Talouden tasapainottamistavoite näkyy sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ohjauksesta tehdyissä hallitusohjelmakirjauksissa. Ohjelma alleviivaa hyvinvointialueiden ja valtionhallinnon kumppanuutta ja yhteistyötä, mutta samanaikaisesti se vahvistaa valtionvarainministeriön roolia vaikuttavuusperustaisessa ohjauksessa. Valtion ohjausta selvennetään ja neuvottelumenettelyjä kehitetään.
Kohti kustannusvaikuttavuutta ja asiakaslähtöisyyttä
Vaikuttavuusperustaisella ohjauksella tavoitellaan palvelurakennetta, joka palvelee koko väestöä niin hyvin kuin niukkojen resurssien rajoissa on mahdollista. Palvelujärjestelmää tarkastellaan asiakkaista ja potilaista käsin, mutta ohjauksen kohteena ovat palvelukokonaisuuksia toteuttavat tahot. Ohjaus tukee vaikuttavuuteen tähtäävää toimintaa, josta potilas saa eniten terveys- ja hyvinvointihyötyä. Pohjimmiltaan hyvinvointialueiden odotetaan omaksuvan vaikuttavuusperustaisen ohjauksen omaksi toimintatavakseen.
Vaikuttavuuden ohjaaminen perustuu tietoon
Yksittäisiltä asiakkailta kerättävä tieto kanavoidaan palvelujen tuottajien kautta palvelujen järjestäjien käyttöön ja kansalliseen tietovarantoon. On vielä epäselvää, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvä tieto sovitetaan tähän kokonaisuuteen. Osa ratkaisua lienee THL:n koordinoima kansallinen hyte-palvelukonseptin kehitystyö, jossa järjestöt ovat mukana. Mutta eri asia on, tuleeko asiakkaan saama ja kokema terveys- tai hyvinvointihyöty siinä näkyväksi.
Näkyvyys asiakirjoissa ja osallisuus hyte-neuvotteluissa
Järjestöjen kannalta on tärkeää, että järjestöjen toiminta ja osaaminen otetaan voimavarana huomioon sote-ohjauksessa. Järjestöjen toiminnan pitää näkyä ohjauksen asiakirjoissa, kuten hyvinvointisuunnitelmissa ja -kertomuksissa, sekä THL:n arviointiraporteissa. Näitä asiakirjoja käytetään ministeriöiden, hyvinvointialueiden ja muiden sidosryhmien kanssa käytävissä niin kutsutuissa hyte-neuvotteluissa. Järjestöjen on oltava aidosti osallisina myös neuvottelumenettelyissä.
Miten järjestötieto integroidaan soten tietoratkaisuihin?
Järjestöjen tietojohtamisen kehittäminen on yksi keskeisimmistä toimenpiteistä, joilla järjestöjen toiminnan merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle voidaan tuoda nykyistä paremmin esille. Järjestöjen toimintaa koskeva tieto tulee voida integroida osaksi kansallista ja alueellista soten toimeenpanoa. Tällä hetkellä järjestötietoa ei kuitenkaan vielä kerätä systemaattisesti sellaisella tavalla rakenteistettuna siten, että se olisi suoraan liitettävissä julkisiin sosiaali- ja terveydenhuollon tietoratkaisuihin.
Kysymyksiä on enemmän kuin valmiita vastauksia:
- Millaisia digitaalisia ratkaisuja järjestötieto tarvitsee?
- Miten tietoa kerätään?
- Onko järjestötieto mukana parhaillaan käynnissä olevissa soten digitalisaatiohankkeissa?
- Miten rajaamme järjestötoiminnan tiedonkeruun sellaisiin toimiin, joissa se palvelee järjestöjen omaa tarkoitusta ja tehtävää parhaiten ilman liiallista hallinnollista rasitetta?
- Ja miten voimme viestiä tehokkaasti arvokkaasta kansalaistoiminnasta, jota ei edes voi liittää kansallisiin tietojärjestelmiin loukkaamatta järjestöjen autonomiaa?
Kun tavoitteena on ohjata toimintaa kohti vaikuttavuutta, myös järjestöille on ensiarvoisen tärkeää pystyä osoittamaan toimintansa voima juuri vaikuttavuuden näkökulmasta. Tämä koskee sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä että sote-palvelujen ihmislähtöistä kehittämistä.