”Parempiosaiset eivät usein ymmärrä, minkälaisten asioiden kanssa vähäosaiset painivat”, sanoo tyttötyön kehittäjä ja kasvattaja Nelli Niemelä Icehearts ry:stä. Häntä on haastateltu Anni Alatalon ja Katri Jaalamaan artikkeliin ”Ei samalta viivalta”, joka toi näille Helsingin Sanomien toimittajille tämän vuoden Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen. Sen jakaa Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin.
Tunnustus jaetaan vuosittain toimittajalle, jonka jutussa tai ohjelmassa analysoidaan köyhyyden sosiaalisia ja taloudellisia syitä ja käsitellään köyhyyttä kokeneita ihmisiä ja heidän todellisuuttaan kunnioittavasti. Tunnustuksen saajan päättää köyhyyttä kokeneista ihmisistä koostuva raati. Yksi osa kunnioittavaa suhtautumista on käyttää loukkaamattomia, mutta asian oikean laidan ja vakavuuden esiin tuovia sanoja.
Olen ollut Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin sihteerinä vuodesta 2017 ja oppinut paljon, myös köyhyyttä kuvaavista sanoista ja siitä, miltä nuo sanat tuntuvat heistä, joita niillä kuvataan.
Köyhyyttä kierrellään ja kaarrellaan
Useampi raatilainen on kertonut tuntevansa, että köyhyyttä kierrellään ja kaarrellaan. Siitä puhutaan kiertoilmauksin, ollaan poliittisesti korrekteja. Tällä on yleensä hyvä tarkoitus: ei haluta loukata tai leimata ihmisiä. Ollaan hienotunteisia.
Kiertoilmaukset, kuten ”taloudellisesti heikommassa asemassa oleva”, voivat kuitenkin peittää sen, kuinka karun asian kanssa ollaan tekemisissä ja kuinka vaikeaa köyhyyttä kokevan arki voi olla. Jos muut ihmiset yhteiskunnassa eivät ymmärrä köyhyyden todellisuutta, jos sanat peittävät sen, parannusta asioihin on vaikea saada.
”Köyhä on köyhä ja se on sillä selvä”, yksi Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin jäsen tiivisti näkemyksensä. ”En ole mikään vähäosainen. Monessa asiassa tunnen olevani hyväosainen, minulla vaan on liian vähän rahaa.”
Ulkoa- tai ylhäältäpäin määrittely loukkaa
Olemme raadissa puhuneet tuntemuksista, joita erilaiset köyhyyssanat herättävät. Tässä esimerkkejä:
Haavoittuvassa asemassa oleva
”kyllä, köyhyyden tuomat asiat ovat haavoittaneet minua”
”haavoittuvuuteen liittyy itsesääli, voimattomuus, objektina oleminen, riippuvuus, häpeä”
”ihmistä haavoitetaan, et tahallasi haavoitu”
Heikommassa asemassa oleva
”syyllistävä, tulee ajatus, miksi et ole vaikuttanut asemaasi”
”on hyvä, kertoo, etteivät kaikki ole samalla viivalla”
”mieluummin köyhä, en halua olla ulkoapäin määritelty heikoksi”
Monista tuntuu epäreilulta, että köyhyyteen, siihen, etteivät rahat yksinkertaisesti riitä välttämättömiin menoihin, liitetään muita ongelmia, usein päihde- tai mielenterveysongelmia. Jatkuvat toimeentulovaikeudet stressaavat ja kuormittavat, mutta eivät automaattisesti tee ihmisestä jotain muuta.
Tärkeintä on, ettei vaieta
Suomessa yli 850 000 ihmistä eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä vuonna 2018 Tilastokeskuksen elinolotilaston mukaan. Tulonjakotilaston mukaan 112 000 lasta varttui samana vuonna pienituloisissa kotitalouksissa. Nämä käsitteet ovat tarkasti numeroin määriteltyjä.
Mitä pienituloisempi ihminen, sitä harvemmin hän äänestää. Tämän toteavat ”Palkkakuitti äänestyslippuna” -artikkelissaan Hanna Wass ja Timo M. Kauppinen.
Pienituloisten ihmisten ääni, heidän todellisuutensa ja ratkaisuesityksensä tilanteensa parantamiseksi eivät välttämättä kuulu yhteiskunnassa. Medialla on tärkeä rooli tuoda esiin eri ryhmien todellisuutta. Ja tähän kannustaa myös EAPN-Finin Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus.
Välillä minusta tuntuu, että sanon niin tai näin, aina menee jonkun mielestä väärin ja niinhän se on. Köyhyyttä kokevat ihmiset eivät ole millään tavalla yhtenäinen ryhmä. Kaikki ihmiset ymmärtävät ja kokevat sanat omilla tavoillaan. Itse opettelen pienin askelin katsomaan sanoja eri näkökulmista, jotta en vahingossa loukkaa tai vahvista jotain kielteistä mielikuvaa tai ennakkoluuloa.
Yksi raatilainen korosti, että sanavalintoja tärkeämpää on se, että aihetta käsitellään. Joskus vihainen mesoaminen nostaa asian keskusteluun, jossa sävy voi myös muuttua rakentavaksi.
Sanat myös muuttavat maailmaa, ehkä
Köyhyys voi tulla kenen tahansa elämään. Siitä kertovat myös tämän vuoden Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajaksi ehdolla olleet jutut. Esimerkiksi sairastuminen syöksee monia köyhyyteen.
Miten itse haluaisin tuolloin tulla kutsutuksi? Sanoisin kai, että olen työtön ja olettaisin, että siitä ymmärretään, että rahat ovat tiukalla. Tai olisin varmaan pienituloinen eläkeläinen. Nyt tuntuu, että minun olisi vaikea sanoa olevani köyhä. En osaa sanoa miksi.
Vaikka kirjoitan poliittisesti korrekteista kiertoilmauksista epäillen, niitä myös tarvitaan, sillä sanat voivat muuttaa maailmaa. Karkeat, suorat sanat saattavat ylläpitää samanlaista käytöstä. Kirjailija Tuula Liina Varis esitti vuosia sitten kolumnissaan esimerkin sanojen voimasta: käyttäydymme eri tavoin, jos yritämme hyväksyä erilaisuutta kuin jos sen sijaan pyrkisimme tunnistamaan samanlaisuutta.
Toisaalta uskoni sanojen voimaan sai huutia tämän vuoden Kunnioittavasti-ehdokkaista: Auli Viitala vaatii Yle-kolumnissaan ”Politiikkaan lisää ruumista!” Hän on halunnut työllään ”kohottaa köyhien ja muiden syrjäytettyjen kollektiivista itsetuntoa, jotta meidän äänemme kantaisi pitemmälle. Näin ei ole tapahtunut…”
”Ongelma on, että yritän muuttaa maailmaa sanoilla – eli juuri sillä välineellä, joka on koulutetun luokan hallussa. Mitä enemmän yhteiskunnallinen osallistuminen tapahtuu sanoilla, sitä vahvempaa valtaa käyttävät ne, jotka ovat harjaantuneita sanankäyttäjiä ja jotka saavat joka päivä lisää harjaannusta töissä, joita niitäkin tehdään sanoilla.”
Kirjoittaja Erja Saarinen toimii osana työtään Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin sihteerinä. Verkostoon kuuluu 54 jäsentä, enimmäkseen sosiaali- ja terveysjärjestöjä.