Kuntoutusverkosto KUVEn Lasten ja nuorten kuntoutus -ryhmä haastoi Kuntoutussäätiön Kuntoutuspäivillä 1.6.2023 asiantuntijoita pohtimaan kuntoutusta tukevia käytäntöjä, joita tulisi uudistaa, säilyttää tai jättää historiaan uusilla hyvinvointialueilla. Asiantuntija-alustusten ja VAMLAS sr:n Mukana muutoksissa -hankkeen Kirsti Kostamo-Kleemolan fasilitoiman yhteisen keskustelun lisäksi kuultiin videon välityksellä lapsen ja nuoren kokemusasiantuntijanäkökulmat.
Anne Takamäki Suomen musiikkiterapiayhdistys ry:stä totesi, ettei arkeen nivoutuvan kuntoutuksen merkitystä aina ymmärretä kouluympäristössä. Terapeutti joutuu selventämään toimenkuvansa rajoja ja yhteistyön merkitystä sekä huolehtimaan lapsen edusta ja terapian laadusta. Yhteis- ja ryhmäterapiaa tulisi hyödyntää laajemmin niihin soveltuville lapsille ja nuorille. Kouluterapeutit ovat harvinaisuus ja alihyödynnetty voimavara lapsen kanssa toimivien ammattilaisten ohjaamisessa sekä haasteiden ennaltaehkäisyssä silloin, kun ei tarvita pidempiaikaista kuntoutusta.
Erityisopettaja Nea Risikon mukaan on haastavaa yhdistää yksilölliset ja yleisopetuksen oppiaineet sekä samalla tukea terapiaa tarvitsevien oppilaiden kuntoutumista. Oppilaalta kuluu paljon aikaa päätehtäväänsä eli koulutyöskentelyyn. Ajan löytyminen terapialle, terapian resurssit ja oppilaan energian riittäminen huolestuttavat. Terapia voi jäädä arjesta irralliseksi. Jos terapeutti voisi sisällyttää kouluainetta terapiaan, kun tavoitteet sen mahdollistavat ja jos terapia näyttäytyisi harrastuksen kaltaisena, oppilas saisi levätä koulupäivän jälkeen kuntoutumisen silti edistyessä.
Tatu ry:n Anu Hämäläinen Mukana muutoksissa –hankkeesta muistutti, että kultaakin kalliimpaa on vertaistuki. Se auttaa lasta kohti tekemistä, jossa ylitetään omat odotukset. Ammattilaiset eivät voi antaa sitä, mitä vertainen antaa. Hyvinvointialueiden tulisi hyödyntää järjestöjen palveluja ja tuntemusta, joita järjestöillä on eri kohderyhmien tarpeista ja erityispiirteistä. Järjestöt ovat ammattilaisten tukena!
Varpu Perämäki CP-liiton Voimavarana perhe –hankkeesta kertoi, että paljon tukea tarvitsevan lapsen vanhempi on perhe- ja työarjen ohella usein omaishoitaja. Hoidon koordinointi koetaan taisteluksi. Kasvavan lapsen muuttuviin tuen tarpeisiin tarvitaan prosessinomaista palveluohjausta. Nuoren itsenäistymisen tukeminen on haastavaa. Ympäristöltä tarvitaan tarvelähtöistä tukea nuoren itsenäistymisprosessiin.
ANTOISA-hankkeen Susanna Åhlberg mietti nuoren diagnoosin vaikutusta. Diagnoosi voi auttaa saamaan oikeat kuntoutuksen palvelut, joista jotkut jäävät paitsi. Osa nuorista ei saa diagnoosia, osalla taas diagnoosi peittää alleen muita avuntarpeita. Kuntoutuksen on tuettava nuoren harrastuksia ja vapaa-aikaa, sillä siellä tavataan vertaisia, opitaan itsenäistymisestä ja kiinnitytään yhteiskuntaan.
Anna-Mari Laitila Mahdollisuus lapselle ry:stä pohti, millaista kieltä ja termejä käytämme nuorten kanssa. Hyvinvoinnin ja kuntoutuksen tuloksellisuutta kuvaavat mittarit on kirjoitettu kielellä, joka ei avaudu nuorille. Nuori tarvitsee kuntoutumiseen tukea, mutta sen hakeminen vaatii erityisosaamista hakuprosessien ymmärtämisestä. Kuinka paljon menetämme nuoria, jotka tarvitsevat apua?
Alueiden on otettava koppi!
Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa kuntoutuksen suhteen eri hyvinvointialueilla. Hyvinvointialueilla on velvollisuus varmistaa lasten ja nuorten yhdenvertaisuus. Kuntoutus ei saa olla paikallisen motivaation tai koulun resurssien varassa. Mutta kenelle koordinaatiovastuu kuuluu? SOSTEn ja Kuntoutussäätiön koordinoiman Kuntoutusverkoston (KUVE) keskeisenä kehittämisehdotuksena on se, että lasten ja nuorten kuntoutukselle on nimettävä vastuuhenkilö.
Lainsäädäntö velvoittaa moniammatillisuuteen. Monialaisella yhteistyöllä saavutamme kuntoutuksessa tuloksia, jotka varmistavat lapsen, nuoren ja koko perheen hyvinvointia. Jokaisella hyvinvointialueella tulee olla lasten, nuorten ja perheiden tarpeista tietävä tiimi, jota konsultoida. Yhteistyössä oleellista on keskinäinen arvostus toistemme ammattitaitoa kohtaan ilman reviiriajattelua sekä saavutettava asiantuntijuus.
Kun lapsi tai nuori tarvitsee vaativaa palvelua, olemme jo myöhässä. Palveluita suunnittelevien ammattilaisten on tunnistettava erilaiset tuen tarpeet sekä moninaiset perhemuodot ja olosuhteet aikuistua, ei vain ydinperheet ja -kodit. Yhteistyön on tapahduttava lapsen ja nuoren arjen kuvioissa. Kuntoutusohjaaja oppilashuollossa on kokeilemisen arvoinen ratkaisu. Entä mitkä ovat tukimuodot, joilla tuemme itsenäistymistä? Meidän on mentävä nuorten luo, kysyttävä unelmista ja rakennettava paketti, joka auttaa eteenpäin. Voisiko nuoria osallistaa hyvinvointialueiden kehittämiseen kesätyöseteleillä?
Lasten ja nuorten kuntoutuksen kulmakivet hyvinvointialueille
- Varmistakaa lasten ja nuorten yhdenvertaisuus
- Keskiöön toimintakyvyn ja arjen haasteet, ei diagnoosi
- Nimetkää kuntoutuksen vastuuhenkilö lapsille ja nuorille
- Antakaa ammattilaisille työrauha siihen työhön, jolla he varmistavat lapsen/nuoren kuntoutumista
- Käyttäkää ymmärrettävää kieltä ja termistöä
- Kuunnelkaa, olkaa läsnä ja uskokaa lasten ja nuorten viisauteen
- Kokemustietoa johdolle nyt, kun kuntoutuksen prosesseja kehitetään
- Alueellinen suunnitelma lasten ja nuorten kuntoutuksen järjestämisestä
- Lue lisää: Innokylän sivuilla Kuntoutusverkosto (KUVE). Verkoston toimintaa koordinoivat SOSTE ja Kuntoutussäätiö.
Anna-Mari Laitila
Mahdollisuus lapselle ry:n toiminnanjohtaja, anna-mari@malary.fi
Anne Takamäki
KUVEn Lasten ja nuorten kuntoutus -ryhmän koollekutsuja, Suomen musiikkiterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, puheenjohtaja@musiikkiterapia.fi
Valokuvassa Kuntoutusverkoston (KUVE) Lasten ja nuorten kuntoutus -ryhmän edustajat ja tämän blogitekstin yhteiskirjoittajat Kuntoutuspäivillä: Anne Takamäki (vasemmalla), fasilitaattoreina toimineet Anu Hämäläinen ja Kirsti Kostamo-Kleemola, Anna-Mari Laitila, Susanna Åhlberg sekä Varpu Perämäki.