”Talous toipuu taantumasta, mutta julkinen talous pysyy sitkeästi alijäämäisenä”, kertoo valtiovarainministeriön (VM) jokasyksyinen kasvuennuste.
VM ennustaa Suomen talouden kasvavan 1,7 prosenttia ensi vuonna. Tämä johtuu pääosin ulkomaankaupan elpymisestä, inflaation hidastumisesta ja korkotason alenemisesta. Toisaalta julkisen alijäämän ennustetaan jäävän yhä 3,2 prosenttiin BKT:sta vuonna 2025.
Miten VM:n ennusteeseen on syytä suhtautua?
Liiallista optimismia?
Kuvio 1 näyttää, miten paljon talouskasvua VM on ennustanut ensi vuodelle joka syksy vuodesta 2017 lähtien (vaaleanpunainen viiva). Kuviosta on jätetty pois vuotta 2020 koskeva ennuste, koska koronapandemia oli niin sanotusti ennustamaton kriisi. Lisäksi kuvioon on piirretty Suomen todellinen talouskasvu (musta viiva) vuosina 2018–2023 sekä vuotta 2024 koskeva ennuste, joka on otettu VM:n omasta, juuri julkaistusta ennusteesta.
Kuviosta nähdään, että VM on liioitellut ensi vuoden talouskasvua keskimäärin 0,9 prosenttiyksiköllä vuodesta 2017 lähtien. VM vähätteli ensi vuoden kasvua ainoastaan vuonna 2020, jolloin se aliarvioi ensi vuoden kasvua 0,2 prosenttiyksiköllä. Kun VM:n tuoretta ennustetta tarkastellaan tästä näkökulmasta, ei ole kohtuutonta esittää, että juuri julkaistuun ennusteeseen voi hyvinkin sisältyä aiheetonta optimismia.
Lue lisää: Miten osuvia suomalaiset talousennusteet ovat?
Ylioptimistiset kasvuennusteet ovat haitallisia etenkin silloin, kun niiden perusteella tehdään talouspoliittisia päätöksiä. Mikäli Suomen talous ei ennusteista huolimatta kasvakaan ensi vuonna, leikkaustoimenpiteet ajoittuvat erityisen haitallisesti ja taloudellinen kehitys kärsii.
Lue lisää: Taas lisää leikkauksia
Julkinen velka ja talouskasvu
VM:n ennusteen mukaan Suomen julkinen alijäämä ylittää ensi vuonna Euroopan unionin asettaman rajan, jonka mukaan jäsenmaan alijäämä saa olla enintään 3 prosenttia BKT:sta. Ennuste saattaa herättää huolta Suomen julkisesta velkaantumisesta.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että julkisessa velkaantumisessa ei ole sinänsä kyse julkisen velan määrästä tai tasosta vaan julkisen velan suhteesta BKT:hen. Kun talous kasvaa riittävästi, julkinen velkaantuminen vähenee automaattisesti ilman, että julkisen velan taso vähenee. Tällöin julkisen velan suhde BKT:hen voi laskea jopa siinä tapauksessa, että julkinen talous on alijäämäinen. Tästä syystä meidän tulisi kantaa enemmän huolta talouskasvusta, koska sen avulla ratkeavat myös velkaongelmat.
Liiallinen huoli julkisesta velkaantumisesta voi itse asiassa hidastaa kasvua ja lisätä julkista velkaantumista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikäli julkisia menoja leikataan lyhytnäköisesti. Tähän lopputulokseen päädyttiin esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) vuonna 2023 julkaisemassa tutkimuksessa. Erityisesti matalasuhdanteessa on järkevämpää elvyttää kuin sopeuttaa, jotta matalasuhdanne ei pitkity tarpeettomasti ja kasvu hidastu pitkäkestoisesti.
Lue lisää: World Economic Outlook 2023, luku 3
IMF:n tutkimustulos muistuttaa siitä tosiasiasta, että julkiset menot eivät ole pelkkä menoerä. Esimerkiksi sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja investointeihin suunnatut julkiset menot tukevat talouskasvua ylläpitämällä ostovoimaa, väestön terveyttä ja tuottavuuskehitystä.
On myös syytä kysyä, haluaako Suomi edes välttää EU:n alijäämämenettelyyn joutumisen. Viime viikolla uutisoitiin, että Euroopan unionin uudet finanssipoliittiset säännöt vaativat Suomea sopeuttamaan julkista talouttaan EU-maista eniten. Käytännössä Suomen olisi leikattava julkisia menojaan 1,5–2 miljardilla eurolla vuodessa vuosina 2025–2031.
Tähän on erityisesti kaksi syytä. Ensiksikin eläkerahastojen ylijäämiä ei jostain syystä oteta enää huomioon Suomen julkista velkaantumista arvioitaessa. Suomen julkinen velkaantuminen näyttää siis aiempaa pahemmalta, vaikka mikään ei ole tosiasiallisesti muuttunut. Toiseksi Suomi vältti EU:n alijäämämenettelyn pääministeri Petteri Orpon hallituksen leikkauspolitiikan myötä, minkä vuoksi Suomi ei pääse hyötymään niistä poikkeuksista, jotka alijäämämenettelyyn joutuneille maille sallitaan. Mikäli Suomi joutuisikin EU:n alijäämämenettelyyn, sopeutustarve ei olisi yhtä suuri ja Suomi saisi lisäaikaa matalasuhdanteen selättämiseen ja kasvun käynnistämiseen.
Lue lisää: Suomi palkitaan ”tarkkailuluokan” välttämisestä EU:n suurimmalla lisäsopeutuksella
Suomen ei ole missään nimessä järkevää ryhtyä lisäsopeutuksiin. Sen sijaan matalasuhdanteen ylittämisen on oltava nykyisen talouspolitiikan päätavoite. Se vaatisi kotimaisen kysynnän vahvistamista vastasyklisen finanssipolitiikan muodossa.