Täystyöllisyys, ihmisarvoinen työ, epävirallisella sektorilla työskentelevien tuen ja oikeuksien turvaaminen, nuorten, naisten, ikääntyneiden ja vammaisten työmarkkina-asema, laadukas koulutus. Nämä asiat nousivat agendalle, kun YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunta (Commission of Social Development, CSocD) kokoontui 61. istuntoonsa New Yorkissa 6.–15.2.2023.
Suomi mukana YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnassa
Suomi on YK:n sosiaalisen kehityksen toimikunnan (CSocD:n) varsinainen jäsen vuoteen 2026 saakka. Toimikuntaan osallistumista koordinoi Sosiaali- ja terveysministeriö.
Valtioneuvoston nimittämään Suomen valtuuskuntaan kuuluivat helmikuun kokouksessa sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen, virkamiehiä STM:stä, THL:stä ja Suomen YK-edustustosta, kansalaisjärjestöjen edustajia sekä kaksi nuorisovaltuutettua. Osa valtuuskunnasta seurasi toimikuntaa etänä Suomesta käsin. Valtuuskuntaan pyydettiin myös edustus SOSTEsta, ja tällä kertaa minä pääsin osallistumaan kokoukseen. Suomi on jo pitkään nähnyt kansalaisjärjestöjen roolin tärkeänä tässä valtuuskunnassa. Yleisesti järjestöedustus muiden maiden valtuuskunnissa on valitettavasti yhä harvinaista.
Suomen valtuuskunnan tärkeänä tehtävänä oli edistää uuden YK:n sosiaalihuippukokouksen järjestämistä. Se onnistui: Vuonna 2025 järjestetään kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi uusi YK:n Sosiaalihuippukokous, UN Social Summit, jonka agendana on eriarvoisuuksien vähentäminen. Tämä oli ehkä Suomelle kokouksen tärkein poliittinen lopputulema. Onhan edellisestä, Kööpenhaminassa järjestetystä huippukokouksesta – World Summit for Social Development 1995 – jo liki 30 vuotta.
Suomen valtuuskunnan jäseniä Suomen YK-edustustossa New Yorkissa. Ulkoasiainsihteeri Helena Jauhiainen UN/YKE, erityisavustaja Jiri Sironen STM, puheenjohtaja Ronald Wiman ICSW-toimikunta, hallituksen jäsen Vappu Taipale HelpAge Finland, toiminnanjohtaja Virpi Dufva Valli ry, ministeri Hanna Sarkkinen STM, neuvonantaja Eeva-Maria Mikkonen-Jeanneret FINGO, erityisasiantuntija Päivi Kiiskinen SOSTE, kansainvälisten asiain johtaja Pasi Korhonen STM/KVY.
YK:n päämajassa New Yorkissa on esillä taulu, jossa on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artikla. Sen mukaan jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan.
Työ on paras lääke eriarvoisuuden vähentämiseksi kriisien riepottamassa maailmassa
Tämän vuoden kokouksessa pääteemana oli työllisyys eriarvoisuuden vähentämisen, koronasta elpymisen ja kestävän kehityksen SDG-2030-agendan toimeenpanon keinona. Eriarvoisuus on monitasoinen ja kompleksinen ongelma. Eriarvoisuuden kuva vaihtelee maittain ja ajassa. Mikään yksittäinen politiikkatoimi ei voi yksin aikaansaada muutosta, mutta useat relevantit ja hyvin koordinoidut toimet yhdessä voivat vaikuttaa. Merkittäviä eriarvoisuuden ajureita ovat työn puute, työpaikkojen epätasainen jakautuminen, työntekijöiden oikeuksien puute ja työtulojen vähäisyys.
Kokous oli ensimmäinen läsnäolokokous kahden koronavuoden jälkeen ja Venäjän hyökkäyssodan alettua. Kokousviikon alussa saimme myös konkreettisen muistutuksen kriisien läsnäolosta Turkin ja Syyrian katastrofisen maanjäristyksen myötä. Onkin ymmärrettävää, että useimpien eri maiden puheenvuorot keskittyivät esittelemään oman maansa tilannetta sekä tehtyjä, sinänsä hyviä ja tarpeellisia toimenpiteitä kriiseistä selviytymiseksi.
Covid19 ei tuonut esiin ongelmia, joista emme olisi olleet jo tietoisia, mutta voimisti niitä. Kohderyhminä nostettiin esiin erityisesti nuoret, naiset ja vammaiset. Epävirallisella sektorilla työskennelleiden joukosta on tippunut köyhyyteen ryhmiä, jotka eivät ole siellä aiemmin olleet.
Keinoja työllisyyden parantamiseen
Keinoina työllisyyden parantamiseen nostettiin esiin investoinnit koulutukseen, yrittäjyyden tukeminen, ennaltaehkäisy ja mahdollisuus peruspalveluihin. Tärkeinä nähtiin myös aktiivisen työvoimapolitiikan rooli, universaali sosiaaliturva, siirtymävaiheet koulutuksesta työelämään sekä työmaailman ja koulutuksen suurempi yhteys ja jatkuva, elinikäinen koulutus. Puheissa korostui laajan sosiaalisen dialogin tärkeys.
Ministeri Sarkkinen painotti omassa puheenvuorossaan hyvinvointitalous-näkökulmaa sosiaalisen kehityksen mahdollistajana ja instituutioiden tärkeyttä kriisien kohdatessa.
Opettavainen ja silmiä avaava kokemus
Viikon aikana havaitsin, kuinka me Suomessa olemme osaltaan omassa kuplassamme. Osallistuin keskusteluihin työn tulevaisuudesta ja merkityksestä sekä haavoittuvien ryhmien, erityisesti nuorten, pääsystä työelämään. Usein unohdamme, kuinka hyvin asiat meillä oikeasti on. Meillä on vahva sosiaalinen turvaverkko, joka ottaa ihmisestä kopin. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, mikä näkyi konkreettisesti kodittomien määrässä New Yorkin kaduilla. Me voimme puhua investoinneista koulutuksen laatuun, mutta Afrikassa on puute koulujen perusvarusteista.
Syrjivistä asenteista eroon
Epätasa-arvo on kasvanut. Uusia työn tekemisen muotoja on otettu käyttöön, mutta se on myös lisännyt syrjintää ja eriarvoisuutta. Kaikilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta digitalisaation hyödyntämiseen. Meillä kaikilla on tiedostamattomia, syrjäyttäviä asenteita, joita tulee poisoppia, kun mietitään esimerkiksi vammaisten työllistymistä. Nuorten osallistamisen näkökulmasta työnteon mallin tulee muuttua.
Tarvittiin maailmanlaajuinen pandemia, jotta havaittiin, että etätyö on myös tuottavaa työtä. Hybridityö on nykypäivän työmuoto, joka tulisi ottaa käyttöön laajemmin. Se auttaisi nuorten ja vammaisten henkilöiden lisäksi myös kotona työskentelevien naisten pääsyä työmarkkinoille. Monimuotoisen, tasa-arvoisen ja osallistavan työelämän kehittäminen tulee ottaa tulevaisuuden keskusteluiden keskiöön. Myös Suomessa.
Katso tilaisuuden tallenteet, materiaalit ja päätöslauselmat YKn: sivuilta.