Li Andersson: Ihmisten Eurooppa kaikille, ei vain harvoille

Eurooppa on keskellä suuria haasteita, joista monet liittyvät elämämme tärkeimpiin asioihin: inhimillisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseen sekä planeettamme elinkelpoisuuden varmistamiseen. On selvää, että ilman näitä molempia ei meillä voi myöskään olla tulevaisuutta. Siksi meillä on merkittäviä yhteisiä eurooppalaisia rahoitustarpeita niin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan saralla kuin oikeudenmukaisen vihreän siirtymän investointeihin liittyen.

Tässä keskustelussa jää usein vähän sivuraiteelle eurooppalaisen politiikan sosiaalinen ulottuvuus, kuten köyhyyden ja eriarvoisuuden torjunta, hyvien reilusti palkattujen työpaikkojen luominen, koulutuksen ja osaamisen parantaminen, asunnottomuuden vähentäminen sekä ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Puhe ihmisten Euroopasta muuttuu hyvin löysäksi, jos näitä asioita ei oteta tosissaan – myös unionin talouspolitiikan tulee mahdollistaa ja tukea jäsenvaltioiden inhimillisesti kestävää sekä hyvinvointia lisäävää politiikkaa.

Hyvinvointia talouskurin varjossa

Matto on kuitenkin vaarassa lähteä näiden tavoitteiden alta, kun Euroopan parlamentti hyväksyi vähän aikaa sitten unionin uudet taloussäännöt. Ne ovat palauttamassa talouskurin sen finanssipolitiikan ytimeen. Hyväksyttyjen sääntöjen pohjalta jäsenvaltioita velvoitetaan ryhtymään sopeutustoimenpiteisiin, mikäli niiden julkinen velka ylittää 60 prosenttia ja julkisen talouden alijäämä 3 prosenttia. Mitä suurempi velkasuhde tai alijäämä on, sitä nopeammin sitä täytyy vähentää. Tämä on vaarassa johtaa jäsenvaltioissa nopeaan julkisen talouden sopeuttamiseen, joka on kestämätöntä paitsi kansantaloudellisesti niin ennen kaikkea inhimillisesti arvioituna.

Tällä hetkellä on arvioitu, että enemmistö jäsenmaista, kuten suurimmat jäsenmaat Saksa, Ranska, Italia, Espanja tai Puola eivät pysty turvaamaan nykyisten taloussääntöjen puitteissa riittäviä sosiaalisia investointeja ja samalla pitämään kiinni esimerkiksi unionin yhtä lailla elintärkeistä ilmastotavoitteista.

Kun valtiot leikkaavat, nuoret kärsivät

Kun jäsenvaltiot ryhtyvät leikkaamaan tai vähentämään rahoitusta koulutuksesta, terveydenhuollosta, sosiaaliturvasta sekä työttömyysetuuksista – ja valitettavasti usein myös ilmastotyöstä – joutuvat nuoret maksamaan kaikista kovimman laskun. Euroopan nuorisofoorumin mukaan koronakriisin jälkivaikutuksena puolet eurooppalaisista nuorista kärsii mielenterveyden ongelmista ja heidän joukossaan masennuksen määrä on yli kaksinkertaistunut. Tilanne on hälyttävä. Tiedämme yleisesti, että lapsuuden ja nuoruuden ongelmat seuraavat herkästi pitkään – jopa loppuelämän – jos niihin ei pystytä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa puuttumaan. Siksi leikkaukset julkiselta sektorilta tarkoittavat usein leikkauksia ihmisten tulevaisuudesta.

Esimerkiksi Espanjassa näkyvät yhä vahvasti 2010-luvun alun rajun talouskuripolitiikan vaikutukset nuoriin. Se on merkinnyt maassa muun muassa erittäin korkeaa nuorisotyöttömyyttä, aivovuotoa, vaikeuksia löytää asuntoa sekä julkisen terveydenhuollon saavuttamattomuutta. Nämä kaikki ruokkivat elämän epävarmuutta, joka puolestaan aiheuttaa masennusta ja näköalattomuutta – sillä on todella murheellisia seurauksia yksilöiden tasolla, mutta se horjuttaa myös yhteiskunnallista luottamusta ja vakautta.

Kun pidämme mielessä nämä yhteiskunnan ja ihmisten arvet, on erityisen huolestuttavaa, mikäli jäsenvaltioissa ollaan Euroopan unionin taloussääntöjen myötävaikutuksella menossa takaisin vahingolliseen ja inhimillistä kärsimystä ruokkivaan politiikkaan.

Näköalattomuus ruokkii tuhoisaa politiikkaa

Talouskurin yhteiskunnallisista vaikutuksista muistamme esimerkiksi äärioikeistolaisen Kultaisen aamunkoiton väkivaltaisen esiinmarssin Kreikassa viisitoista vuotta sitten. Sen kannatuksen taustalla oli kreikkalaisten massiivinen työttömyys ja köyhdytettyjen ihmisten epätoivo, jota syvennettiin erittäin rajuilla unionin pakottamilla leikkauksilla. Tälläkin hetkellä näemme eurooppalaisen laita- ja äärioikeiston uhkaavan nousun, jonka taustalla ovat samantyyppiset elämän epävarmuuteen ja näköalattomuuteen liittyvät asiat – ihmiset käpertyvät sisäänpäin ja samalla asettuvat toisiaan vastaan. Pahimmassa tapauksessa se voi uhata pitkällä aikavälillä myös Euroopan unionin tulevaisuutta.

Kun pidämme mielessämme suuret haasteet, joihin Eurooppa tällä hetkellä etsii vastauksia, on aivan ensisijaisen tärkeää varjella eurooppalaisten keskinäistä yhtenäisyyttä – emme voi onnistua ilman ihmisten Eurooppaa, joka on kaikille, ei vain harvoille.

Li Andersson
vasemmistoliiton puheenjohtaja, eurovaaliehdokas

Kirjoitus on osa SOSTEn eurovaaliblogien sarjaa, jonka teemana on hyvinvoiva Eurooppa. Blogisarja nostaa esiin eduskuntapuolueiden näkemyksiä kesäkuun 2024 europarlamenttivaalien alla. Kirjoitusten järjestys on arvottu.

Tutustu myös muihin sarjan blogikirjoituksiin: