Omaishoitajien työ korvaa kotihoitoa, ympärivuorokautista hoivaa ja jopa sairaalahoitoa. Omaishoidon merkityksestä kertovat vuoden 2022 omaishoidon luvut: vuoden kuluessa noin 59 000 sopimusomaishoitajaa hoiti läheistään omaishoidon tuella. Omaishoito on tärkeä osa virallista hoivajärjestelmää.
Moninkertainen määrä omaishoitajia hoitaa läheisiään sitoutuneesti ilman palkkiota – vapaaehtoistyönä tai sitten pakon edessä, jos läheinen ei ole saanut hoivapaikkaa. Noin 300 000 omaishoitajan arvioidaan tekevän sitoutunutta hoivatyötä ilman omaishoidon sopimusta.
Yhteiskunta laskee säästävänsä miljardeja omaisten hoitaessa läheisiään. Yksin vanhusten hoivassa säästöjä arvioidaan syntyvän vuodessa yli kolme miljardia euroa. Säästöissä ei oteta huomioon, miten moni ominaishoitaja menettää terveytensä ja mielenrauhansa ja työikäiset omaishoitajat palkkansa ja siitä kertyvän eläkkeen ja jopa ammattiosaamisensa ja työuransa.
Omaishoitoa – vapaaehtoisesti tai pakon edessä
Omaishoidosta uhkaa tulla pakkohoivaa hyvinvointialueiden hakiessa säästöjä sote-menoista. Omaishoidon tuen määrärahat ja päätökset ovat hyvinvointialueiden päättäjien käsissä. Riittävätkö määrärahat omaishoitoon, jos kaikesta muustakin säästetään? Hoitavathan omaiset joka tapauksessa läheisiään.
Hyvinvointialueet hakevat säästöjä ympärivuorokautisesta vanhushoivasta ja jopa kotihoidosta. Nämä säästöt vaikuttavat omaishoitajien arkeen. Vastuuta siirtyy kotiin, omaishoitajille ja hoidettaville itselleen hoivapaikkojen vähentyessä. Subjektiiviset palvelut tulee turvata säästöistä huolimatta. Omaishoitajilla ei ole subjektiivista oikeutta omaishoidon tukeen.
Ympärivuorokautisessa hoivassa on hyvinvointialueilla tarjolla vanhuksille yhä useammin kevyempää yhteisöllistä asumista, jossa ei ole hoitajamitoitusta eikä aina hoitajiakaan. Vuoden 2023 alusta lähtien yhteisöllisessä asumisessa hoitaja on voinut olla myös omaishoitaja. Yhä useammin omaishoitajat paikkaavatkin hoiva-alan työvoimapulaa.
Omaishoitajille asetetut vaatimukset vaihtelevat hyvinvointialueittain
Jokainen hyvinvointialue päättää erikseen omaishoidon tuen kriteereistä ja palkkiotasosta. Valtaosa omaishoitajista eli noin 70 prosenttia hoitaa läheisiään kaikkein pienimmällä lakisääteisellä palkkiolla, joka on tänä vuonna 461,99 euroa. Jo tällä – varsin pienellä palkkiolla – omaishoito voi olla hyvin sitovaa.
Omaishoitajat saattavat hoitaa hyvinvointialueesta riippuen samansuuruisella palkkiolla hyvin erilaista hoitoa ja sitoutumista vaativia läheisiään. Osa hoidettavista vaatii ympärivuorokautista valppautta, kun taas osa hoidettavista selviytyy vähäisemmällä avulla.
Omaishoitajia ei kohdella yhdenvertaisesti, sillä hyvinvointialueiden vaatimukset omaishoitajille ja toisaalta hoitotyön tueksi luvatut palvelut ja palkkiot vaihtelevat. Palkkioeuroilla mitaten eriarvoisuus on syvintä kaikkein vaativimmissa ja raskaimmissa hoivatilanteissa, joissa hoitotyö sitoo hoitajansa käytännössä 24/7.
Omaishoidon raskaan hoidon siirtymävaiheen palkkioiden taso vaihteli vuonna 2023 enimmillään Kainuun ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueiden välillä lähes pari tuhatta euroa. Suuri joukko palkkioista asettui 1 000 – 1499 euron haarukkaan. Puolet hyvinvointialueista maksoi 1 500 – 1 999 euroa.
Jo maltilliset satasiin nousevat erot palkkioissa saattavat synnyttää kokemuksen eriarvoisesta kohtelusta.
Orpon hallituksella lupaus omaishoidon kokonaisuudistuksesta
Pääministeri Petteri Orpon hallitus on luvannut tuoda hallituksen puoliväliriiheen omaishoidon kokonaisuudistuksen. Tarkoitus on jatkaa omaishoidon tuen kriteerien yhtenäistämistä.
Orpon hallituksen tavoitteena on lisätä kotona läheisiään hoitavien omaishoitajien työssäkäynnin kannustimia. Kokonaisuudistuksessa ”huomioidaan” työ- ja eläkeikäisten omaishoitajien erityistarpeet.
Työikäiset saattaisivat hyötyä korkeammista palkkioista, kun taas ikääntyvät tarvitsevat enemmän kotihoidon palveluja. Hallitus aikoo selvittää myös taloudellisesti tuetun omaishoivavapaan mahdollisuutta.
Monet omaishoidon tuen muutostavoitteet on kirjattu hallitusohjelmassa muotoon ”selvitetään”, ”arvioidaan”, ”mahdollistetaan” ja ”edistetään toimia”. Varsin vähän on asetettu sitovia tavoitteita.
Kaatuuko lupaus omaishoidon uudistuksesta rahaan – jälleen kerran?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL esitti omaishoidontuen kriteerien yhtenäistämistä viimeksi syksyllä 2022. Valtakunnallisia kriteereitä on ehdotettu 2000-luvulla useaan otteeseen ei asiantuntijoiden selvityksissä.
Omaishoidon tuen uudistus on kerta toisensa jälkeen kaatunut rahaan – hallituksen väristä riippumatta. Uudistuksen on arvioitu maksavan liikaa, sillä noin 20 000 läheistään hoitavaa uutta omaishoitajaa voisi saada omaishoidon tuen palkkiota, jos omaishoito olisi subjektiivinen oikeus. Myös kevään 2023 hallitusneuvotteluissa esitettiin saman suuntainen arvio.
Subjektiivinen oikeus omaishoitoon takaisi omaishoitajien nykyistä yhdenvertaisemman kohtelun. Iso askel tapahtui tähän suuntaan, kun vastuu omaishoidosta siirtyi yli 300 kunnasta hyvinvointialueille. Ongelmat eivät poistuneet, mutta seurannan voi olettaa helpottuvan.
Omaishoitajien jaksamisen kannalta olisi olennaista taata myös valmennusta omaishoitotyöhön, varmistaa lakisääteisten vapaapäivien pitäminen tarjoamalla kattavaa sijaishoitoa sekä turvata terveydenhuolto myös omaishoitajille. Sillä omaishoitajat asettavat usein oman terveytensä edelle hoidettavan edun.
Sirpa Puhakka
Kirjoittaja on tietokirjailija, joka on seurannut sosiaali- ja terveyspalvelujen kehitystä toimittajana ja päättäjänä. Hän on toinen Sirpa Puhakka & Sari T. Tiiro: RAKKAUDEN RIEKALEITA – Omaishoitajat hoivakriisiä pelastamassa -kirjan kirjoittajista. (Rosebud 5/2024)