Valtionvarainministeriön alaisuudessa toimiva hyvinvointialueiden ohjausosasto on monessa yhteydessä tuonut esille, että hyvinvointialueiden johdolta on tullut toiveita, että niiden järjestämisvastuulle kuuluvia velvoitteita tulisi keventää. Toiveen taustalla on se, ettei hyvinvointialueiden valtionrahoituksen määrä riitä kaikkien lakisääteisten sote-palveluiden järjestämiseen.
Kaikki hyvinvointialueet ovat joutuneet tekemään merkittäviä sopeuttamisohjelmia, jotka sisältävät muun muassa terveysasemien lakkauttamisia, asiakasmaksujen nostoja ja henkilöstövähennyksiä.
Kehysriihessä hallitus vastasi tähän toiveeseen perusterveydenhuollon hoitotakuun kiristystä purkamalla, sairaaloiden yöpäivystystä vähentämällä, iäkkäiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitusta laskemalla, asiakasmaksuja korottamalla sekä sosiaalihuollon palveluvalikoiman rajaamisella 100 miljoonalla eurolla.
Uudet päätökset vähentävät hyvinvointialueiden rahoitusta nettomääräisesti yhteensä noin 350 miljoonaa euroa vuonna 2025 ja noin 550 miljoonaa euroa vuonna 2028. Velvoitteiden keventäminen ei siis mitenkään vahvista hyvinvointialueiden taloutta, vaan vähentää alueiden rahoitusta samassa suhteessa kuin velvoitteet vähenevät.
Sittemmin hyvinvointijohtajat ovatkin yhteisessä kannanotossaan todenneet, että osa kehysriihessä kaavailluista muutoksista on ristiriidassa hyvinvointialueille asetettujen tavoitteiden kanssa ja ovat huolissaan lisäsopeutusten kohdistumisesta ihmisten arkeen.
Tulevaisuudessa valtio korvaa vähemmän hyvinvointialueiden kustannuksia
Kehysriihipäätöksen lisäksi hyvinvointialueiden rahoitusmalliin esitetään ”kannustavuutta lisääviä” muutoksia. Parhaillaan lausunnoilla olevan lakiesityksen mukaan hyvinvointialueiden rahoitusmallia muutettaisiin siten, että toteutuneiden kustannusten koko maan tasolla tehtävää jälkikäteistarkistusta lasketaan portaittain lisäämällä malliin niin kutsuttu hyvinvointialueiden omavastuu.
Tämä tarkoittaa sitä, että valtion ruuvi kiristyy entisestään ja jatkossa hyvinvointialueiden kustannuksista korvataan entistä vähemmän. Hyvinvointialueiden on siis löydettävä lisää säästökohteita.
Leikkausten kokonaisvaikutusten arviointi puuttuu
Miten leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen sitten tulevat näkymään hyvinvointialueilla asuvien ihmisten arjessa? Mitään kokonaisvaikutusten arviointia ei ole tehty. Erittäin perusteltu pelko on, että leikkaukset tulevat osumaan samaan, jo valmiiksi heikossa asemassa olevaan ihmisryhmään, joihin hallituksen muutkin leikkaukset osuvat.
Jonotusaika hoitoon uhkaa pidentyä, vanhusten hoivan laatu saattaa kärsiä, sote-palveluita on entistä vähemmän saatavilla ja jäljelle jäävien palveluiden asiakasmaksut nousevat.
Sosiaali- ja terveysalan yhdistykset toimivat eri ihmisryhmien parissa. Niiden toiminnassa korostuvat lapsiperheet, sairauksien hoito ja ikääntyneiden tuki. SOSTE vaatii sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestönä, että leikkausten vaikutuksista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointiin tehdään huolellinen kokonaisarviointi ennen päätöksentekoa.
