Tämän vaalikevään blogisarjan teemana kerrottiin olevan ”Miten tulevaisuuden hyvinvointi tehdään?”. Aloin ensiksi pohtimaan kaikkia merkityksiä, mitä tähän muutaman sanan virkkeeseen sisältyy. Tulevaisuus, hyvinvointi, miten? – isoja sanoja kaikki jo yksinäänkin.
Ensinnäkin suomalaisilla puolueilla on hyvinvoinnin laajaan käsitteeseen keskenään hieman erilaiset lähestymistavat. Mitkä kaikki politiikan palaset siihen hyvinvointiin vaikuttavatkaan, ja mistä olisi syytä olla huolissaan? Toiset eivät ole järin huolestuneita esimerkiksi yksityisautoilun kallistumisesta, toisia ei huoleta ulkomaisen halpatyövoiman vaikutukset suomalaiselle työntekijälle, eikä toisia liiemmin tunnu hetkauttavan epäterveeseen suuntaan kehittyvä EU-integraatio. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että meitä perussuomalaisia nämä huolettavat.
Kun sitten mennään hyvinvoinnin konkreettiseen ytimeen: vanhustenhoitoon, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja niin edelleen, suomalainen puoluekenttä ei ainakaan kansainvälisin silmin katsottuna ole täysin levällään. Ei ole suomalaisen politiikan valtavirtaa, että joku kovaan ääneen vaatisi esimerkiksi näitä kolmea tonttia suuren leikkurin alle. Tai että joku esittäisi, että joku näistä yhteiskunnan kivijaloista pitäisi purkaa maan tasalle ja järjestää täysin uudelleen, ei ainakaan sote-uudistuksen jälkeen. Murtumia halutaan paikata, lisäkiviä muurata ja tukirakenteita vahvistaa, se on selvää. Ja siihen jokaiselta puolueelta löytyy omasta mielestään parhaat työkalut.
Taitoa on, mutta mistä rahat?
Blogisarjan teemaksi sopisikin aivan hyvin myös ”Miten tulevaisuuden hyvinvointi maksetaan?”. Se taitaa olla se suurin ja vaikein kysymys, joka tulevaisuuden hyvinvoinnin tekemisessä suomalaisia huolettaa. Nykyisen hyvinvoinnin maksaminenkin kun tapahtuu velaksi ja siltikin asioita joudutaan lykkäämään vielä korjausvelaksi. Jos rahapuoli olisi ratkaistu, niin meiltä kyllä löytyy terveydenhuollon, koulutuksen ja teknologian saralla aivan maailman huippua olevaa osaamista. Tekemisen taidosta tämä ei siis tule jäämään kiinni.
Perussuomalaisia välillä soimataan siitä, että emme olisi talouspuolue, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Mutta minkälaisia talouspuolueita ovat ne, joiden mielestä valtion velkaan on voinut suhtautua huolettomasti? Valtion korkomenot nimittäin karkaavat valtiovarainministeriön arvion mukaan tänä vuonna jopa 2,4 miljardiin euroon. Sekin raha on pakko jostain ottaa joko leikkaamalla, verottamalla tai velkaantumalla.
Entä minkälaisia talouspuolueita ovat ne, joiden mielestä viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitysapuun laitetut reilut kymmenen miljardia euroa on täysin ok, tai jopa liian vähän? Tämä siis siitä huolimatta, että samaan aikaan valtion velka on lisääntynyt yli 50 miljardilla. Kehitysapu on siis rullannut velaksi ja puolueet, jotka sitä haluavat entisestään lisätä, rahoittaisivat sen käytännössä lisävelalla, elleivät vastineeksi tohdi esittää veronkorotuksia tai leikkauksia suomalaisten palveluihin. Huonoja ratkaisuja mielestämme kaikki.
Ihmettelen myös niitä ”talouspuolueita”, joiden mielestä oli järkevää, että heikosti taloutensa hoitaneita EU-maita palkittiin suomalaisten verovaroista tehtävin miljardiluokan tulonsiirroin. Varsin valikoivaa talouspoliittista puhetta on sekin, että maahanmuutto esitetään automaattisesti hyvänä asiana ja julkisen talouden ongelmien ratkaisuna, mutta perussuomalaisia lukuun ottamatta ei kuule puhuttavan juurikaan julkiselle taloudelle koituvista negatiivisista elinkaarivaikutuksista, joita tietyistä maista tulevilla maahanmuuttajilla keskimäärin on.
Perussuomalainen ratkaisu
Millainen ratkaisu se sellainen on, joka entisestään heikentää tilannetta, jota yritetään korjata? Huono, sanoisin. Kyllä meillekin maahanmuutto käy, kunhan meillä on reunaehdot, jotka varmistavat sen olevan meille kannattavaa. Tämä taas ei tunnu käyvän muille puolueille, joten avoimen maahanmuuttopolitiikan kannattaminen taitaa liittyä johonkin muuhun kuin julkistaloudellisiin perusteisiin. Meille käy myös eurooppalainen yhteistyö, joka vie maanosaa, mutta aina myös Suomea eteenpäin. Integraatio itsessään ja kansallisvaltioiden häivyttäminen ei meitä yhteistyöhön motivoi.
Näitä aiemmin käsittelemiäni esimerkkejä valtion menoista yhdistää se, että ne kaikki vaikuttavat laskevasti suomalaiseen hyvinvointiin – silloiseen, nykyiseen tai tulevaan. Velka on voinut luoda illuusion, että näin ei olisi, mutta joskus sekin on maksettava. Käsiteltyjä esimerkkejä yhdistää myös se, että meidän taloudellinen ajattelumme poikkeaa kaikissa näissä oleellisesti muista puolueista.
Kuvitteellinen perussuomalainen yksipuoluehallitus ei olisi selvinnyt viime vuosista ilman velkaa, mutta se olisi selvinnyt pienemmällä velkamäärällä, eli siis enemmän suomalaisten hyvinvointia säilyttäen. Tämä siksi, koska me olemme valmiita priorisoimaan siten, että me Suomessa laitamme suomalaisten hyvinvoinnin etusijalle. Se koskee niin nykyistä kuin tulevaisuudenkin hyvinvointia.
Tässä piilee yksi ratkaisun avain siihen kysymykseen, että miten tulevaisuuden hyvinvointi tehdään. Priorisoimalla. Yksi voi jäädä odottelemaan uutta Nokiaa, toinen vihreän siirtymän tuomaa luvattua vaurautta ja kolmas muita maita onnistuneempaa kotouttamista. Me haluamme kuitenkin olla jalat maassa ja varmistaa suomalaisten hyvinvoinnin säilymisen, vaikka kaikki nämä osoittautuisivat jälkikäteen utopiaksi. Se vaatii realistisempaa ja enemmän Suomen etua valvovaa politiikkaa – siis perussuomalaisempaa politiikkaa.
Sebastian Tynkkynen
kansanedustaja, Perussuomalaisten 3. varapuheenjohtaja
sebastian.tynkkynen@eduskunta.fi
www.sebastiantynkkynen.com
Puolueiden blogisarja: Miten tulevaisuuden hyvinvointi tehdään?
Kevään eduskuntavaaleissa päätetään hyvinvointiyhteiskuntamme tulevaisuudesta. SOSTEn vaaliblogisarjassa puolueet kertovat keinonsa hyvinvointiyhteiskuntamme turvaamiseksi seuraavalla hallituskaudella. Miten taataan laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut ja pidetään huolta niistä, joiden ääni ei kuulu? Miten turvataan ihmisten riittävä toimeentulo, ja miten työmarkkinat huomioivat heidät, jotka eivät pysty kokoaikatyöhön tai joiden työkyky on heikentynyt? Miten ilmastokriisiä torjutaan oikeudenmukaisesti? Mikä on sote-järjestöjen rooli hyvinvointiyhteiskunnassamme? Blogisarja alkaa 1.2.2022 ja jatkuu vaaleihin asti. Kirjoitusten järjestys on arvottu.