tuoteryhmässään epäterveellisemmät. ”SOSTEn, Sydänliiton ja Diabetesliiton terveysveromallissa kriteerit terveellisemmille tuotteille pohjautuvat nimenomaan Sydänmerkki-kriteeristöön.”
Sydänmerkki on nykyisin käytössä noin 2 000 tuotteessa. Osa tuotteista on käytössä ruokapalveluissa. Yli 80 prosenttia kuluttajista tuntee merkin ja noin 50 prosenttia tekee ostopäätöksiä sen perusteella.
Elintarvikevalmistajat: Sydänmerkki kasvattaa myyntiä
Myös elintarvikevalmistajat kokevat Sydänmerkin luotettavaksi ja tarpeelliseksi sekä pitävät sitä imagoa vahvistavana lisäarvotekijänä ja suoraan myyntiä kasvattavana, todetaan Sydänmerkin verkkosivuilla. Olisimmepa yli 20 vuotta sitten, kun työskentelin osana Sydänmerkkiä valmistellutta tiimiä, nähneet tulevaisuuteen ja tienneet, että merkin synnyttämisen parissa tehty vaivannäkö kannattaa. Silloin oli vain luotettava parhaaseen käytössä olevaan tietoon ja uskottava, että hyvä tulee.
Sydänmerkkiä luotaessa osa elintarvikeyrityksistä vastusti sitä
Merkki lanseerattiin kattavan taustatyön jälkeen helmikuussa 2000. Sellaiset yritykset, joille toimialan edelläkävijöinä tuotteiden terveellisyys oli keskeinen tekijä, olivat ensimmäisten joukossa hakemassa merkin käyttöoikeutta.
Ajatus elintarvikevalintaa helpottavasta merkistä syntyi sosiaali- ja terveysministeriön ja Sydänliiton järjestämässä laajassa kansallisessa konsensuskokouksessa vuonna 1997, jossa mukana oli eri alojen asiantuntijoita muun muassa järjestöistä, julkiselta puolelta, elintarviketeollisuudesta sekä joukkoruokailun ja kaupan alalta. Merkki kirjattiin suositukseksi Toimenpideohjelmaan suomalaisten sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseksi. Ennen merkin käyttöönottoa tehtiin myös kuluttajille kysely, jonka tulokset kannustivat jatkamaan merkintäjärjestelmän kehittämistä.
Näistä kannustavista lähtökohdista huolimatta alkutaival ei kuitenkaan ollut täysin auvoinen. Tuolloin Sydänliitossa työskennellyt ja toimenpideohjelmasta sekä Sydänmerkki-järjestelmän valmistelusta vastannut, nykyinen Aivoliiton toiminnanjohtaja Mika Pyykkö muistaa, että vastustajiakin löytyi – niin asiantuntijoista kuin yrityksistä. Samaa muistelen itsekin.
Pyykkö muistelee, että Sydänmerkki-järjestelmää käynnistettäessä siihen uskoi suhteellisen pieni joukko, kun taas epäilijöitä oli enemmän. Joku taisi sanoakin, että syö hattunsa, jos merkki toteutuu. Asiaa epäilleet elintarvikeyritysten edustajat ja eri alojen asiantuntijat arvelivat järjestelmän kuihtuvan viimeistään muutaman vuoden kuluessa.
Myös ulkomaisista vastaavista merkeistä saatujen kokemuksien kartoittamisen perusteella tiedettiin, että osa asiantuntijoistakin saattaisi vastustaa merkintäjärjestelmää, joka näyttää yksinkertaistavan monimutkaista asiaa. Tosiasiassa yksinkertaiselta näyttävän Sydänmerkin takana on kuitenkin syvällinen tutkimustieto ja vaativa kriteerien luominen. Sydänmerkin tiimissä mukana työskennellyt asiantuntija Tuija Pusa Sydänliitosta toteaa, että Sydänmerkin kriteerit luotiin paneutuneella työskentelyllä asiantuntijaryhmässä. Puolueeton asiantuntijaryhmä edelleen ylläpitää kriteereitä, ja niiden kehittämisessä kuullaan myös yrityksiä ja ulkopuolisia asiantuntijoita esimerkiksi tutkimuslaitoksista.
Elintarviketeollisuus näki Sydänmerkin hyödyt
Alkuvaiheen kriittiset äänet kuitenkin laantuivat, kun Sydänmerkki alkoi näkyä tuotteissa ja kauppojen hyllyillä. Lisäksi vääriä oletuksia karsi ja yhteistä ymmärrystä loi se, kun toimme eri kohderyhmille esiin loogisesti ja selkeästi järjestelmän perusteita, kuten ravitsemustieteellisiä tekijöitä.
Varsinainen virstanpylväs oli se, kun sellaiset yritykset, joille tuotteiden terveellisyys ei ollut aikaisemmin tuotevalikoimassa merkitsevä tekijä, lähtivät mukaan Sydänmerkki-järjestelmään. Historian lehden kääntämisen havinaa kuului esimerkiksi silloin, kun eräs suuri elintarvikeyritys päätti hakea Sydänmerkkiä kriteerit täyttäville tuotteilleen. Yritys näki merkin tuovan enemmän hyötyä kuin syövän sen tuotteiden markkina-asemaa. Nyt kyseisellä yrityksellä on noin 100 erilaista Sydänmerkki-tuotteita.
Vaikka sananlasku sanoo ”Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee”, tähän hätään muistelu tuntui tarpeelliselta. Ruoka on aina ollut teema, joka herättää tunteita ja kirvoittaa mielipiteitä. Tärkeää olisi kuitenkin nähdä yhteiskunnalle ja yksilölle koituva hyvä, jos arkista ateriointiamme saadaan vietyä parempaan suuntaan. Kaikki erilaiset ja toisiaan tukevat keinot – porkkanat ja kepit, ovat näissä talkoissa tarpeen, koska kansanterveyden ihmeparantumista ei kannata odottaa. Tarvitaan myös uusia yhteiskunnallisia keinoja, kuten verotusta, kirittämään teollisuutta.