Olemme lukeneet viime aikoina sosiaalisesta mediasta, kuinka teemme järjestötyötämme ”Veikkaus-verirahoilla” ja kuinka toimintamme on ”rahapeliriippuvaista”.
Veikkaus-varojen jakaminen tieteen, taiteen, nuorisotyön, urheilun, liikunnan, hevosurheilun ja sosiaali- ja terveysjärjestöjen tukemiseen on punainen vaate osalle keskustelijoista. Jotkut järjestöt ja henkilöt ovat joutuneet maalittamisen kohteeksi tuotuaan esiin suomalaisen yksinoikeusjärjestelmän hyviä ja toimivia puolia myös järjestöjen rahoitusmallin suhteen.
Osalle kärjekkäistä keskustelijoista ei myöskään käy se, että järjestöjen ja suomalaisen kansalaisyhteiskunnan toiminta turvattaisiin Veikkaus-varojen sijaan suoraan valtion budjetista. Onkin perusteltua kysyä ja miettiä, mitkä motiivit tämänkaltaisen toiminnan taustalla voivat olla. Ovatko keskustelijat huolissaan rahapeliongelmaisista, vai ajavatko he rahapeliongelmaisten varjolla ihan muuta agendaa? Rahapeliyksinoikeusjärjestelmästä luopuminen olisi tietenkin tervetullut uutinen nettirahapelifirmoille.
Tuottojenjakomallilla on pitkä historiallinen tausta
Tuottojenjakomalliin kohdistuva kritiikki keskittyy nykyhetkeen, vaikka ajatus rahapelivarojen käyttämisestä yhteiseen hyvään on vuosisatoja vanha. Ruotsiin kuuluneessa Suomessa tuli jo vuonna 1739 voimaan laki, jossa määriteltiin, että raha-arpajaisten tuottoja ei saanut käyttää yksityisten henkilöiden hyväksi. Perusperiaatteena oli, että raha-arpajaisia sai 1700-luvulta lähtien järjestää yleishyödyllisiin ja hyväntekeväisiin tarkoituksiin.
Sama idea yleishyödyllisyydestä ja yksityisen voitontavoittelun kokemisesta arveluttavaksi näkyi myös yhden nyky-Veikkauksen edeltäjän Raha-automaattiyhdistyksen perustamisessa vuonna 1938. RAY:n perustivat kahdeksan järjestöä, ja sen tuotot menivät kansanterveyden edistämiseen. Voit lukea siitä lisää RAY:n vuosikertomuksesta 1938 (pdf).
Rahapelirahalla on vuosikymmenien ajan ollut tärkeä osa suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituksessa. Veikkauksen ja RAY:n tuottojen kasvaessa vuosi vuodelta eri hallitusten oli hyvä tuudittautua uskoon ikuisesta rahapelirahojen riittävyydestä. Kansalaisjärjestöt ovat tehneet marginaalisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnin eteen työtä, jota on rahoitettu yhteisellä sopimuksella rahapelivoittovaroista eikä valtion budjetin sisään leivotuista varoista.
Onko järjestöjen työn legitimiteetti vaarassa?
Pitkä historiallinen tausta ei tarkoita sitä, että tuottojenjakomallia ei saisi muuttaa tai kritisoida. Yhteiskunnan ja kansalaisten tarpeiden sekä arvojen muuttuessa myös järjestelmien on muututtava. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportissa Rahapelaamiseen liittyvät asenteet ja mielipiteet – Suomalaisten rahapelaaminen 2019 vastaajista 72 % piti yksinoikeusjärjestelmää hyvänä tapana rajoittaa rahapelihaittoja. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että suurin osa suomalaisista suhtautuu myös tuottojenjakomalliin myönteisesti.
Järjestöt ansaitsevat legitimiteettinsä tekemällä hyvää työtä ja tukemalla kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Viimeistään korona-aika on osoittanut, kuinka tärkeää järjestöjen työ on ihmisten auttamisessa ja syrjäytymisen ehkäisyssä.
Miten järjestöt voivat toimia rahapelihaittojen ehkäisemiseksi?
Suurin osa suomalaisista pelaa rahapelejä maltilla eikä niistä koidu haittoja heille tai heidän läheisilleen. Osalle rahapelaaminen aiheuttaa kuitenkin haittoja, ongelmia tai jopa rahapeliriippuvuutta. Sen vuoksi myös järjestöissä kannattaisi huomioida rahapelihaitat, koska järjestöjen intresseissä on pitää kaikin tavoin huolta omasta henkilöstöstään, jäsenistöstään, vapaaehtoisistaan ja kohderyhmästään.
Rahapelihaittoihin voi puuttua ja niitä voi ehkäistä samoin menetelmin kuin muitakin päihdehaittoja, joten rahapelaaminen kannattaa sisällyttää mukaan järjestön omaan päihdeohjelmaan. Rahapelaamisen puheeksiotto onnistuu helposti esimerkiksi EHYTin kehittämällä Kaksi kysymystä rahapelaamisesta (pdf) -mallilla. Apua tarjoavia tahoja on useita, ja niitä löytyy SOSTEn ohjeistuksesta Rahapelihaittojen ehkäisy ja sote-järjestöt – tietoa, ohjeita ja toimintamalleja (pdf, 350 kt).
Tavoitteena ei ole, että kaikki järjestöt osallistuisivat varsinaiseen rahapelihaittoja ehkäisevään ja korjaavaan työhön. Sen sijaan olisi tarpeen, että haittoihin havahduttaisiin ja ymmärrettäisiin, että asia koskettaa myös omaa toimintaa ja omia kohderyhmiä. Olisi hienoa, että järjestöt viestisivät ja keskustelisivat rahapelihaitoista ja -ongelmista. Meidän kaikkien tulisi osallistua stigman purkuun välittämällä viestiä siitä, että kuka tahansa voi kohdata elämässään rahapelihaittoja ja -ongelmia, ja että apua niihin on tarjolla. Näin rahapelihaittoihin ja -ongelmiin päästäisiin puuttumaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun ihmiset saataisiin ajoissa avun piiriin.
Rahapelihaittojen ehkäisy on yksi kriteeri, jolla suomalaista yksinoikeusjärjestelmää oikeutetaan EU:lle. Järjestöt voivat vahvistaa yksinoikeusjärjestelmän perusteita, kun huolehtivat pelihaittojen ehkäisystä ruohonjuuritasolla jokapäiväisessä toiminnassaan. Myös sillä, että tuetaan tai vaaditaan vastuullista rahapelipolitiikkaa, on vaikutusta.
Kannattaa lukea SOSTEn järjestöille suunnattu opas rahapelihaittojen ehkäisystä ajatuksella läpi ja kyseenalaistaa oman järjestön totuttuja toimintatapoja ja rahapelihaittoja tuottavia riskitilanteita. Tärkeintä on uskaltaa kysyä esimerkiksi työtovereilta, kuinka he voivat ja tarvittaessa puuttua ongelmiin.
Kirjoittaja VTT Riitta Matilainen työskentelee EHYTin rahapelihaittayksikön päällikkönä. Hän on väitellyt 2017 Helsingin yliopistossa talous- ja sosiaalihistorian oppiaineessa suomalaisten rahapelaamisen historiasta: väitöskirjan englanninkielinen yhteenveto (pdf).
riitta.matilainen(at)ehyt.fi
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry