Kun aloimme maaliskuussa 2020 suunnittelemaan uutta Sosiaalibarometriä, odotimme synkkiä tuloksia. Koronapandemia on pelottava maailmanlaajuinen katastrofi, jonka voi odottaa horjuttavan perusteellisesti turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia.
Kukaan ei voinut välttyä koronan vaikutuksilta siihen, miten liikuimme ja keitä tapasimme, miten teimme töitä ja miten vietimme vapaa-aikaa. Monien tulevaisuuden suunnitelmat romuttuivat. Lyhyessä ajassa sadattuhannet menettivät työpaikkansa tai lomautettiin. Aikaisemmat kevään 2020 kyselytutkimukset antoivat odottaa monenlaisten huolien kasvavan.
Hyvinvointikyselyiden yleinen haaste on, että kysymysten vaihteleva sanamuoto ja kyselyn ajankohta vaikuttavat vahvasti tuloksiin. Luotettavamman kuvan tilanteesta saa vertailemalla samalle kohderyhmälle eri vuosina tehtyjä kyselyjä. Sosiaalibarometrissä on kysytty vuodesta 1997 alkaen sosiaali- ja terveydenhuollon, Kelan ja TE-palvelujen näkökulmasta arviota väestön hyvinvoinnin kokonaistilanteesta. Tämä on vuodesta 1991 toteutetun Sosiaalibarometrin suuri vahvuus.
Arvioijina ovat näiden sektorien johtajat, jotka ovat antaneet vuosi vuodelta korkeampia arvioita väestön kokonaishyvinvoinnista. Arvelimme, että koronakevät toisi arvioihin notkahduksen, jonka suuruus antaisi mittarin siitä, miten vakavasti epidemia vaikuttaa koko väestön hyvinvointiin.
Tärkeää on huomata, että kysymys koskee nimenomaan koko väestön hyvinvointia. Kriisitilanteissa korostuvat niiden ihmisten kokemukset, joita kriisi koskettaa välittömästi.
Kokonaishyvinvointi Sosiaalibarometrin historian korkein
Todella suuri yllätys oli se, että vastaajat eivät arvioineet väestön kokonaishyvinvointia huonommaksi – vaan paremmaksi kuin aikaisempina vuosina. Koronaepidemiasta huolimatta (tai juuri sen johdosta) 88 prosenttia johtajista arvioi väestön hyvinvoinnin hyväksi tai melko hyväksi. Osuus on korkein koko Sosiaalibarometrin historiassa. Vain alle prosentti vastaajista piti nykytilannetta huonona, kun edellisvuonna vastaava osuus oli lähes nelja prosenttia.
Sosiaalibarometrissä on tiedusteltu aikaisempina vuosina väestön kokonaishyvinvointia asteikolla yhdesta kymmeneen. Toukokuussa 2020 keskiarvo oli 7,43, mika sekin on korkein mitattu arvo vuosina 2011–2020.
Täysin odotuksista poikkeava tulos vaatii uusia tulkintoja. Myönteinen arvio hyvinvoinnin kokonaistilanteesta viittaa siihen, etta koronaepidemian kielteiset vaikutukset kansalaisten hyvinvointiin kohdistuivat väestön vähemmistöön: sosiaali- ja terveyspalvelujen, TE-toimistojen ja Kelan ammattilaisten arvion mukaan väestön hyvinvointi kokonaisuudessaan ei vähentynyt, vaan itse asiassa parani. Tulos haastaa aikaisemmat tutkimukset ja eritoten mediakeskustelun ja poliittisen keskustelun antaman kuvan koronaepidemian vaikutuksista. Kriisiaikana ongelmat ja uhat saavat enemmän huomiota kuin kriisin mahdolliset myönteiset vaikutukset.
Hieman vastaava tulos saatiin Elinkeinoelämän valtuuskunnan keväisessä kyselyssä, jonka mukaan poikkeuksellisen suuri osuus vastaajista, 86 prosenttia, ajatteli, että on onni ja etuoikeus olla suomalainen. Edellisen kerran samassa kyselyssä oli saatu yhtä korkeita lukemia 1980-luvulla.
Sosiaalibarometri täydentää kuvaa väestön hyvinvoinnista
Emme tiedä tarkkaan, miksi Sosiaalibarometrin vastaajat arvioivat väestön kokonaishyvinvoinnin parantuneen. Voisiko kyse olla siitä, että epidemian aikana ihmisillä oli enemmän aikaa olla yhdessä samassa taloudessa asuvien kanssa? Eri selvitykset ovat osoittaneet, että etätyö otettiin myönteisesti vastaan. Kiirettä ja työpainetta oli ehkä aikaisempaa vähemmän. Ei liene mahdotonta sekään, että vastaajien oma tilannekin on vaikuttanut arvioon. Kun kiireisten johtajien ja heidän lähipiirinsä olosuhteet ovat kehittyneet myönteisesti, he ovat saattaneet yleistää kokemustansa myös muuhun väestöön.
Sen sijaan vastausaktiivisuus tuskin selittää tulosta. Vaikka kyselyihin vastataan yhä heikommin, tällä kertaa Sosiaalibarometriin vastanneita oli selvästi enemmän kuin edellisvuonna. Peräti 273 johtajaa oli ehtinyt vastaamaan, kun edellisvuonna vastaajia oli 229. Indikaattori kiireen helpottamisesta ehkä sekin.
Tässäkin kyselyssä vastausajankohta on voinut vaikuttaa tuloksiin. Epidemian huippu oli ohitettu kyselyajankohtana, eivätkä pahimmat uhkaskenaariot olleet toteutuneet. Vain hyvin pieni osa väestöä oli saanut koronatartunnan. Toisaalta monet kielteiset vaikutukset – esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyys ja ylivelkaantuminen – olivat vielä tulevaisuuden uhkakuvia. Vastaajilta kysyttiin arviota hyvinvoinnin kokonaistilanteen kehittymisestä vuoden päähän. Nämä arviot olivat keväällä 2020 synkempiä kuin vuotta aikaisemmin.
Kuva poikkeustilan hyvinvointivaikutuksista täsmentyy vähitellen. Perjantaina 3.7. julkaistava Sosiaalibarometri 2020 kertoo, että puutteistaan huolimatta kyselytutkimus voi täydentää tärkeällä tavalla hallinnollis-tilastollisia aineistoja. Jatkotutkimuksessa on kiinnostava selvittää, voisivatko nyt välttämättömyyden pakosta syntyneet uudet käytännöt, kuten etätyö, parantaa hyvinvointia myös normaalioloissa. Kiinnostavaa on myös seurata, muuttuvatko väestön arvostukset tässä suhteessa pysyvästi.
Heikki Hiilamo, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
Sakari Karvonen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
Lars Leemann, tutkija, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL