Ilmasto- ja ympäristö­politiikalle luotiin kuluvalla hallitus­kaudella komeat puitteet, mutta moni tavoite jäi saavutta­matta

Antti Rinteen ja myöhemmin Sanna Marinin hallitus aloitti ilmasto- ja ympäristöpoliittisen työn vahvasti. Hallitusohjelmassa paalutettiin kunnianhimoiset tavoitteet luontokadon pysäyttämiselle, hiilinielujen vahvistamiselle sekä hiilineutraaliuden saavuttamiselle vuoteen 2035 mennessä. Hallitusohjelmassa myös luvattiin toteuttaa vihreän siirtymä oikeudenmukaisesti – sosiaaliset ja alueelliset näkökulmat huomioiden. Vajaa neljä vuotta myöhemmin voidaan todeta, että osa hankkeista on edennyt, kun taas osan kohdalla menestys on ollut varsin vaatimatonta.

Mitä hallituskaudelta jäi käteen?

Plussat

• Lainsäädännön uudistukset, kuten uusi ilmastolaki ja luonnonsuojelulain päivitys
• Panostuksia ilmastotoimiin
• Fossiilittoman ja omavaraisen energiatuotannon vauhdittaminen

Miinukset

• Heikentyneet hiilinielut ja maankäyttösektorin kääntyminen päästölähteeksi
• Luonnon monimuotoisuuden heikentyminen jatkuu
• Ilmasto- ja ympäristötoimien kunnianhimo ei vieläkään riittävällä tasolla

Mitä seuraavan hallituksen tulee tehdä?

Vihreää siirtymää sodan ja koronan varjossa

On rehellistä todeta, että olosuhteet vihreälle siirtymälle ovat olleet haasteelliset. Hallituskauden alussa oli helppo ajatella, että nykytiedon ja kansainvälisten tavoitteiden valossa ekologinen kestävyys tulisi olemaan politiikan kärkiteemoja. Osittain näin olikin – koronan aikana osa vihreän siirtymän elementeistä harppasi eteenpäin kuin itsestään, ja Venäjän aloittaman sodan seurauksena energiaomavaraisuus ja fossiilisista polttoaineista luopuminen ovat muodostuneet merkittäviksi poliittisiksi kysymyksiksi.

Mediakeskustelussa puhutaan siitä, täytyykö ilmastotoimet laittaa tauolle vai ei. Tämä kertoo siitä, että edelleen iso osa ihmisistä kyseenalaistaa sen, että ilmastopolitiikan edistämisellä on Suomessa kiire. Sekä tuo keskustelu että kansalaisten vähäinen kiinnostus ilmastoasioihin vaalien alla osoittavat, että poliittisessa keskustelussa ei olla päästy kovinkaan paljon eteenpäin. Ilmastopolitiikka tuskin nousee inflaatio-, sote- ja velkakeskustelujen ohi keskeiseksi vaaliteemaksi siitäkään huolimatta, että sen toimeenpanolla on nyt suurempi kiire kuin viime vaaleissa.

• Lue lisää: HS 17.1.2023: Eva: Perus­suomalaisten kannattajista 90 prosenttia kannattaa taukoa ilmasto­toimiin
• Lue lisää: MTV-uutiset 6.2.2023: Yksi ylitse muiden – MTV Uutisten kysely: Nämä teemat ovat eduskuntavaaleissa suomalaisille tärkeitä

Puhetta vihreästä siirtymästä on muista kriiseistä huolimatta riittänyt hallituksen sisällä. Erityisesti keskusta ja vihreät ovat ottaneet yhteen metsäasioissa, ruoka-asioissa, maataloudessa sekä monissa muissa ilmastoon liittyvissä kysymyksissä. Kompromisseja on syntynyt, mutta se näkyy myös toimien kunnianhimossa. Monet hallitusohjelman kuumimmat kirjaukset ovatkin muuttuneet politiikan realiteettien myötä kädenlämpöisiksi.

Ahkeraa uudistusta sekä sokeita pisteitä

Kuluneella hallituskaudella on päivitetty ahkerasti puitteita ilmasto- ja ympäristöpolitiikalle. Ilmastotavoitteet betonoinut ilmastolaki, uudistettu luonnonsuojelulaki sekä useat ohjaavat dokumentit, kuten KAISU, KISS2030 ja lausuntokierroksella oleva kansallinen monimuotoisuusstrategia, ovat varmistaneet, että asiantuntijoiden lausuntokynä on ollut kovassa käytössä. SOSTEsta katsottuna moni edellä mainituista toimista on kuitenkin ollut riittämätön – hyvästä tarkoituksestaan huolimatta.

Kokonaisvaltainen yhteiskunnan kestävyysmurros vaatii laajoja rakenteellisia uudistuksia sekä poikkihallinnollista politiikkaa. Autoilun vähentäminen vaatii paitsi liikennepoliittista ohjausta, myös fiksua kaavoitusta ja joukkoliikennettä. Vihreät työpaikat edellyttävät fiksua sääntelyä ja investointihalukkuutta, mutta myös kohdennettua koulutusta ja osaamisen kehittämistä. Verotuksen uudistuksen edellytyksenä on päästöjen hinnoittelu, mutta myös heikommassa asemassa olevista huolehtiminen.

Uudistukset vaativat siis tuekseen ministerirajat ylittäviä toimia sekä kokonaisuuden hallintaa. Näitä tarpeita ei tällä hetkellä huomioida tarpeeksi päätöksenteon valmistelussa ja uudistuksissa, vaan toimet on hajautettu eri puolille ja yhtenäinen visio uupuu. Vision ohella tarkempi analyysi siitä, mitä oikeudenmukainen ilmastopolitiikka tarkoittaa sekä miten sitä käytännössä eri puolilla valtionhallintoa edistetään, ovat jäänet uupumaan. Vaikka valmistelussa nostetaankin esiin ilmasto- ja ympäristöpolitiikan sosiaalipoliittiset ulottuvuudet, ei aiheeseen juurikaan tartuta operatiivisemmilla toimilla.

SOSTE onkin kuluneella hallituskaudella vaatinut esimerkiksi lausunnoissaan muun muassa:

• ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuusnäkökulman konkretisointia
• laajempaa sosiaalisten vaikutusten arviointia ja seurantaa
• poikkihallinnollisuuden vahvistamista hillintä- ja sopeutumistoimissa
• ministeriöiden osaamisen kasvattamista
• uskottavampia toimia hiilineutraaliuden vahvistamiseksi sekä
• kansalaisten ilmastotekojen mahdollistamista.

Linjaamme on yhdistänyt kaksi johtoajatusta:

1. Vihreä siirtymä sekä ympäristökriiseihin varautuminen ovat välttämättömiä ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden turvaamiseksi.
2. Toimien tulee olla sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja huomioida erilaiset elämäntilanteet ja haavoittuvuudet sekä ihmisten arki ja tarpeet.

Vihreän siirtymän tila keväällä 2023

Hallituskauden onnistumisia

Haastavasta tilanteesta huolimatta hallituskaudelle mahtuu runsaasti onnistumisia:

• uusi, päästövähennyksiä vahvistava ilmastolaki on hyväksytty
• luonnonsuojelun määrärahoja on lisätty
• useita päästövähennystiekarttoja on laadittu sekä
• useita toimia fossiilivapaan energiajärjestelmän saavuttamiseksi on lisätty.

Hallitus on lisäksi muun muassa:

• tukenut energiaremontteja
• vauhdittanut liikenteen sähköistymistä sekä
• nopeuttanut vihreän siirtymän lupaprosesseja.

Mittavasta listasta huolimatta vihreässä siirtymässä on edelleen suuria haasteita

Useista toimista ja hienoista puitteista huolimatta tavoitteet eivät siis ole edenneet riittävästi, minkä seurauksena hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet ovat pahasti kesken.

• Lue lisää: Ympäristöministeriö 14.12.2022: Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia lausunnoille – luontokato pysäytettävä vuoteen 2030 mennessä

Useista toimista ja hienoista puitteista huolimatta tavoitteet eivät siis ole edenneet riittävästi, minkä seurauksena hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet ovat pahasti kesken.

Mitä pitää tehdä seuraavalla hallituskaudella?

Mikäli suomalaisten päästöt halutaan saada laskemaan, vaatii se tuekseen rakenteellisia muutoksia jokapäiväiseen elämään. Suomalaisten ilmastovaikutuksista noin 70 % muodostuu asumisesta, liikkumisesta ja syömisestä. On selvää, että yhteiskunta ohjaa näitä toimia monin eri tavoin, ja tekojen jättäminen yksilön vastuulle ei ole edes kovin reilua. Harva kykenee nopeasti muuttamaan arkeaan, ja suurelle osalle se ei ole edes taloudellisesti mahdollista.

• Lue lisää: Suomen ilmastopaneelin raportti 5/22 (pdf)

Laajaa yhteiskunnallista muutosta tulee ohjata paitsi kannusteilla, myös samassa suhteessa verotuksella ja rajoituksilla, jotka varmistavat muutoksen riittävän tason ja vauhdin. Pelkästään kansalaisten toimien säätely ei ole järkevää, vaan muutoksen on syytä ulottaa myös muun muassa tuotantoon ja päätöksentekoon. Kun kaavoituksessa huomioidaan energiatehokkuus ja joukkoliikenne, johtaa se myös helposti kansalaisten päästöjen vähenemiseen. Samaan tapaan maatalouden tuet ohjaavat sitä, mitä suomalaisten lautaselta löytyy, ja peltojen ja metsän käyttöön liittyvät kannusteet sitä, miten hiilinielut kehittyvät.

Ilmasto- ja ympäristötavoitteiden toteutuminen vaatiikin koko yhteiskunnan läpäisevää kestävyysmurrosta. Oikoteitä tai hopealuoteja ei ole olemassa, ja siksi työtä on tehtävä joka sektorilla aina ministeriöistä ja yritysjohdosta järjestöihin ja yksittäisen kansalaisen tasolle.

Tutustu tarkemmin SOSTEn eduskuntavaalitavoitteisiin!