Toiminnanjohtajaverkoston kokoontumisessa joulun alla leijaili kriittinen henki. Moni koki rahoittajan tunkeutuvan avustuspäätöksissään syvälle järjestöjen autonomiaan, ottavan hallituksen ja toimivan johdon paikan.
Kokoontumisen jälkeen SOSTE teki pika-aikataululla kyselyn toiminnanjohtajille, ja se paljasti selkeän polarisaation toiminnanjohtajien mielipiteissä. Huonoa on se, että leikkaukset rahoitukseen ja kasvava ohjaus näyttävät osuvan samoihin järjestöihin. Erittäin huonoa on se, että oikeastaan kukaan ei uskalla kertoa omasta järjestöstä esimerkkinä nimellään – pelätään.
Yhdistyslain mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille ja edelleen hallitukselle – tämä on autonomisen, yleiseksi hyväksi toimivan järjestökentän perusidea. Tätä eivät tunnu kaikki hyväksyvän tai ymmärtävän. Haluaako poliittinen järjestelmä ja virkamieskoneisto todella ottaa järjestökentän hallinnon jatkeeksi, kuten itäisessä naapurissa.
Alla muutama esimerkki käsiohjauksesta. Nämä ovat suoria sitaatteja STEAn tuottamista papereista:
STEA ei hyväksy avustetun toiminnan kustannukseksi Ruotsin terveyspalveluista tilattua raporttia, koska hankintaa ei ollut ilmoitettu avustushakemuksella.
Kyseistä koulutusohjelmaa ei ole esitetty avustushakemuksessa.
Tarkastuksessa havaittiin, että avustuskohteella on laadittu merkittävä määrä lausuntoja ja tehty edunvalvontatyötä, vaikka näitä toimintoja ei ole mainittu avustuskohteen käyttötarkoituksessa. — lausuntojen laatimista tehdään myös muissa avustuskohteissa.
Näiden lisäksi viranomaiset antavat papereissaan ymmärtää, että järjestöjen toimintaedellytysten vinkkelistä EU-edunvalvontaa ei tarvita, kaikki ulkomaanmatkat ja niiden osallistujat pitäisi tietää jo hakuvaiheessa, ja että kaikki toiminnalliset ja tehtäväkuvien muutokset tulisi hyväksyttää ministeriössä. Lisäksi pidetään kustannusten kirjausten näkökulmasta ongelmallisena sitä, että järjestön eri tiimit tekevät yhteistyötä keskenään ja kaikkien asiantuntemusta käytetään parhaalla mahdollisella tavalla.
Lainsäädäntö edellyttää, että hakemuksessa annetaan oikeat ja riittävät tiedot. Jos se merkitsee mm. yksittäisten koulutusten ja raporttien hankintaa tai jokaisen työtehtävän kuvaamista, on rima asetettu todella alas.
Sellainen maailma, jossa järjestöjen kaikki toiminta lukitaan kiinni puoleksitoista vuodeksi, ja maailman muutokseen vastaaminen tulee riippuvaiseksi ministeriön virkamieheltä saatavasta luvasta, on täydellisesti vastoin vapaan kansalaistoiminnan ideaa. Samaan aikaan järjestöjä siis kannustetaan ketteryyteen ja ketteryydestä tehdään riippuvaista ministeriöstä saatavasta luvasta.
On aika kysyä, haluaako poliittinen järjestelmä tätä Suomessa. Uskotaanko todella, että Kruununhaassa asuu viisaus siitä, milloin ja kuka matkustaa, kuka ja millaiseen koulutukseen henkilökunta osallistuu tai miten työntekijöiden työnkuvia kehitetään?
Byrokratiatalkoita voisi jatkaa tästä.