Kun sote-alan järjestöissä työskentelevät kohtaavat keskenään, on lähes ensimmäinen kysymys nykyään, kuinka paljon teiltä lähtee rahoitusta ja onko muutosneuvottelut jo aloitettu. Orpon hallitus päätti kehysriihessä leikata sosiaali- ja terveysalan järjestöavustuksia hallituskauden loppuun mennessä 130 miljoonalla eurolla. Jo ensi vuonna valtionavustussumma on peräti 80 miljoonaa euroa vähemmän vuoden 2024 avustustasoon verrattuna. Aikaa sopeuttamiseen ja sopeutumiseen ei siis juuri ole.
STEA linjasi syyskuussa, mihin ensi vuodelle suunnitellut leikkaukset tullaan pääpiirteissään kohdistamaan, mutta yksittäisten järjestöjen avustusehdotukset tulevat perinteisesti julki joulukuun alkupuolella. Moni järjestötyöntekijä odottaa tuota ajankohtaa aina kauhunsekaisin tuntein. Jatkuuko toiminta seuraavana vuonna, kenen työt jatkuvat ja miten kohderyhmän käy? STEAn vuonna 2022 kokoamien toimintatietojen mukaan STEA-avustusta saaneiden järjestöjen yhteenlaskettu henkilöstömäärä oli noin 24 000. Leikkaukset koskevat siis laajaa joukkoa eri järjestöissä työskenteleviä.
Muutosneuvottelua muutosneuvottelun perään
SOSTEn avustusta leikattiin merkittävästi jo vuonna 2018, minkä seurauksena SOSTEssa käytiin raskaat yt-neuvottelut. Tuolloin kuusi henkilöä irtisanottiin, kaksi siirrettiin toiselle työnantajalle ja kahden määräaikaista sopimusta ei jatkettu. Välissä käytiin vielä useampia pienempiä muutosneuvotteluita, mutta joulun alla 2023 tuli uusi isompi pommi, kun STEA:n avustusehdotus SOSTElle oli täysin yllättäen huomattavasti pienempi kuin mitä oli haettu. Lopullinen avustuspäätös saatiin erilaisten kummallisten vaiheiden jälkeen vasta helmikuun lopussa. Melkein kolmen kuukauden odottelu oli henkilöstölle kaikessa epätietoisuudessaan erittäin raskasta aikaa, ja sitä voisikin hyvin kuvata löysässä hirressä roikkumiseksi. Ei ihme, että moni pitkäaikainen kollega päätyikin tuona aikana vaihtamaan työpaikkaa. Toisaalta heidän irtisanoutumistensa myötä vältyttiin irtisanomisilta, mutta sostelaisia oli nyt kymmenkunta vähemmän.
Kaikkein pahimmalta skenaariolta vältyttiin vielä. Ainakin toistaiseksi. Muutosneuvottelujen jälkeen työyhteisö joutuu kuitenkin aina uudestaan rakentamaan luottamuksen johtoa ja toisiaan kohtaan. Usein tehtävänkuviin tulee muutoksia ja on perehdyttävä uusiin asioihin, luotava uudet sidosryhmäkontaktit ja luovuttava jostain. Ne eivät ole mitään pieniä asioita ja vievät aikaa. Kun muutosneuvottelut toistuvat tiheään, on usein vielä edellisistä neuvotteluista toipuminen kesken. Se repii vanhoja haavoja auki.
Uusi normaali
Nyt yt-neuvotteluista, muutosneuvotteluista ja säästöistä on tullut arkipäivää niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla. Epätietoisuus tulevasta tuntuu olevan uusi normaali. Ikävintä on jatkuva puolustuskannalla oleminen järjestöihin osoitetun epäluottamuksen lisäännyttyä. Hiljattain julkaistussa Järjestöbarometrissa 2024 järjestöjohtajista kaksi kolmesta nimesi keskeisimmäksi huolekseen taloudelliset toimintaedellytykset. Huolen toiminnan rahoituksen riittämättömyyteen sekä toiminta-avustusten ja avustusjärjestelmän epävarmaan tulevaisuuteen, mikä uhkaa järjestöjen mahdollisuuksia toimia edustamiensa ihmisryhmien hyväksi.
Järjestöt pyrkivät minimoimaan leikkausten kielteisiä vaikutuksia siten, etteivät ne kohdistu tukea tarvitseviin ihmisiin. Avustusleikkaukset johtavat kuitenkin monissa järjestöissä henkilöstön irtisanomisiin ja toiminnan supistamiseen. Usea SOSTEn jäsenjärjestö on jo aloittanut tai on aloittamassa muutosneuvottelut. SOSTEen tälle vuodelle kohdistunut 500 000 euron avustusleikkaus johti henkilöstömme supistumiseen 10 hengellä. Tästä voi itse kukin päätellä, että pahimmassa tapauksessa meitä järjestötyöntekijöitä on sosiaali- ja terveysjärjestöissä ensi vuonna useampi sata vähemmän.
Minttu Ojanen on SOSTEn luottamusmies ja Päivi Kiiskinen SOSTEn luottamusvaltuutettu.