Otsikon laulu on mielestäni yksi kauneimpia uusia joululauluja. Siinä lauletaan ”… sanaton on sydämeni kieli”. Tällä hetkellä yleiset tunnelmat ovat monilla apeat ja myös minun mieleni on monessa suhteessa sanaton.
Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi hallitus leikkaa tukea niiltä, jotka yhteiskunnan tukea eniten tarvitsevat. Sosiaalietuuksien leikkaukset ja maksujen korotukset sekä järjestöjen tukeen tehtävät vähennykset osuvat kaikki kipeästi samoihin ihmisryhmiin.
Maailmanpoliittinen tilanne muistuttaa 1930-lukua, ja sotaan varustautumisesta puhutaan yhä avoimemmin. Ydinaseilla uhkaillaan ja harjoitellaan. Ilmastonmuutoksen torjumisessa otetaan takapakkia.
Vaihtoehto itsekkyydelle
Voisimme kai sulkea silmämme ja unohtaa kaikki nuo ikävät asiat toimimalla entistä itsekkäämmin ja yksinkertaisesti keskittymällä vain taloudellisiin kysymyksiin. Voisimme ehkä myös tuntea tyytyväisyyttä jakamalla ihmiset meikäläisiin ja meikäläisten vastustajiin. Voisimme lisäksi rauhoitella itseämme uskottelemalla olevamme ansaitusti paremmassa asemassa. Voisimme kai keskittyä pelkästään itseemme?
Tällainen itsekäs ajattelutapa olisi paljon helpompaa ilman järjestöjä, jotka puhuvat lähimmäisen auttamisesta ja vertaistuesta ja jotka nostavat esille ihmisten hädän. Järjestöjen ihmiskuva ei perustu itsekkyyteen, vaan yhdenvertaisuuteen, tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin. Järjestöt haluavat, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen ilman vastakkainasettelua.
Järjestöjen työlle on näinä aikoina entistä suurempi tarve. Järjestöjen tuesta leikataan, mutta sen ei pidä hiljentää järjestöjen ääntä eikä horjuttaa niiden luomaa yhteisöllisyyttä.
Otsikon laulun sanoin toivon, että järjestöissä lopulta ”syvä rauha leijuu sisimpään” ja olemme ”osa suurta kaikkeutta”. Olemme järjestöissä oikealla asialla, sillä olemme kaltaistemme ihmisten, kanssakulkijoiden, etsijöiden, ystävien ja kaverien asialla.
Itsekkyydelle on oltava vaihtoehto.
You may say I’m a dreamer, but I’m not the only one!
Rauhallista joulun odotusta