Kevään kunta- ja aluevaaleihin suunnataan vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Köyhyys, asunnottomuus ja monet sosiaaliset ongelmat kasvavat samalla, kun yhteiskunnan turvaverkkoja karsitaan, sote-henkilöstöä irtisanotaan ja kolmannen sektorin toimintaedellytyksiä heikennetään. Suomalaisia ovat koetelleet viime vuosina globaalit kriisit ja elinkustannuksien nousu, mutta tällä hetkellä oikeistolainen käänne kotimaan politiikassa ja holtiton leikkauspolitiikka tekevät tilanteesta erityisen vakavan. Meneillään olevan köyhyys- ja eriarvoisuuskriisin ratkaiseminen onkin kunta- ja aluevaalien tärkein kysymys.
Parhaimmillaan kunnat ja hyvinvointialueet voivat toimia leikkauspolitiikan vastavoimana, mutta suuressa osassa Suomea taloudelliset edellytykset ovat heikot ja etenkin hyvinvointialueiden verotusoikeuden puute ja niukka autonomia rajoittavat niiden liikkumatilaa. Valtakunnallisesta politiikasta riippumatta kunnissa ja alueilla tehdään kuitenkin jatkuvasti arvovalintoja: olemmeko valmiita huolehtimaan myös ja erityisesti niistä ihmisistä, joiden ääni ei kuulu poliittisessa päätöksenteossa.
Järjestöillä on korvaamaton rooli eriarvoisuuden torjumisessa
Pitkäaikaistyöttömien, osatyökykyisten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten, asunnottomien ja yhteiskunnan syrjään työnnettyjen ihmisten palveluihin on välttämätöntä panostaa enemmän seuraavan neljän vuoden aikana. Tässä kolmannen sektorin rooli on korvaamaton, ja siksi kuntien ja hyvinvointialueiden on pyrittävä vahvistamaan järjestöjen toimintaedellytyksiä.
Esimerkiksi järjestöavustuksia lisäämällä voidaan suhteellisen pienillä taloudellisilla panostuksilla saavuttaa merkittäviä tuloksia ongelmien ennaltaehkäisyssä ja vaikeimmassa asemassa olevien ryhmien auttamisessa. Vastaavasti jos vapaaehtoistyön rakenteita murennetaan, tulee tämä näkymään kasvavina inhimillisinä ja taloudellisina kustannuksina tulevaisuudessa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden on myös vahvistettava ja kehitettävä yhteistyörakenteita kolmannen sektorin kanssa. Työllisyyspalveluiden siirron myötä kuntavaalit ovat ensimmäistä kertaa työllisyysvaalit. Nyt on korkea aika keskustella siitä, kuinka palvelut tulisi kunnissa järjestää ja miten erityisesti kasvavan pitkäaikaistyöttömyyden kroonistuminen torjutaan.
Vasemmistoliiton kuntavaaliohjelmassa linjaamme, että työllisyydenhoitoa on tehtävä vahvassa kumppanuudessa järjestöjen kanssa. Työllisyyspalveluita ei pidä markkinaehtoistaa, vaan järjestöillä pitää olla kokonaisuudessa pysyvä rooli etenkin vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien kohderyhmien tukemiseksi. Vaikka rahoitusmalli ohjaa kuntia lähinnä suoraan avoimille työmarkkinoille työllistämiseen, tarvitaan myös välityömarkkinoiden mahdollistamia pidempiä työllistymispolkuja ja erityisryhmille räätälöityjä palveluita.
Unohtuvatko sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet?
Suomessa on pitkään vallinnut laaja konsensus siitä, että erikoissairaanhoidon nopeaa kustannuskasvua tulisi pyrkiä hillitsemään siirtämällä painopistettä perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Myös sosiaalipalveluissa on kehitetty skaalautumista odottavia toimivia käytäntöjä, joilla ennaltaehkäisyyn panostamalla saavutetaan myös kustannussäästöjä.
Edellä kuvattu painopisteen siirto oli sote-uudistuksen keskeinen tavoite, samoin kuin terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen. Vuoden 2025 alusta perusterveydenhuollossa hoitoonpääsyä on kuitenkin vaikeutettu hoitotakuuta heikentämällä ja hyvinvointialueet on pakotettu ylimitoitettuihin säästötoimiin, jotka osuvat usein juuri ennaltaehkäiseviin palveluihin. Pidemmällä tähtäimellä lyhytnäköiset säästöt eivät helpota vaan vaikeuttavat hyvinvointialueiden taloustilannetta.
Niukkojen resurssien kanssa kamppailevia alueita uhkaavat vielä muun muassa sosiaalipalveluihin tehtävät 100 miljoonan leikkaukset, joiden sisällöstä hallitus ei ole vieläkään suostunut kertomaan. Tässä tilanteessa alueiden kannattaa panostaa järjestöjen toimintaedellytyksiin, ja integroida niiden palvelut osaksi palvelu- ja hoitoketjuja. Vasemmistoliitto kannattaa vahvaa oman palvelutuotannon velvoitetta, mutta silloin kun ostopalveluille on tarvetta, tulisi hankinnat pilkkoa riittävän pieniin osiin ja painottaa laatua, jotta palveluita tarjoavat järjestöt ja muut pienet toimijat voivat pärjätä kilpailutuksissa. Hoivan keskittyminen suurille ketjuille uhkaa johtaa ainoastaan kustannuksien kasvuun ja laadun heikentymiseen.
Eriarvoisuuden kasvun sekä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon alasajon pysäyttäminen vaatii suunnanmuutosta valtakunnallisessa politiikassa, mutta tätä työtä on tehtävä myös joka päivä kunnissa ja hyvinvointialueilla. Samalla kunta- ja aluevaalit ovat tärkeä mahdollisuus nostaa julkiseen keskusteluun niin nykyjärjestelmän epäkohtia kuin uusia avauksia. Edellisissä aluevaaleissa puolueita kritisoitiin siitä, että ne lupasivat kaikkea hyvää maan ja taivaan väliltä. Näissä vaaleissa ratkaiseva kysymys on: mitkä puolueet ovat valmiita myös siihen, että hyvinvointivaltion kestävä uudistaminen ei ole ilmaista vaan edellyttää taloudellisia resursseja?
Minja Koskela
Vasemmistoliiton puheenjohtaja
Kirjoitus on osa SOSTEn blogisarjaa, joka tuo esiin puolueiden näkemyksiä sosiaali- ja terveyspalveluista vuoden 2025 kunta- ja aluevaalien alla. Kirjoitukset eivät edusta SOSTEn kantoja, ja tekstien järjestys on arvottu. Tutustu sarjan muihin blogikirjoituksiin SOSTEn kunta- ja aluevaalisivuilla.