Sosiaali- ja terveyspalveluiden kriisiytyminen jatkuu. Nyt tilanne on nopeasti rauhoitettava eikä enää pidä jatkaa suomalaisten palveluita heikentäviä paniikkiratkaisuja. Pitää tunnustaa tosiasia, että nykyisellä sote-mallilla ei pystytä riittäviä palveluita tuottamaan eikä vastaamaan tulevaisuuden palvelutarpeeseen.
Sote-palvelut luovat kansalaisille terveyttä, turvaa ja hyvinvointia. Kansalaiset arvostavat sote-palveluitaan ja hyvää maanpuolustusta. Suomen terveydenhuollolle tarvitaan selkeä visio, mitä ovat sote-palvelumme kymmenen vuoden kuluttua.
Hyvinvointialueiden rakenteet muuttuvat
Hyvinvointialueita sote-uudistuksessa muodostettiin liikaa. Rahaa kuluu hallintoon ja ympäri Suomea erilaisten toimintamallien sekä järjestelmien kehittämiseen. Erikoissairaanhoito tulee jatkossa muodostaa nykyisten viiden yliopistosairaalan ympärille. Tämä voitaisiin toteuttaa huolellisesti valmistellen vuoteen 2030 mennessä. Hyvinvointialueiden määrä tulee vähenemään ”luontaisen poistuman” kautta alueiden elinvoiman heikentyessä. Nykyisen hallituksen tulisikin ohjata hyvinvointialueita entistä voimakkaammin yhdenmukaistamaan toimintaa sekä järjestelmiä jo nyt viiden nykyisen yhteistyöalueen rajojen mukaisesti.
Paniikkisäästöt aiheuttavat terveyden korjausvelkaa
Säästötoimet sekä peruspalveluihin että erikoissairaanhoitoon aiheuttavat ongelmia suomalaisten terveyteen. Ihmisille syntyy huomattavaa ”korjausvelkaa”, jota sitten myöhemmin kalliisti puretaan. Lääkäriin pääsyn vaikeutuminen ja viivästyminen sekä hoitotakuuajan pidentäminen lisäävät hoidon tarvetta sekä kustannuksia. Joissakin tapauksissa digivastaanotoilla ensikontaktia on voitu nopeuttaa mutta käytännönkokemusten mukaan hoidon jatkuvuus kärsii ja sirpaloituu.
Ihmiset joutuvat ottamaan saman asian takia useita kertoja yhteyttä, että potilaan koko hoito saadaan valmiiksi. Tämä ei ole potilaslähtöistä palvelua. Vika tässä ei ole terveydenhuollon ammattilaisissa vaan järjestelmässä. Toiminnan kehittämisessä pitää panostukset laittaa siihen, että käytössä olevilla resursseilla saadaan mahdollisimman paljon ihmisille terveyttä.
Omalääkäri ja omahammaslääkäri jokaiselle suomalaiselle
Merkittävää terveyshyötyä perustason palveluissa saadaan ottamalla käyttöön omalääkärimalli. Omalääkärimallissa lääkärin tulee saada valita, toimiiko hän julkisessa tehtävässä vai yrittäjyyspohjalta ammatinharjoittajana. Erittäin oleellista on, että omalääkärimallia ei heti alkuun tapeta liian jäykällä ja byrokraattisella toimintatavalla. Lääkärit haluavat keskittyä omaan työhönsä eivätkä erilaisten kilpailutusasiakirjojen, hallinnollisten seurantalomakkeiden- ja raportointien tekemiseen.
Omalääkäritoiminnan aloittamisen pitää olla helppoa sekä lupaprosessien että palvelun tuottajaksi ilmoittautumisen suhteen. Mikäli omalääkärimalliin halutaan laajasti lääkäreitä mukaan, olisi järkevää miettiä myös työterveyshuollon lääkäreiden mukaan ottamista omalääkärijärjestelmään. Työterveyslääkärit voisit tuottaa niin sanotut perustason sairaanhoitopalvelut omille potilailleen. Nyt työterveyden kustannukset maksavat työnantajat ja työntekijät. Työterveyteen lääkäreiden saaminen on ollut helpompaa kuin terveyskeskuksiin. Näin saataisiin eri palveluntuottajat mukaan tukemaan suomalaisten hyvinvointia. Omalääkäri tuntee potilaan, ja turhilta tutkimuksilta ja lähetteiltä vältytään.
Tämän omalääkärimallin tulee koskea myös suun terveydenhuoltoa, eli jokaisella suomalaisella tulee olla oikeus valita omahammaslääkäri vuoteen 2030 mennessä. Perusterveydenhuollossa hoitoon pääsyn tavoiteaika tulee olla 1 viikko. Omalääkäri ja -hammaslääkäri mallilla voidaan parhaalla mahdollisella tavalla turvata hoidon jatkuvuus.
Hoitoon pääsyä tulee nopeuttaa
Valtava säästöpotentiaali on palvelutuotannon kehittämisessä. Hoitoon pääsyä pitää pystyä nopeuttamaan huomattavasti. Hoitotakuuaikojen pidentäminen ei ole järkevää. Jonot eivät paranna, ja hoitoon on päästävä nopeasti, kun siihen on tarve. Potilasvalinnassa ja hoidontarpeen arvioinnissa on pystyttävä nykyistä parempaan, vaikka osittain tekoälyä hyödyntäen. Ne, jotka hyötyvät tarjolla olevasta hoidosta, tulisi myös hoitaa viiveettä. Nyt esimerkiksi työikäisiä joutuu kohtuuttomien säästötoimien takia ylipitkiin hoitojonoihin. Tekonivelleikkauksiin jonotetaan jopa 1,5 vuotta.
Yksi työikäisen sairauspoissaolopäivä maksaa yhteiskunnalle 420 euroa. Vuona 2023 työikäisten sairauspoissaolopäiviä oli yli 17 miljoonaa päivää. Tästä kertyy yhteiskunnallista menetystä noin 7 miljardia vuodessa. Vanhuksilla hoitoon pääsyn viivästyminen voi viedä lopullisesti kotona pärjäämisen kyvyn ja johtaa ympärivuorokautisen asumispalvelun piiriin, ja näin kustannukset jälleen lisääntyvät. Palveluprosessien kehittämisellä ja yhdenmukaistamisella on saatavissa satojen miljoonien säästöt.
Työllisyysalueille uudenlaista yhteistyötä
Uusien työllisyysalueiden, hyvinvointialueiden, kuntien sekä alueen työterveyspalveluiden tuottajien välille olisi tarpeellista rakentaa hyvä yhteistyöverkosto. On erittäin oleellista päästä tukemaan työelämän ulkopuolella olevia terveyden ja työkyvyn suhteen. Joissakin tapauksissa jäljellä olevaa työkykyä ei enää ole, ja nämä ihmiset saattavat joutua täysin kohtuuttomaan byrokratian pyöritykseen ennen kuin työkyvyttömyys terveydellisin perustein todetaan.
Hyvällä toimijoiden välisellä yhteistyöllä pystytään paremmin ohjaamaan ihmisiä esimerkiksi lääkinnällisen tai ammatillisen kuntoutuksen piiriin, työkokeiluihin, osakuntoutustuelle, osasairauspäivärahalle tai tarvittaessa sairaanhoidon palveluihin. Näiden avulla ihmisen jäljellä olevaa työkykyä voidaan tukea sekä saada työpanosta työnantajille.
Sote-järjestöjen kanssa tiiviimpää yhteistyötä
Sote-järjestöjen roolin parantaminen hyvinvointialueiden ja kuntien kanssa edellyttää tiiviimpää yhteistyötä, selkeämpiä rakenteita ja resurssien tehokasta hyödyntämistä. Hyvinvointialueet ja kunnat voivat luoda säännöllisiä yhteistyöfoorumeita sote-järjestöjen kanssa. Lisäksi järjestöjen rooli voitaisiin virallistaa osaksi palveluketjuja esimerkiksi kumppanuussopimuksilla. Tärkeää on myös, että järjestöt voivat osallistua alueellisten hyvinvointisuunnitelmien laadintaan.
Järjestöille osoitettua rahoitusta tulee myös kehittää
Tarvitaan pitkäjänteisempiä ja ennakoitavampia rahoitusmalleja järjestöjen toiminnalle. Epävarma rahoitus ei anna mahdollisuuksia riittävästi toiminnan kehittämiseen. Järjestöjen avustusten hakemista ja raportointia voisi yksinkertaistaa, jotta järjestöt voivat keskittyä varsinaiseen työhön. Täytyy luoda uudenlaisia kumppanuusmalleja, kuten palvelusetelit tai hankintasopimukset, joita voidaan hyödyntää järjestöjen palveluiden tukemisessa.
Kansalaisten osallisuuden lisääminen pitäisi olla keskeinen tavoite
Järjestöt voisivat toimia linkkinä asukkaiden ja hyvinvointialueiden välillä, esimerkiksi asiakasraadit ja vertaistoiminta voivat vahvistaa palveluiden käyttäjälähtöisyyttä. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi hyödyntää järjestöjen osaamista erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tavoittamisessa.
Täytyy muistaa, että palvelut ovat meitä suomalaisia varten, ja me haluamme turvata jokaiselle suomalaiselle hoitoon pääsyn. Terveys- ja sosiaalipalvelualan henkilöstölle on myös taattava hyvät työntekemisen edellytykset. Ilman ammattilaisia meillä ei ole myöskään palveluita.
Panu Peitsaro
Terveydenhuollon erikoislääkäri, hammaslääkäri
Liike Nytin varapuheenjohtaja
Kirjoitus on osa SOSTEn blogisarjaa, joka tuo esiin puolueiden näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalveluista vuoden 2025 kunta- ja aluevaalien alla. Kirjoitukset eivät edusta SOSTEn kantoja, ja tekstien järjestys on arvottu. Tutustu sarjan muihin blogikirjoituksiin SOSTEn kunta- ja aluevaalisivuilla.