Hiki valuu pitkin punaista naamaani. Edessä loistaa punainen Huipputuloiset-kirjan kansi. Helsingin yliopiston Tiedekulma on tupaten täynnä monen elämänalueen ihmistä kuulostelemassa, mitä Suomen suurituloisimmat ihmiset ajattelevat suomalaisesta yhteiskunnasta. Punavärin levittää naamalleni syyskuun alun poikkeuksellinen lämpö, mutta ehkä myös Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjan nostattamat tuntemukset.
”Aloitekyvyttömyyttä tuloluokkien alapäässä”
Suomi komeilee monissa kansainvälisissä vertailuissa kärkisijoilla, mutta tuloiltaan rikkaimmat ihmiset näkevät Kantolan ja Kuuselan tutkimuksessa maan olevan kuilun partaalla ja tarvitsevan suuria uudistuksia: Taloutta pitäisi tehostaa, etenkin julkista sektoria, hallintoa ja sosiaaliturvaa leikata. Ay-liikkeen valta olisi murennettava. Kirjasta välittyy myös pettymys demokratiaan.
Tutkijat jakavat Suomen rikkaimmat tulonsaajat perijiin, ammattijohtajiin ja yrittäjiin.
Ammattijohtajia huolestuttaa se, etteivät tuloluokkien alapäähän sijoittuvat ihmiset kanna vastuuta itsestään, tartu toimeen ja lähde töihin. Ihmisten vastuuta omasta elämästään pitäisi ammattijohtajien mielestä painottaa enemmän. He jakavat ihmiset niihin, jotka yrittävät ja niihin, jotka eivät yritä.
Myös yrittäjätaustaiset haastatellut puhuvat aloitekyvyttömistä ihmisistä tai laiskistuneista työntekijöistä, joita on heidän mielestään etenkin julkisella sektorilla. Ajattelu tiivistyy kirjassa väliotsikkoon Porukka vain istuu ja chillaillee.
Yrittäjän päivänä köyhyyttä kokeneiden kanssa
Seuraavana päivänä 5. syyskuuta istun köyhyyttä kokeneiden ihmisten kanssa Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin tapaamisessa. He ovat tulleet raatiin valitsemaan vuoden parhaita köyhyyttä koskevia artikkeleita, ohjelmia, kolumneja ja blogeja. Raadissa he tekevät lukuisia tunteja vapaaehtoistyötä sen eteen, että köyhyyttä käsiteltäisiin mediassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa analyyttisesti ja köyhyyttä kokevia ihmisiä kunnioittaen.
Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus jaetaan toimittajille laadukkaasta köyhyysjournalismista tänä vuonna neljättä kertaa.
Raatilaiset kertovat tapaamisessa omasta elämästään valottaakseen sitä, mistä näkökulmasta he köyhyyttä katsovat. Joillain jo lapsuuden perhe on elänyt köyhyydessä. Myöhemmin erilaiset sattumukset, yllätykset tai sairaudet ovat jossain vaiheessa suistaneet heidän elämänsä odotetulta ja toivotulta raiteelta toisaalle. Kun kuuntelen heidän elämänsä kulkua, ymmärrän, että sama voi sattua kenelle vaan – ei ehkä kuitenkaan promillelle suurituloisimpia.
Jokaisen tarina on ainutkertainen. Jokaisesta saan ja opin jotain. Mikään ei voisi olla selvempää kuin se, ettei ihmisiä ”tuloluokkien alapäästä” voi niputtaa yhteen ja lyödä päälle vastuuttomuuden ja yrittämättömyyden leimaa.
Yksi raatilaisista huomaa, että 5. syyskuuta on yrittäjien päivä. Hän jatkaa, että yrittäjiä ovat myös köyhyyttä kokeneet tai sitä nyt kokevat: sinnikkäitä elämässään eteenpäin pyrkijöitä kaikista esteistä huolimatta, paljon työtä ja vaivaa näkeviä. Monet tekevät pätkätöitä: odottavat aamuisin, tuleeko kutsu töihin. Monet joutuvat taistelemaan byrokratian kanssa. Ja kaiken tämän keskellä he tekevät vielä vapaaehtoistyötä. En millään ilveellä voisi sanoa heitä laiskoiksi vapaamatkustajiksi.
Köyhyyden asiantuntijoita 32 maasta
Syyskuun puolivälissä Helsinkiin kokoontuu köyhyyden asiantuntijoita 32:sta Euroopan maasta, kun Euroopan köyhyyden vastainen verkosto pitää kaupungissa yleiskokouksensa. Eurooppalaiseen verkostoon kuuluu kansallisia verkostoja, kuten Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin. Näissä taas on mukana köyhyyden vastaisia toimijoita, kuten sosiaali- ja terveysjärjestöjä ja aktiivisia kansalaisryhmiä.
Huipputuloisten lainauksia vilisevän julkisen keskustelun jälkeen olen iloinen, että saan osallistua köyhyyden asiantuntijoiden eurooppalaiseen tapaamiseen, jossa on mukana myös itse köyhyyttä kokevia. On etuoikeus kuulla eri maiden tilanteista ja köyhyyden vastaisesta työstä.
Tutkija Hanna Kuusela sanoi Huipputuloiset-kirjan julkistamistilaisuudessa, että rikkaiden ihmisten haastatteleminen tuntui välillä raskaalta, koska he näkivät Suomen tilanteen niin pessimistisesti.
Ei köyhyyskään ole mieltä iloiseksi vetävä aihe, mutta on hienoa nähdä, että ihmiset voimaantuvat vaikuttamaan omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan. Hienoa on myös se, että tässä eurooppalainen yhteistyö on ihmisten välistä, ymmärrettävää ja arjen parannuksiin pyrkivää eikä vain valtionpäämiehiä ja EU-instituutioita vilisevää korkealentoista kokoustamista.
- Euroopan köyhyyden vastainen verkosto kokoontuu Helsingissä 13.–16.9.2019.
- Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajia voi ehdottaa 2.11.2019 asti. Ehdotuksia voi lähettää osoitteeseen eapn(at)soste.fi
Kirjoittaja työskentelee SOSTEssa erityisasiantuntijana ja toimii Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-Finin sihteerinä.